14.3.2017

Kevätauringon säteitä Kallossa.






 Launtaina Kallossa aurinko paistoi keväisesti. Se lämmitti ja häikäisi. Meri aukeni avoimena. Kallioilla oli jääpeite kuin timantista. Leppeät aallot rummuttivat rantakallioihin.

Tämä maisema on ikuinen mutta silti aina erilainen. Sen värit vaihtuvat hetkessä. Kameraani tallettuu vain varjo sen kauneudesta. Ne eivät kerro totuutta auringonsäteiden ja aaltojen leikistä. Haaveilen paremmasta kamerasta, mutta en tiedä riittäisivätkö taitoni ja kärsivällisyyteni.. Tämä on yksi mielenmaisemani.

11 kommenttia :

  1. Voin kuvitella, että noissa maisemissa sielu lepää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä lepää! Aikamonella muullakin ihmismäärästä päätellen :D

      Poista
  2. Kauniit talvivärit näissä kuvissa. Taitaa olla ihmisen perustarve saada aika ajoin katsoa pitkälle horisonttiin, niin pitkälle kuin katse riittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Taitaa todellakin olla kyse perustarpeesta!

      Poista
  3. Kaunis meri! Yksi mun sielunmaisemista on Ruissalon rannat Turussa. Harmi kun täällä Pirkanmaalla ei ole merenrantaa. :D

    VastaaPoista