4.7.2017

Ensimmäinen puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla.

Lauantaina 1.7.2017 kello 12 koitti elämäni ensimmäinen juoksustartti juoksutapahtumassa. Joskus muinoin puolimaraton kuulosti saavuttamattomalta tavoitteelta, mutta niin vain ihminen voi näemmä muuttua. Juoksu sujui hyvin ja viralliseksi ajakseni tuli 2:08:53 (nettoaika 02:08:29).

Keväällä olin suunnitellut treenaavani juoksua usein ja jonkin kaavan mukaan, mutta katin kontit. Suunnitelmallisuus jäi ja lenkkeilyni oli varsin satunnaista. En toki voi sanoa maanneeni täysin sohvan pohjallakaan. Olen käynyt crosstrainingissä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Lasten kanssa olen pelaillut jalkapalloa, tehnyt puutarhatöitä, hyppinyt trampoliinissa, juossut kiireessä paikasta toiseen, tanssinut kotitöitä tehdessä ja niin pois päin. Sekä toki juossutkin jonkin verran 5-22 kilometrin mittaisia lenkkejä. Ehkä tämä on osoitus siitä, että oheisharjoittelu on tärkeää. Sen ansiosta jaksan pitää itseni kasassa juostessakin, eikä koko kroppa enää ole yhtä isoa lihasjumia.

Olen ylpeä itsestäni. Puolitoista sitten olin aika rapakunnossa. Olin aloittanut kunnonkohotuskuurin useaan otteeseen, mutta aina jossain vaihessa into lopahti. Juoksemaan lähdin aina innoissani keväisin, mutta into oli laantunut kesäkuun loppuun mennessä. Viime vuonna aivoissani tapahtui jokin lopullinen napsahdus. Toivottavasti siis :)



Saavuimme Turkuun perjantaina. Perjantaina illalla haimme tapahtumakanslaista numeromme ja Paavo Nurmi marathon -paitamme. Oli mukavaa, että ei tarvinnut mennä yksin. Mieheni ja hänen työkaverinsa olivat menossa juoksemaan ensimmäistä kokonaista maratoniaan (molemmat pääsivät maaliin). Numerolapun haku jännitti ehkä juoksua enemmän.

Lauantaina suuntasin kohti starttia hyvillä mielin. Huonosti nukutusta yöstä, tai oikeastaan öistä, huolimatta olo oli aamulla ihmeen virkeä. Olimme Paavo Nurmen stadionilla jo yli tuntia ennen starttia. Jätimme kamppeet narikkaan ja suuntasimme kohti lähtöaluetta. Alkulämmittelyssä paikat vetreytyivät mukavasti ja sitten alkoikin olla aika lähteä metsästämään sopivaa jänistä.  Minä tosin jäin jonnekin sinne välimain ja matkasin omaa tahtiani. Keli oli lämmin, tuulinen ja pölyinen. Vasta loppumatkasta taivaalle alkoi kerääntyä pilviä.

Juoksu tuntui kulkevan hyvin. Alun juoksin lujaa (siis itselleni lujaa). Ensimmäiset viisi kilometriä meni aikaan 27:39 ja 10 kilsaa aikaan 59:15. Nuo ajat lienevät enkkani kyseisillä matkoilla. Ja jopa pysähdyin juomaan kahdella juomapisteellä ensimmäisen kymmenen kilsan aikana. Toisella pisteellä jopa onnistuin vetäisemään suunkautta urheilujuomat nenääni. Taito sekin.

Jossakin ennen kymmentä kilsaa aloin epäillä omaa jaksamistani, vaikka juoksu tuntui kulkevan. Niinpä aloin vähän himmailla, sillä halusin olla varma, että jaksan maaliin asti. Lopun juoksin tahtia, jolla tiesin varmasti pääseväni maaliin. Kokemattomana en osannut arvioida miltä ne viimeiset kilsat tuntuisivat. Pääasia on, että pääsin maaliin. Tästä on hyvä jatkaa. Juoksurytmi ja tekniikka tuntuivat pysyvän koko ajan kasassa. Mihinkään ei koskenut.

Siinä hän on maalissa. Voi äly mikä ilme. Kuva Paavo Nurmi Marathonin tulospalvelusta.

Maalin jälkeen oli huippua saada mitali kaulaansa. Vesi maistui uskomattoman ihanalta, vaikka olinkin juonut jokaisella juomapisteellä matkan varrella. Istuin hetken aikaa katukivetyksen reunalla pohtien, että tässäkö tämä nyt oli. Kapusin mäkeä ylös stadionille hakemaan tarjottuja juomisia ja syömisiä. Saamaani juomatölkkiä siemailleni köpöttelin hotellille, kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet, meikkasin ja kävin ostamassa ripsivärin kotiin unohtuneen tilalle. Tämän jälkeen kävelin takaisin maalialueelle odottelemaan miestäni. Sieltä hän jo pian saapuikin maaliin ajassa 04:27:44. Jee!

Nälkä kasvaa syödessä. Enhän voi edes sanoa tehneeni parastani!  Mihinkähän vauhtiin pääsisinkään kunnolla harjoittelemalla? Nyt huomaan selailevani juoksutapahtumien sivuja. Ainakin kotikaupungissa juostavan Puuvillajuoksun voisi käydä vetäisemässä lokakuussa.

4 kommenttia :

  1. Onnittelut ensimmäisestä puolikkaasta! Haittasiko tuuli sun juoksua? Itse tulin vähän taaempana, ja siellä ei porukasta ollut kaikilla vastatuulipätkillä peesiapua, niin tuuli tuntui.

    Mä juoksin hitaimman puolikkaani, mutta olin juoksuun tyytyväinen. :) Oma kisaraporttini löytyy täältä: http://taivaanrannanjuoksija.blogspot.fi/2017/07/paavo-nurmi-puolimaraton-2017.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuuli tuntui etenkin siinä viimeisellä sillalla. En tiedä miten se vaikutti, ehkä hidasti vähän. Toisaalta olen tänä vuonna niin tottunut juoksemaan tuulessa, kun täällä Porissa on tuntunut tuulevan jatkuvasti. Tai ainakin silloin kun minä olen päässyt lenkille :D

      Poista
  2. Kiva raportti ja tosi hienoa että sun ekasta puolikkaasta jäi noin hyvä fiilis. Ei muuta kuin kohti uusia kisoja ja seikkailuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä fiilis jäi ja kova juoksumieli. Uusia kisoja ja seikkailuja kohti ehdottomasti :)

      Poista