Slider

Hamsterista minimalistiksi?

21.3.2018


Hei vaan! Olen Minna ja olen hamstraaja. Nyt haluaisin eroon karvoistani.

Olen elämäni aikana keräillyt kaikenlaista. Lapsena keräilin muun muassa jogurtipurkin kansia, joita sitten liimailin kansioon kokoelmaksi. Kaikki keräilyni ei suinkaan ole ollut  näin järjestelmällistä, vaan olen kerännyt ympärilleni sitä sun tätä. Kaikkea kivaa. Kaikkea tarpeellista (lue: jotain mitä ehkä joskus voi tarvita).

En ole koskaan ollut mikään himoshoppaaja, vaikka kyllä myönnän ostaneeni kaikenlaista turhaakin. Olen ollut himohamstraaja, joka on säilönyt about kaiken ja kerännyt kaikenlaista mitä ilmaiseksi on saanut. Olen haalinut kirjoja, kaikenlaisia vanhoja tavaraoita ja sekalaisia huonekaluja. Olen hamstrannut kaappeihin narunpätkiä, johtoja ja ihmeellistä pikkusälää. Olen ostanut kirjoja, joita en ole koskaan lukenut, koska olen ajatellut täysinäisen kirjahyllyn olevan sivistyksen mitta.

Ympärilläni tuntuu olevan jatkuva kaaos. Kaaos, josta en tunnu saavan otetta.  Se ei suinkaan johdu pelkästään ympärilläni olevista tavaroista, eikä tavaran karsiminen suinkaan ole yksin ratkaisu siihen. Mutta uskon se olevan apu yhdessä elämän muiden osa-alueiden minimalisoinnin sekä tasapainon löytämisen ohella. En halua tuhlata aikaani tavaroiden etsimiseen. En turhaan siivoamiseen. Siksi haluan minimalisoida kotiani ja elämääni.

Mutta työtä turhasta tavarasta luopuminen vaatii. Niin materiaalisesti kuin henkisestikin. Ja niin vaatii turhasta touhottamisestakin pääseminen. Voi jestas sentään. Olen mukamas karsinut tavaroita vuosien saatossa. Olemalla ostamatta eräänä vuonna ainuttakaan uutta vaatetta. Sitten toteuttamalla tavara päivässä periaattetta. Sitten vähän rajummalla otteella muuton yhteydessä. Sitten pelaamalla minimalismipeliä. Olen lukenut konmarit ja inspiroitunut. Konmarituksen sinällään en kokenut omaksi jutukseni. Silti tavaraa tuntuu olevan.

Tavaraa karsiessa iskee välillä ahdistus. Ahdistus materiaalin määrästä ja siihen kulutetuista resursseista. On aika firtworldproblem joutua miettimään mihin sen kaiken minulle turhan tavaran sulloisin. Roskiin en halua laittaa mitään, millä on vielä hyötyarvoa. Mutta sysäänkö luopuessani kaiken tuon materian jonkun toisen niskoille?

Kirppikseltä olen saanut kerättyä kivan pohjan matkakassalle, mutta kysymykseksi jää mitä teen niillä tavaroilla jotka eivät mene kaupaksi? Kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa tavaran rahaksi muuttamiseen? Kirppispöytää ajattelin pitää niin kauan kuin se tuottaa voittoa.

Eilen illalla katsoin Netflixistä dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things. Tänään minulla on eilistäkin suurempi into luopua turhasta.

En usko, että minusta tulee varsinaista minimalistia. Tai riippunee mitä sillä tarkoitetaan. Asketistia minusta ei ainakaan tule.  Mutta haluan keskittyä elämässäni tärkeisiin asioihin kuten vaikkapa yhteisiin hetkiin, luonnosta nauttimiseen ja juoksemiseen. Ja mielekkääseen työhön. On nimittäin aika onnellista ja ainutlaatuista, että siihen on mahdollisuus.

Kokosin itselleni pienen listauksen tavaramäärän ja hössötysmäärän kuriin saamiseksi näin ensialkuun.

  1. Luovu turhasta. Luopumalla luot tilaa ympärillesi ja ajatuksillesi. On helpompi huomata kaikki kiva ja kaunis.
  2. Jatkossa mieti jokainen hankita tarkkaan. Yritä ostaa vähän, eettistä ja kestävää.
  3. Älä hamstraa turhaan.
  4. Materian sijaan kerää kokemuksia. Pysähdy hetkiin.
  5. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea. Sinun ei tarvitse osata kaikkea. Keskity olennaiseen.

P.S. Olisiko sulla hyviä vinkkejä tavaroiden kierrättämiseen ja myyntiin?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan