14.2.2017

10.2.2017

#minnaliisalletöitä



Olo on hieman epätodellinen. Lähetin tällä viikolla ohjaajilleni väitöskirjani käsikirjoituksen. Jännityksellä odotan heidän kommenttejaan siitä kuinka paljon minun täytyy vielä sitä muokata vai joko se ihan oikeasti voisi lähteä esitarkastukseen.

Matkassa on vain pienoinen mutka - olen tällä hetkellä työtön. En voi napata loppuja suorituspisteitä, sillä olisin silloin päätoiminen opiskelija, enkä tällöin oikeutettu työttömyysetuuteen. Nyt olenkin, jälleen kerran, heittänyt työnhakuverkkojani veteen oikein superhyperaktiivisesti. Sitä tämä on, pätkätyöläisen elämä, jatkuvaa uusien polkujen etsimistä. Positiivisesti ajateltuna usein vaihtuvia uusia mahdollisuuksia.

Olen valmiina astumaan tulevaisuuteen avoimin mielin. Osaan kirjoittaa, tutkia, luennoida ja somettaakin. Nautin uuden oppimisesta. Tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta osaan työskennellä myös itsenäisesti. Olen ihan fiksu ja filmaattinen. Ja erityisesti nyt kun väikkäri ei enää varasta kaikkea huomiotani, myös sangen idearikas innostuja.

Olen kiinnostunut niin pidempiaikaisista töistä, eri pituisista projekteista, etätöistä, sijaisuuksista, osa-aikaisuuksista, keikkahommista, yksittäisistä kirjoitustöistä jne. Akateemisen kokemuksen lisäksi takataskusta löytyy hygieniapassi, asiakaspalvelukokemusta ja kokemusta lasten kanssa toimeentulemisesta. Tästä melkein tohtorista kulttuuriperinnöntutkijasta on siis moneen. En sulje juurikaan mitään pois, sillä rakastan uusia kokemuksia. Tutkiminen ja kirjoittaminen ovat intohimojani. Erityisesti olisi kiva hyödyntää niitä käytännön läheisesti. Mutta myös esimerkiksi asiakaspalvelutyön olen kokenut mukavaksi.

Palan innosta päästäkseni käyttämään energiani mielenkiintoisiin työtehtäviin. Työttömänä ollessani en suinkaan ole maannut laakereillani, vaan täyttänyt työhakemuksia, tehnyt apurahahakemuksia, kirjoittanut väikkäriä, lukenut oppiakseni, kirjoittanut ja ollut osa-aikainen kotiäiti.  Välillä ylitöiksi asti.

Lapseni ehdottivat minulle uraa tubettajana, mutta toistaiseksi minulla ei ole ainuttakaan taidonnäytettä tehtynä. Kirjoittamisesta eri tyylilajeissa sen sijaan löytyy. Aina twiittimitasta monografiaan.

Kuka nappaa mun energiat käyyttönsä? Se toivottavasti selviää seuraavassa jaksossa.


31.1.2017

Heippa tammikuu!


Oho. Tammikuu alkaa olla ohi. Tänään auringonsäteet tulvivat ikkunoista kuin helmikuussa. Näissä auringon säteissä tuntuu olevan voimaa, vaikka ne vielä tekevätkin pitkiä varjoja. Ilman niitä jäisi epävarmaksi se, mitä vuodenaikaa elämme. Meillä ei ole hiihtokelejä tai pulkkamäkiä. Vesilätäköt sulavat ja jäätyvät sulaakseen jälleen. Sen sijaan on ollut uskomattoman punaisia auringonlaskuja. Vuodenajat ovat sekaisin.

Tammikuun vegaanihaaste alkaa olla suoritettu. Vegaanisia valintoja suosien aion jatkaa eteenpäin. Nyt kyllä mun täytyy haastaa itseni syömään samalla myös terveellisemmin ja jättää vihikset sekä vegekuralätkät kauppaan. Eilen torin halki kävellessäni haaveilin kesästä ja tuoreista kasviksista. Sellaisista juuri kerätyistä, joissa tuoksuu vielä kasvuvoima.

7.1.2017

Ennen päivän laskua.



Lumi satoi yöllä myrskyten. Päivällä lämpötila nousi nollan tietämille. Aurinko paistoi. Oli ihana sää pulkkailuun. Kyllä kunnon pulkkamäkeä olikin odotettu. Ja kyllä, laskin minäkin. Olen vakavasti sitä mieltä, että aivan kuten keinuminen, on myös mäenlasku asioita joita aikuistenkin olisi syytä tehdä.

Auringon alkaessa painua mailleen nousi hetkeksi sumu. Kaikki oli hetken kuin sadusta.