19.6.2017

Kohti puolimaratonia.

Joku ehkä muistaa kuinka kirjoitin keväällä blogiini juoksemisistani ja askelistani kohti Paavo Nurmi Marathonin puolikasta 1.7.2017. Kohti puolimaratonia olen edelleen matkalla. Näin siitäkin huolimatta, että juoksemiseni ei ole ollut laisinkaan niin säännöllistä kuin jossain vaiheessa kuvittelin. Eteen päin olen kuitenkin mennyt. Juokseminen - silloin kun sinne lenkille itseni saan raahattua -  on kivaa. Nautin siitä, että pääsen tutustumaan uusiin maisemiin ja polkuihin. Juosten lähitienootkin avautuvat aivan uudesta näkökulmasta. Juoksulenkit ovat pieniä retkiä luontoon tai kaupungin kaduille. Kyse on samalla jonkinlaisesta eskapismista.


Tosiasia kuitenkin on, että olen juossut aivan liian vähän puolimaratonia ajatellen. Tai näin on ainakin mikäli uskon kaikkia juoksuvinkkejä ja oppaita. Liikunta kuitenkin on ollut vahvasti läsnä elämässäni koko alkuvuoden. Olen käynyt crosstrainingissa, yrittänyt venytellä, potkinut palloa lasten kanssa, tehnyt pihatöitä ja sen semmoisia. Ja normiarjessakin tulee kummasti välillä otettua  juoksuaskelia, hyppelyjä ja tanssimuuveja, kun on tällainen tyyppi kuin minä. Ehkä kaiken yhteisvaikutuksesta juoksukunto on silti kohentunut. Tai kuntoni on yleisesti kohentunut.

Sunnuntaina 11.6. fiilis oli niin hyvä, että päädyin lopulta juoksemaan 21.38 kilometriä eli pikkuisen yli puolimaratonin. Aikaa tuohon meni 2,5 tuntia. Juoksin sellaista vauhtia, joka tuntui rennolta ja kävin myös kaksi kertaa kaupassa ostamassa juotavaa.  Juoksin halki Porin. Juoksentelin niin Kokemäenjoen rannoilla, Porin metsässä kuin keskikaupungin puistoissakin. Olin iloinen ja ylpeä itsestäni. Paikat olivat pari päivää jumissa, mutta mihinkään ei lenkillä tai sen jälkeen koskenut.

Nyt tiedän selviäväni puolimaratonista normaaliolosuhteissa. Nyt toivon pysyväni terveenä ja säidenhaltijan olevan suosiollinen. Sopivaa keliä en toivo pelkästään itseni, vaan myös kokonaiselle maratonille lähtevän mieheni puolesta. Mitään aikatavoitetta en itselleni aseta. Mistään hyvistä ajoista on näillä pohjilla huono haaveilla. Tavoitteenani (tai toiveenani) on päästä maaliin ehjänä ja matkalla nauttia turkulaisista maisemista sekä juoksutapahtuman fiiliksestä.

P.S. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista. Juuri 3-vuotissynttäreitä viettänyt kännykkäni mitä ilmeisemmin meinaa, että nyt alkaa riittää. Voi kuinka haaveilenkaan puhelimesta, jolla saisi hyviä kuvia! Kameraa en oikein juostessa viitsi raahata mukanani. Nuo ekat kuvat ovatkin satunnaisia kuvia vuosien varrelta. Alimmat suttuiset siis siltä puolimaranmittaiselta.


1 kommentti :

  1. Tsemppiä paavon puolikkaalle! :) ..Ja johan oman puolimaran jo huitaisitkin, onnittelut siitä! Virallinen versio varmasti menee myös hyvin.

    VastaaPoista