Vuosi 2023.
Vuosi 2023 lähenee loppuaan. Vakaasta aikomuksestani huolimatta en ole toimertunut kirjoittamaan. Vuosi on ollut. Aikamoinen. En osaa sitä oikein edes sanoin kuvata. Niin juuri. Sitä se on ollut. En ole osannut kirjoittaa. Elänyt vain päivä vain ja hetki kerrallansa. Tässä kriisejä täynnä olevassa maailmassa. Huolestuttavien uutisten keskellä. Olen kuluvana vuotena kantanut huolta läheisistäni, joita loukkaantumiset ja sairaudet ovat kolhineet. Oman osani loukkaantumisista kannoin itsekin, sillä kippasin perunoiden keitinvedet reidelleni ja sain palovamman. Olen suunnattoman ylpeä kehostani, joka korjasi haavan umpeen ja jäljellä on enää vain kylmästä ja kuumasta nokkiinsa ottava iso punainen jälki. Ja ihan vain pikkuriikkinen ajoittain hipaisuista iskevä kipu. Vuosi on kuitenkin pitänyt sisällään myös lukuisia ihania hetkiä. Kaiken stressin ja huolen keskellä olen tuntenut suunnatonta onnea. Onnea siitä, että olen tässä. Siitä, että minun ympärilläni on perheeni. Sekä myös siitä, et
