2.3.2017

Ratiritiralla eiku.






Torstainen tervehdys harmauden keskeltä! Talvi yllätti hiihtolomaviikolla, arki toi jälleen harmauden ja kuran. Viime viikolla satanut lumi on lähes sulanut ja lätäköitä on kaikkialla. Viikonlopuksi on luvattu yöpakkasia. Surullisena katson vetistä pihamaata. Kuinkahan kasvit mahtavat selvitä tästä talvesta? Tämä talvi on ollut kyllä sellaista jahkausta. Koittas ny oikeesti päättää.


Pitkästä aikaa taas ennätin tänne blogiin. Nämä tauot hieman surettavat minua, sillä oikeasti haluaisin kirjoittaa aktiivisemmin. Arjessa ei vain tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa ja virtaa kaikille harrastuksille. Ei edes blogille, vaikka sielussa olisi kirjoittamisen palo. Viime ajat ovat kuluneet minulla jahkaillen ja etsien. En minä vieläkään ole löytänyt omaa polkuani, mutta ehkä kartan. Pitäisi todellakin kirjoittaa enemmän. Kirjoittaa tätä blogiakin, pohtia mihin suuntaan sitä vien. Ja haaveilla.

Ja juuri nyt minusta tuntuu, että minun pitäisi analysoida asioita vähemmän. Huomaan analysoivani jokaisen elokuvan, uutisen, kirja ja tapahtuman. Onhan se toki kiva, että mielessä on analyyttisesti muotoiltuja sutkautuksia päivänpolttavista aiheista. Tai onko sillä oikeastaan mitään väliä? Niin paljon kivoja asioita soljuu ohi aivojen käydessä ylikierroksilla koko ajan. Tällä ajatusketjulla tulin perustelleeksi itselleni sen, miksi alunperinkin tätä blogia ryhdyin pitämään - tartu hetkiin! Ja samalla myös sen, että sellaiset pienet turhamaisetkin jutut on tärkeitä

Palailen tänne toivottavasti ihan pian :) Aurinkoa loppuviikkoon!

2 kommenttia :

  1. Viimeviikolla oli täälläkin talvi, mutta nyt on satanut muutama päivä silkkaa vettä...ja rapa roiskuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä täälläkin nyt sataa, taas. Rapa roiskuu niin, että eilen mulla oli kumisaappaista huolimatta varpaat märkänä.

      Poista