31.7.2016

Viking Gracella.


Muumimaailmasta matkamme jatkui kohti Turun satamaa ja Viking Gracea. Voin kertoa, että edestakainen risteily Turusta Tukholmaan ja takaisin Turkuun ei todellakaan helpota matkakuumetta. Laivan ikkunoista ja kannelta katselimme kaihoisasti Tukholmaa ja Ahvenanmaata. Joskos ensi vuonna pääsisi oikein kunnolla reissuun. Tänä vuonna muutto tuntui verottavan sen verran resursseja, että päätimme jättää pidemmät reissut tuleviin lomiin. Mutta nyt se matkakuume sitten vaivaa jo nuorimmaistakin.

Viking Grace oli kiva, meillä oli lomafiilisi ja sää ihana. Laivan lähdettyä satamasta tarkeni hetkeksi istahtaa kannelle kylmän oluen kanssa ihailemaan laskevaa aurinkoa. (Ja ei. Nuo molemmat eivät ole minun, pidän niitä vain pystyssä, jotta tuuli ei kaataisi niitä.) Muutoin risteilymme muodostui nukkumisesta, leikkipaikkojen kiertämisestä, laivan kiertämisestä, ostoksilla käymisestä sekä lounasbuffetähkyistä. 8-vuotiasta vähän harmitti se, että hänen ikäisilleen tarkoitettuja leikkipaikkoja oli kovin vähän. 4-vuotiaalle sen sijaan tekemistä riitti.

30.7.2016

Hei Muumit!

 Tiistaina kävimme Muumimaailmassa. Meillä oli onnea matkassa säiden suhteen, sillä päivä oli aurinkoinen ja lämmin. En tiedä miten siellä sadepäivän olisi saanut kulumaan. Tosin sadepäivänä tuskin olisi ollut sellaista ruuhkaa. Neljävee nautti retkestä suunnattomasti ja uskaltautui alkujännityksen jälkeen halailemaan muumejakin.

28.7.2016

Vanha Rauma lentomuurahaisten aikaan.





Torstaina 21.7.2016 vähän ennen kello kuutta Vanhja Rauma täyttyi lentomuurahaisista minun ja poikien nautiskellessa jäätelötötteröitämme Rauman torilla. Takaisin autolle päin kävellessämme isot lentomuurahaiset kopsahtelivat päin pläsiä. Toteutuukohan vanhan kansan ennustus, että kahdeksan viikon päästä lentomuurahaisista sataa ensilumi?

Kovin harvoin tulee Raumalla käytyä suht lyhyestä matkasta huolimatta. Vanha Rauma on ihana! Joku kerta täytyisi lähteä kiertelmään sen katuja ja liikkeitä ihan rauhassa. (Ilman lapsia, sillä heitä nyt ei sisustusliikkeisiin tai naisten vaateliikkeisiin saa lahjomallakaan. ) Nytkin meillä oli ihan vain sellainen jätskitauon mittainen breikki Vanhassa Raumassa. Olimme käyneet kyläilemässä serkkuni perheen luona Raumalla. Ennen kotiin lähtöä päätimme vielä pysähtyä Vanhassa Raumassa ja vielä tämän jälkeen pojat halusivat Poroholmaan uimaan. Aika hassuja tekopalmuja siellä rannalla. Ja tietenkin kuvaan on eksynyt myös lapseni käsi :D

25.7.2016

Piknikillä Kallossa.


Viikko sitten juhlistimme päivän myöhässä kahdettatoista hääpäiväämme piknikillä Kallossa. Hytisimme rannalla kylmähkössä tuulessa katsellen joutsenia, aaltoja ja laivoja. Auringonpaiste ja kalenteri olivat huijanneet pukeutumaan shortseihin. En ehkä koskaan kyllästy katselemaan niitä maisemia.


24.7.2016

Yyteri!


Vihdoin lauantaina uskaltauduin heittämään talviturkin! Olen oikea vilukisa ja tämä on korostunut vuosi vuodelta. Mutta vihdoin uskaltauduin veteen. Hellettä ei täällä eilen ollut, mutta sen verran lämpöistä, että oli pakko vihdoin lähteä Yyteriin. Vähän sellainen "elä kuin viimeistä kesäpäivää" -fiilis tuntuu iskevän päälle aina auringon paistaessa ja mittarin näyttäessä edes 20 astetta. Mutta voi kuinka kaipaankaan sellaista iholla kuumalta tuntuvaa hellettä! Hiki ei rannalla siis tullut, mutta vesi tuntui ihmeen lämpimältä. Yyteri on ihana. Toivon tälle kesälle vielä muutaman kiireettömän hellehetken Yyterissä. (Jos olisin nuorempi ja perheetön saattaisin vakavasti harkita rantapummin elämää jossakin lämpimässä.)

Kuvissa ranta oli jo alkanut tyhjentyä auringonpalvojista ja leikkivistä lapsista. Surffarit ja suplautailijat olivat poistuneet merestä. Aloin haaveilla koittavani joskus sellaista. Räpsäisin muutaman kuvan saapuessamme ja kotiin päin lähtiessämme.

Yyterin hiekka tunkeutuu joka paikkaan, joten kameraa ei viitsi pitää mukana hiekkaleikeissä. Omien lasten riemu jää lähes tallentamatta kuviin. Ja oma riemu! Hei mä sukelsin, seisoin pohjassa käsilläni ja leikin pingviiniä. Ja ei, en todellakaan ole liian vanha sellaiseen!

A photo posted by Minna-Liisa (@minnaliisas) on

23.7.2016

Pyöräretki ja Pókemon go.

Pakkohan se oli vihdoin eilen koko perheen voimalla kokeilla, mikä se paljon kohuttu Pokémon go oikein on. Omaan kännykkääni peliä ei saanut (ainakaan helposti), mutta pojan kännykkään sai. Selvisi, että meilläkin piileksi pokémoneja kylppärissä, televisiotasolla ja takapihalla.

Päätimme tehdä koko perheen pyöräretkestä pokemonien etsintäretken. Emme suinkaan ajelleet ympäriinsä kännykkä kourassa, vaan pysähtelimme matkan varrella tarkastamaan tilanteen - onko pókemoneja lähistöllä? Jätskiensyönti pysäkiltämme Kokemäenjoen rannasta pókemoneja ei löytynyt. Joen toiselta puolelta kuulemma olisi löytynyt jokin, mutta se jäi meiltä saamatta.


Toukarin luontolavan tienoilta (täällä Porissa) sen sijaan löytyi kaksikin pokemónia. Että kyllä vain, niitä löytyy muualtakin kuin kaupunkien keskustoista. Yksi syy lisää lähteä retkeilemään eri kohteisiin.

17.7.2016

Lontoon uimarannalla.


Eilen teimme äkkilähdön rantalomalle Lontoosen. Ei sinne suureen kaupunkiin merten tuolla puolen, vaan Lontoon uimarannalle Reposaareen meren tällä puolella. Lasten rakennellessa hiekkalinnoja (tai jotain rakennelmia) sekä pulikoidessa rantavedessä me vanhemmat nautimme viinirypäleistä Star Wars -viltillä. En ole vieläkään heittänyt talviturkkia, mutta varpaani sentään olen kastellut kahteen otteeseen.

Lontoon uimaranta on kuin salainen piilopaikka tyrskyiltä. Pikkuisen aallonmurtajan toisella puolella allot piiskasivat Reposaaren takarantaa, mutta Lontoon uimarannalla oli lähes tyyntä. Oli sellainen todellinen kesäfiilishetki.

14.7.2016

Futismutsina ja -perheenä Vaasassa.


Viime viikonloppu kului junnufutiksen parissa Vaasassa Wasa Footballcupissa. Koska lapseni on futisjunnu olen minä futismutsi. Vähitellen alan ymmärtää jalkapallon sääntöjäkin. Samalla kuitenkin huomaan, että parhaiten muistan jotkut lapsuus- ja nuoruusaikojeni futispelaajat. Nimestä Ronaldokin muistuu ensimmäisenä mieleen sen brasilialaisen Ronaldon naama. Jalkapalloa en yhä edelleenkään osaa potkaista. Kotipihan peleissä potkaisen noin 30 prosentin varmuudella ohi. Syytän olematonta taittovirhettäni sekä vääriä kenkiä tai sitä, että minulla ei ole kenkiä laisinkaan.

Mutta jalkapalloa on kiva seurata ja ihan oikeasti tykkään päästä katsomaan lapseni pelejä. Raahasin kameraa päivät pitkät mutta itse peleistä en juurikaan kuvia onnistunut napsaamaan. Kuopus, joka ei niinkään muutoin ollut katsomisesta kiinnostunut, innostui, että hänpä alkaa futiskuvaajaksi. Ylemmän kuvan creditit kuuluvatkin hänelle. Ihmeen tarkkoja kuvia hän onnistui saamaan, tosin pääosaa näyttelevät nurmikko, hänen oma naamansa, minun takapuoleni sekä ohikulkeneet ihmiset.  Toki ylpeänä äitinä näen hänessä jo urheilukuvauksen uuden sukupolven.


Ensimmäisenä päivänä, perjantaina, satoi. Onneksi sade yltyi vasta pelien jälkeen. Kentät sade kuitenkin kasteli ja seuraavien päivien pelit pelattiinkin suht' kosteilla kentillä.

Harmittavasti kovin vähiin jäi Vaasaan tutustuminen. Torilla tuli hengattua hetki, sillä yksi pojan joukkueen peleistä pelattiin siellä. Kävellessäni halki keskustan näin myös muun muassa komean vesitornin. Arboretumissa kävin hyttysten syötävänä ja ihmettelemässä punalehtistä koivua.


Futisjunnu majoittui mukavasti koulumajoituksessa. Koska en ole vielä tarpeeksi orjentoitunut futismutsi, olin perheen majoittautumisen kannalta liian myöhässä. Niinpä päädyimme ottamaan leirintämökin leirintäalueelta. Ensimmäisenä iltana vettä satoi ja olisin todella kaivannut jotain luksusta. Haaveilimme hotellisängyistä ja televisiosta ja lämpimästä suihkusta ja vessasta huoneessa. Jotenkin sitä ei ollut yhtään missään retkeilymoodissa juuri siinä hetkessä. Todellakin löysin sisäisen luksuksenkaipaajani siinä hetkessä. Tunnustan. Näin jälkikäteen ja ääneen sanottuna se tuntuu jo lähes nolostuttavalta. Ainakin sateisessa säässä mökki tuntui tuoksuvan tunkkaiselta. Ikkunassa sentään oli marimekkoa ja ulkona kesäyö. Toisena iltana paistoi aurinko. Kuopus pääsi uimaan mereen ja me katselemaan merta. Sitten olikin ihan kiva. Kiitos laiturikuvasta miehelleni.


12.7.2016

Porin kuhinaviikko.


Tämä on se viikko, jolloin Porin kadut täyttyvät ihmisistä ja kojuista. Suomi Areena on vallannut keskustan ja jazzit jokirannan sekä Kirjurinluodon. Kauheasti olisi kaikkea mielenkiintoista. Tänään meidän perhe suoritti sen joka vuotisen pakollisen ilmapallojen ja karkin metsästyskierroksen Suomi Areenan kansalaistorin halki. Jazz kadulta kävimme ostamassa metrilakuja. Erityisesti just nyt on aika nastaa olla porilainen. Porihan on Suomen napa tämän viikon :)

Tänäkin vuonna taitaa Suomi Areenan keskustelujen kuunteluni jäädä olemattomaksi. Vaikka kyllä minua kiinnostaisi. Mutta koska lapsia yhteiskunnallisen keskustelun sijaan kiinostaa lähinnä karkit ja paikat joissa saa vaikka heittää palloa, jäävät keskustelujeni seuraamiset yksittäisiin lauseisiin ja uutisista kuulemaani. Eilen otin hetkeksi omaa aikaa ja kävin elokuvateatterissa katsomassa Nälkämaan Sammon. Kovin harvoin tulee dokumentteja käytyä ihan teatterissa katsomassa.

7.7.2016

Ruskilankoski.





Parisen viikkoa sitten kävimme pikkuisella retkellä Ruskilankoskella Ulvilan ja Nakkilan rajamailla. Ruskilankoski on siis koski Kokemäenjoessa.

Edellisestä käynnistäni oli aikaa varmaankin jo lähes pari vuosikymmentä. Lapsena muistan käyneeni paikassa useastikin, esimerkiksi Satakunnan kansansoutuja katselemassa. Nekin ovat jo historiaa. Vuosien saatossa maisema oli muuttunut. Metsä oli kasvanut korkeutta. Koskelle johtavat rantapolut olivat osittain romahtaneet jokeen.  Mutta kaunista oli niin metsässä kuin kosken partaallakin.

Kosken partaalla oli kiva napostella eväsmansikoita. Matkalla ihastelimme rantatörmäiltä Kokemäenjoen maisemaa. Romahdusvaarassa olevien polkujen vuoksi lapsia täytyi vähän toppuutella. Onneksi koskelle kuitenkin kulkee parempi ja leveämpi polku halki metsän.