22.3.2017

Uutta luettavaa etsinnässä - ilmianna blogisi.

Olisi tosi kiva löytää uusia blogeja lukulistalleni! Olin joskus todella aktiivinen blogien lukija, mutta blogien lukeminen jäi jossain vaiheessa todella vähiin. Joitain blogeja olen seurannut vuosia, vaikka kovin hiljainen lukija olenkin ollut etenkin lähiaikoina. Joten heitäthän kommenttia ja ilmianna blogisi!


Toki olisi kiva saada itsellekin uusia lukijoita, koska into kirjoittamiseen on herännyt jälleen vahvana jälleen. Ja kiitos teille vanhat lukijani ja seuraajani, toivottavasti pysytte matkassani jatkossakin.  Tämä blogi on kulkenut mukanani jo vuodesta 2012. Sinä aikana se on elänyt ja muotoutunut omien inspiraation lähteitteni mukaan. Lähes nolottaa alkupään hetkipostaukset, mutta jotenkin en niitä malta poiskaan pyyhkäistä. Juuri nyt mua inspiroi juokseminen (mikä sesonkijuoksija!), hyvinvoinnin etsintä sekä tietenkin luonto. Nämä tulevatkin varmasti näkymään blogissani.

Jos et vielä seuraa blogiani, klikkaa ihmeessä itsesi seuraajaksi, seuraa Bloglovin'issa tai blogit.fissä tykkää blogin Facebook-sivusta, Tai seuraa mua Instagramissa.

20.3.2017

Kohti puolimaratonia.

Ja heti perään toinen juoksemiseen liittyvä päivitys! Ilmoittaudun Paavo Nurmi Marathonin puolikkaalle, joka on 1.7.2017. Kyseessä on ihka ensimmäinen juoksutapahtumani. En ole koskaan edes hippojuoksuihin osallistunut. Myöhemmin kesällä voisi osallistua johonkin polkujuoksutapahtumaan.
 



Tämä kännykällä napsaistu kuva on eiliseltä iltalenkiltä. Keväisenä iltana juokseminen tuntuu just parhaalta. Kevät ja kesä ovat edessä. Syksyn pimeys lähes satavarmasti latistaa taas juoksuintoni, mutta onneksi on muitakin liikuntamahdollisuuksia.  Juuri nyt tuntuu, että pohja juoksukaudelle on silti ihan okei. Oikeastaan hämmästyttää, että eilinen 8 kilsan juoksulenkki ei tunnu missään. Täytyy silti malttaa aloittaa maltillisesti. Treenattava kuitenkin riittää, sillä juossut olen tosi vähän ja muutoinkin kunnossa on kohotettavaa.

Vaikka niistä pahimmista sohvaperuna-ajoista olen kulkenut pitkän matkan, on minulla silti paljon petrattavaa. Talven aikana kävin kahdesta kolmeen kertaan viikossa Lastaamolla crosstrainingissä tai jollakin muulla tunnilla, mutta sairastetut flunssat  aiheuttivat turhan paljon taukoja. Nyt viikottaisen treenimäärän kasvattaminen tuntuu mahdolliselta. Toki teen sen maltillisesti ja vähitellen! Jatkossa siis ajattelin tähdätä siihen, että  Lastaamo käyntien lisäksi käyn lenkillä vähintään kolme kertaa viikossa, jotta puolimaratonista tulisin selviytymään. Lisäksi kehonhuollosta täytyy ottaa aiempaa isompi osa arkea.

Voi olla, että blogini tulee jatkossa sisältämään paljon juoksu- ja liikuntapäivityksiä. Ne nyt ovat asioita, joista ainakin tällä hetkellä tunnun löytäväni iloa ja apua stressin, hermostuneisuuden ja kiukkumielen keskelle. Siinä ne suurimmat esteet tulikin mainittua ravintoa ja unta lukuunottamatta. Mutta hitsi vieköön - kyllä mä itsestäni vielä sen energisen ja iloisen Minnan esiin kaivan! Treenatessa olen jo melko lähellä.

17.3.2017

Paluu juoksupoluille.

Kevät. Mikä ihana syy palata juoksupoluille. Odotan jo niin aurinkoisia kevätpäiviä, jolloin puut vihertyvät silmissä. Linnut livertävät. Ja lämpö alkaa helliä ihoa. Silloin nautin vaihtuvista maisemista ja seikkailuista metsäpoluilla. Tai ihan vain asfaltti ja peltoteillä seikkalusta uusia reittejä etsien.

juoksumaisemat

Syksyn ja talven aikana juoksuni jäivät todella vähiin. Ovathan ne maisemat siellä kaikkina vuodenaikoina ja juokseminen lähinnä vain asenne ja varustelukysymys. En voi sille mitään, että pimeys ja märkyys eivät yhtään houkutttaneet lenkkipoluille. Liikuntaa en sentään unohtanut, sillä crosstrainingistä on muotoutunut jo olennainen osa viikkorytmiä. Talven aikana tosin olin aivan liian paljon sairaana. Syytän siitä stressiä ja vähäisiä unia. Olen oikeasti niin kyllästynyt olemaan tällainen stressipeikko. Mutta siitä mun ei pitänyt kirjoittaa tällä kertaa... Tarkoituksenani oli kirjoittaa paluusta juoksupoluille.

En ehkä ole vielä tavoittanut juoksemisessa sitä juoksijanflowta, joka saa heittämään lenkkarit jalkaan säällä kuin säällä. Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa. Juoksemisen aloittaminen joka kevät suunnilleen alusta on kutakuinkin turhauttavaa. Toki en nyt suinkaan ole siinä pisteessä kuin joskus muinoin, sillä peruskunto on nyt parempi kuin sitten yläastevuosien. Helmikuussa 7 kilsan lenkki metsäpoluilla meni ihan sujuvasti ja askelkin löytyi kummasti. Maaliskuussa reilu neljä kilsaa meni vajaaseen puoleen tuntiin. Mutta nopeutta ja kestävyyttä on talven aikana kadonnut jonnekin.

Garmin
Uusien kenkien metsästäminen olisi jälleen pian ajankohtaista. Omistan tällä hetkellä kolmet juoksukengät, kahdet poluille sopivat ja yhdet kaduille. Käytän niitä myös muutoin kuin juostessa, joten kilometrejä niille on kertynyt juoksukilometrejä enemmän. En ole mikään hifistelijä, mutta jalkani tuppaavat olemaan. Monet kengät ovat lisäksi kantapäästä liian leveitä. Joten täytynee alkaa kyttäillä tarjontaa (ja täyttää lottokuponkeja).

Polkujuoksuun sopivat Salomonin Sense prot ja Asicsin Gel-FujiTrainer 3. Näistä Sense prot ovat ihan hyvät juosta maastossa, jossa ei ole yllätyksiä. Ne ovat kuitenkin todella liukkaat esimerkiksi märällä kalliolla tai pitkospuilla. Paino sanalla todella liukkaat. Mielestäni ne ovat monia ns. tavallisia lenkkareita liukkaammat tietyissä olosuhteissa. Asicsit puolestaan ostin joskus alehyllystä halvalla lähinnä niiden Goretex-ominaisuuden vuoksi ulkoilukäyttöön. Totesin kuitenkin, että ne ovat hyvät juoksukengät. Kesäkäyttöön ne ovat kuitenkin makuuni aivan liian lämpöiset ja pullamaiset.

Nike Zoom Pegasus 32:set ovat olleet asfaltti- ja hiekkateille oikein passelit. Kuitenkin olisi hyvä varmasti omistaa kahdet lenkkarit, jotta toisten kuluessa olisi jo yhdet sisäänajetut. Ja nämä yksilöt alkavat olla jo enemmän kuin sisäänajetut. Voisin hyvin kuvitella ostavani uudet pegasukset, mutta olen avoin myös muille vaihtoehdoille, koska kengäkokemukseni ei vielä ole kovin laaja. Ehkä on olemassa parempiakin ja minulle sopivampia.

Joten vinkkejä hyvistä juoksukengistä saa antaa :)


15.3.2017

Hyvinvoinnin kulmakivet: uni ja lepo.

Jokin aikaa sitten kirjoitin hyvinvointini kulmakivistä. Nyt on aika startata postaussarja käyntiin! Tarkoituksenani ei ole laukoa mitään yleispäteviä viisauksia, vaan pohtia omaa kokemusta ja samalla toivottavasti myös löytää itselle keinoja vahvistaa näitä kulmakiviä. Pienin askelin kohti hyvinvointia ja virkeämpää minää. Tai jotain.

Aloitan unen ja levon merkityksestä. Tutkimukset todistavat unen merkitykselle aivojen toiminnalle, kehitykselle, elimistön palautumiselle, vastustuskyvylle, terveydelle, immuunijärjestelmälle ja niin pois päin. Tähän minun oikeasti tulisi panostaa hirveästi. Naurattaa hirveästi kirjoittaa tästä, sillä minua itseäni ärsyttävät aina ne "Uni on tärkeää", "Muista nukkua" ja "Unettomuus tappaa" otsikot. Ainakin silloin, kun uni ei ole tullut tai lapsi on herättänyt yön aikana tsiljoona kertaa.



Ainakin minulle uni ja lepo ovat kaiken A ja O. Valitettavasti aina riittävä unen ja levon riittävä saanti ei toteudu. Monesti lyhyeksi jääneet yöunet ovat ihan oma vika, illalla on niin kiva tuijottaa vaikka Netflixiä tai surffata netissä. Deadlineien lähestyessä unesta tinkiminen on yleensä helpoin vaihtoehto löytää vuorokauteen näennäisiä lisätunteja. Viimevuosien univajeen takana on ollut huonosti nukkuva lapsi. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että olisi kannattanut tehdä asialle jotain jo aiemmin. Mutta kun ihan hirveästi väsyttää, niin ei siinä jaksa mitään tehdäkään. Mutta nyt onneksi näyttää siltä, että voiton puolella ollaan. Hän todellakin on äitinsä poika.

Vuosien varrella olen kärsinyt erilaisista unihäiriöistä. Nuorempana kävelin, puhuin ja huusin unissani. Nämä parasomniat katosivat lähes täysin alkaessani odottaa esikoistani ja kärsin niistä todella harvoin. Joskus stressi kuitenkin aiheuttaa niitä edelleen. Enemmän stressi tuntuu kuitenkin nykyisin aiheuttavan minulle unettomuutta, onneksi se ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Stressin välttäminen ja keinot sen käsittelemiseksi ovat nukkumisenkin kannalta tärkeitä. Lisäksi unimaailmani on aivan uskomaton!

Nukkumattomuutta seuraava väsymys tekee minusta kiukkuisen. Mistään ei tule mitään ja kärpäsistä tulee härkäsiä. Kiukustun nollasta sataan sadasosasekunnissa. Ja myös siihen, että juniori nukkuisi yönsä hyvin. Väsyneenä kirjoittaminen ei suju, elämä ei suju, treeni ei suju, terveellisesti syöminen ei suju - no mikään ei suju.

Minua ärsyttää vähäisen unentarpeen ihannointi. En tiedä, ehkä sellaisia ihmisiä oikeasti on, mutta suurelle osalle ihmisistä riittävän pitkät yöunet ovat erittäin tärkeä asia. Uni on tärkeää! Se on tärkeää aivoille, mutta myös koko kropalle. Väitän, että uneen panostaminen parantaa vaikkapa työ- tai treenitehoja suunnattoman paljon. Myönnän kernaasti, että minä en pärjää vähillä yöunilla. Minä olen uninen ihminen.

Nukuttujen öiden lisäksi lepohetket ja pysähtymiset ovat tärkeitä. Aina ei tarvitse tehdä mitään. Monesti niinä hetkinä, kun tuntuu siltä, että ei ole aikaa, on pieni rentoutushetki tärkeääkin tärkeämpi. Istahda hetkeksi. Tai pysähdy katsomaan luonnon kauneutta. Hidastaminen ei ole laiskuutta, parhaimmassa tapauksessa se on tärkeä boosteri.


Lopuksi listasin ylös asioita, joiden ajattelen olevan parempien yöunieni avaimia. Avaimia, jotka turhan usein unohdan. Näistä käykin ilmi se, kuinka hyvinvoinnin kulmakivet tukevat toinen toisiaan.

Mitä voisin tehdä nukkuakseni paremmin?

  1.  Mene ajoissa nukkumaan.
  2.  Pidä makuuhuone viileänä.
  3. Älä tee mitään jännää tai ajatustyötä vaativaa juuri ennen nukkumaan menoa.
  4. Opettele rentoutumistekniikoita.
  5. Liiku (sopivasti)
  6. Syö terveellisesti.
  7. Älä juo kahvia tai juo kokista liian myöhään illalla.
  8. Älä stressaa. Opettele hallitsemaan stressiä. (Tai etsi polku jolla et koko ajan stressaa.)
  9. Kiinnitä huomioita asioihin, joiden avulla myös lapset nukkuvat hyvin.
  10. Ovatko sänkysi, peittosi, tyynysi ja vuodevaatteesi sinulle sopivia? Mulla ei ole. Haaveilen sängystä ja vuodevaatteista, jotka oikein houkuttelisivat nukkumaan.

Entä te? Millaisia kikkoja hyviin yöuniin, lepoon tai rentoutumiseen teiltä löytyy?

14.3.2017

Kevätauringon säteitä Kallossa.






 Launtaina Kallossa aurinko paistoi keväisesti. Se lämmitti ja häikäisi. Meri aukeni avoimena. Kallioilla oli jääpeite kuin timantista. Leppeät aallot rummuttivat rantakallioihin.

Tämä maisema on ikuinen mutta silti aina erilainen. Sen värit vaihtuvat hetkessä. Kameraani tallettuu vain varjo sen kauneudesta. Ne eivät kerro totuutta auringonsäteiden ja aaltojen leikistä. Haaveilen paremmasta kamerasta, mutta en tiedä riittäisivätkö taitoni ja kärsivällisyyteni.. Tämä on yksi mielenmaisemani.

8.3.2017

Naistenpäivän tulppaaneja.


Hyvää Naistenpäivää!


En malttanut jäädä odottamaan joskos illalla saisin perheen miehiltä kukkia, vaan nappasin tulppaninipun mukaan kauppareissulta. Kovin pieni ja vaatimaton se on, ehkä saan miehiltä lisää ;) Tulppaanit laitoin Riihimäen lasitölkkiin, johon tulppaanit yksinkertaisesti sopivat paremmin kuin yhteenkään oikeaan maljakkoomme. En tiedä mikä ihme siinä on, että sopivan mallista maljakkoa ei koskaan löydy. Iso Aalto-maljakko toki on kiva jos tulppaaneja on enemmän, mutta yhdeksälle vaatimattomalle tulppaanille sopii paremmin lasitölkki.

 Kovin harvoin ostan kukkasia. Turhan harvoin asetan itselleni vaatimuksia, että voin hankkia kukkasia sitten, kun koti on siivottu. Ehkä niitä kukkia voisi ostaa myös siivousmotivaatioksi! Nytkin oli pakko viskoa tavaroita paikoilleen, poimia muutama villakoira, asetella sohvatyynyt paikoilleen ja suoristaa pöytäliinat. Ja heti tuli kodista raikkaampi!


Pakkohan niitä harvoin tässä kodissa nähtyjä kukkia oli kuvata joka suunnasta. Harmi vain, että koti ei tänään kylve auringonsäteissä. Ulkona tupruttaa lunta ja maa on uudelleen muuttunut valkeaksi. Tykkään lumesta mutta haaveilen aurinkoisista kevätpäivistä.


7.3.2017

Rottinkinen kukkateline ja munalaatikko.

Sain äidiltäni vähän aikaa sitten rottinkisen kukkatelineen. Se on ollut äidilläni turhanpanttina vuosikausia. Hän kertoi, että ei edes muista koskaan siinä kukkaa pitäneensä. Oikeastaan tämä oli syntymäpäivälahjani häneltä. 




Kukkateline on alunperin kuulunut äitini tädille, joten se on ihan oikeasti vanha. Nyt rottinki tuntuu jälleen olevan pinnalla, joten oli loistava aika kaivaa teline piilostaan esille! Kukkateline pääsi nyt makkariimme kunniapaikalle. Kukkatelineen päällä on toistaiseksi ainakin huonekuusi, jonka ihme kyllä olen onnistunut pitämään hengissä pikkujoulusta asti. Sen tilalle haaveilen kuitenkin jotakin muuta viherkasvia, sellaista jolla olisi huoneilmaa raikastavia kykyjä.

Mikäs se sitten sen vieressä onkaan? Ei sitä ihan joka naisella kuulkaas olekkaan munalaatikkoa yöpöytänä. Mutta mulla kuulkaas on. Kyse ei suinkaan mistään lelulaatikosta, vaan ihan oikeasta munalaatikosta. Laatikko kuului papalleni ja sinne pakattiin myyntiin meneviä kananmunia. Laatikko on alkuperäisessä kunnossa. Toisaalta tekisi mieli tehdä sille jotain, Ei tuo nyt mikään optimaalinen yöpöytäratkaisu ole, mutta menee paremman puutteessa.
 


6.3.2017

Muistilista: hyvinvoinnin kulmakivet.

Auringon säteissä on jo aavistus kevättä. Kevään alkamisessa on jotain samantyyppistä, kuin uuden vuoden alussa. Vuoden vaihtuessa tulee usein tehtyä kaikenlaisia uudenvuoden lupauksia, sama tapahtuu minulle myös kevään lähestyessä. Ja oikeastaan kevään koittaminen onkin parempi aika lupauksille, silloin niihin on paljon helpompi tarttuakin.

Kirjasin ylös asioita, joiden olen huomannut olevan oman hyvinvointini kulmakiviä. Asioita, joita silti turhan usein laiminlyön. Silloin, kun on stressiä ja kiirettä helposti jättää tekemättä juuri niitä asioita, jotka siihen stressiin auttaisivat. Lasten kanssa vietetyn ajan merkityksellisyyttä en tähän listaan kirjannut, sillä se on itsestään selvä osa elämääni. Uskon, että oma hyvinvointini on myös heidän etunsa ja yhteistyössä tehtävissä. Ajatuksenani on kirjoittaa näistä blogiini postaussarja, jossa kuvailen ja pohdiskelen jokaista kohtaa tarkemmin.



Minun hyvinvointini kulmakiviä satunnaisessa järjestyksessä:


1. Uni ja lepo.  

Uni ja lepo ovat kaiken A ja O. Kun en nuku olen kiukkuinen. Mistään ei tule mitään ja kärpäsistä tulee härkäsiä. Tähän minun oikeasti tulisi panostaa hirveästi. Ja myös siihen, että juniori nukkuisi yönsä hyvin.

Nukuttujen öiden lisäksi lepohetket ovat tärkeitä. Aina ei tarvitse tehdä mitään. Monesti niinä hetkinä, kun tuntuu siltä, että ei ole aikaa, on pieni rentoutushetki tärkeääkin tärkeämpi. Niin. Kun vain osaisi näin toimia...

2. Liikunta.  

Tähän onkin tullut kuluneen vuoden aikana panostettua enemmän kuin aikoihin. Mutta silti parantamisen varaa on. Liikkuminen nimittäin on minulle ihan korvaaamaton mielialaboosti. Viime keväänä aloitin crosstrainingin, joka on mielestäni ihan älyttömän kivaa. Mieli tekisi käydä treenaamassa nykyistä useammin. Juoksemassa olen käynyt todella vähän. Viikonloppuna mieleen tuli loistoidea puolikkaan juoksemisesta Paavo Nurmi Marathonilla. Sitä ideaa täytyy vielä vähän makustella.

3. Ruoka. 

 Olet mitä syöt. Se todellakin pitää paikkansa. Senkin kun vain muistaisi.

4. Luonto. 

 Luonto on minulle tärkeä asia. Luonnossa liikkumisesta saa huimasti energiaa, stressitaso laskee ja unikin tulee yöllä paremmin. Luonnosta nauttiakseen ei tarvitse lähteä kauas, vaan luonnonihmeiden hämmästely kotipihassakin on tärkeää. Toki metsässä ja merenrannalla luontonautinto on jossain aivan eri sfääreissä ja ilma raikasta.

5. Kulttuuri. 

 Musiikki, kirjallisuus, elokuvat, taide, museot, näyttelyt jne. Kuinka paljon iloa ne voivatkaan antaa! Ja ajattelemisen aihetta.

6. Koti.

 Tykkään kauniista asioista.Olen laiska tarttumaan toimeen, mutta nyt olisi viimein aika kiinnittää huomiota kodin sisustamiseen. Sillä oikeasti pidän sisustamisesta, mutta jokin laiskamato on selvästi vallannut minun mieleni. Harmoninen ympäristö kuitenkin edesauttaa kummasti mielenrauhaa. Ainakin minulla. Jo pelkkä siivoaminen saa mielen rauhaisammaksi.

7. Työ.  

Niin. Tämä on asia joka taas kerran on elämässäni suuri kysymysmerkki. Yritän ottaa apurahahakemusten ja työhakemusten kirjoittamisen osana työuraa. Ja opetella löytämään omia vahvuuksiani ja intohimojani entistä selvemmin. Juuri nyt olen elämässäni uuden kynnyksellä. Katsotaan minne tieni vie.

8. Puutarha.  

Haaveilin vuosikaudet omasta pihasta, jossa päästä toteuttamaan puutarhahaaveitani. Nyt minulla on sellainen! Viime vuosi meni lähinnä katsellessa ja ihmetellessä, mutta joskos tänä vuonna sitä kaivautuisi entistä syvemmälle multiin ja kasvien maailmaan. Sormien multaan työntäminen on kutakuinkin perustarve minulle.

9. Huvi ja harrastukset. 

 Oikeastaan näissä yllä olevissa oli mukana minulle rakkaimmat harrastukset - liikunta, kulttuuri, luonto jne. Tämä blogin kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle niin ikään tärkeitä juttuja. Huvittelua kaipaan enemmän elämääni! Ehkä olisi aika repäistä pitkästä aikaa ja lähteä ulos tuulettumaan.

10. Ulkoinen habitus.  

Sanokaa vaikka turhamaiseksi, mutta kyllä mulle on tärkeätä se miltä näytän. Itse en koe pukeutumista ynnä muuta sellaiseksi. Se on vaan jännä juttu kuinka olo reipastuu, kun lököcollareitten tilalle vaihtaa jotain siistimpää. Ja hassua kyllä, kirjoittamisesta ja vaikka siivoamisesta tulee paljon kivempaa, kun päällä on vaikkapa kiva mekko. Olen vain aivan auttamattoman laiska vaatteiden ostaja. Ja kriittinen! On kovin vaikeata löytää istuvia ja materiaaliltaan hyviä vaatteita. Kriittisyyden etu on se, että virheostoksia ei ole viime aikoina juurikaan tullut. Sen mitä hankin, käytän todellakin loppuun.



2.3.2017

Ratiritiralla eiku.






Torstainen tervehdys harmauden keskeltä! Talvi yllätti hiihtolomaviikolla, arki toi jälleen harmauden ja kuran. Viime viikolla satanut lumi on lähes sulanut ja lätäköitä on kaikkialla. Viikonlopuksi on luvattu yöpakkasia. Surullisena katson vetistä pihamaata. Kuinkahan kasvit mahtavat selvitä tästä talvesta? Tämä talvi on ollut kyllä sellaista jahkausta. Koittas ny oikeesti päättää.


Pitkästä aikaa taas ennätin tänne blogiin. Nämä tauot hieman surettavat minua, sillä oikeasti haluaisin kirjoittaa aktiivisemmin. Arjessa ei vain tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa ja virtaa kaikille harrastuksille. Ei edes blogille, vaikka sielussa olisi kirjoittamisen palo. Viime ajat ovat kuluneet minulla jahkaillen ja etsien. En minä vieläkään ole löytänyt omaa polkuani, mutta ehkä kartan. Pitäisi todellakin kirjoittaa enemmän. Kirjoittaa tätä blogiakin, pohtia mihin suuntaan sitä vien. Ja haaveilla.

Ja juuri nyt minusta tuntuu, että minun pitäisi analysoida asioita vähemmän. Huomaan analysoivani jokaisen elokuvan, uutisen, kirja ja tapahtuman. Onhan se toki kiva, että mielessä on analyyttisesti muotoiltuja sutkautuksia päivänpolttavista aiheista. Tai onko sillä oikeastaan mitään väliä? Niin paljon kivoja asioita soljuu ohi aivojen käydessä ylikierroksilla koko ajan. Tällä ajatusketjulla tulin perustelleeksi itselleni sen, miksi alunperinkin tätä blogia ryhdyin pitämään - tartu hetkiin! Ja samalla myös sen, että sellaiset pienet turhamaisetkin jutut on tärkeitä

Palailen tänne toivottavasti ihan pian :) Aurinkoa loppuviikkoon!