30.6.2016

Kesäkuu kuvina.


Kiitos kesäkuu! Kesäkuussa hurmaannuin vehreydestä ja kukkasista. Tein löytöjä uudessa puutarhassani. Suunnittelin, mitä sinne tekisin, mutta lopulta tein toistaiseksi kovin vähän. Lämpimistä päivistä otimme ilon irti. Olimme ulkona. Retkeilimme lasten kanssa lähiseudulla. Ihmettelimme luonnon ihmeitä.

29.6.2016

Kallo, kesä, meri ja aurinko.

Kallo
punainen mökki Kallossa
Kallo, Pori
Kallon majakkasaari, Pori
Kallo, Pori
 Kesä, aurinko ja meri - niitä minä rakastan! Tänään Kallossa ne tuntuivat syleilevän kulkijaa. Minä ja neljävuotias hyppelimme kallioilla. Katselimme merta ja laivoja. Minä haaveilin vielä joskus purjehtivani purjeveneellä. Poikani haaveili pääsevänsä punaiseen rahtilaivaan. Hengitimme meri-ilmaa. Kuuntelimme lokkien kirkunaa. Löysimme rannalta tärkeän viestin. Ostimme jäätelöt Kallon Loisto -kahvilasta.

28.6.2016

Kunnonkohottajan kuulumisia.


Aloitin aurinkoisen päivän aamuni reippaana Lastaamon aamuaerobisesta. Vähitellen huomaan oppivani hyödyntämään tarjolla olevat hetket hyvinvointini hyväksi. Hyvinvoinnin metsästys jatkuu ihmeen hyvin. Melkein voisin sanoa, että liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta on tullut osa normaalia elämääni. Olo on yleisesti ottaen freesimpi ja kuntokin tuntuu paremmalta.

Ja tosiaan! Uskaltauduin "salille"! Eikä se lopulta ollut lainkaan pelottavan jännittävää, vaan ensimmäisen kerran jälkeen oikein kivaa. Sellaista, että sitä oikein odottaa. Toukokuussa kävin starttikurssin ja sen jälkeen olen käynyt niin crosstrainingissä kuin kehonpaintounneillakin aina kun aikataulu antaa myöden. Ja se on kivaa!

Juokseminen sen sijaan on ollut alkukevättä vähäisempää. Asfalttiteiden tallaaminen ei aina jaksa innostaa, eivätkä jalkanikaan siitä tykkää. Metsässä tai peltoteillä juoksen mieluiten. Lasten kesälomaillessa juoksuaskelia tuntuu tulevan pitkin päivää. Kiitos vaan potkupyörän ja jalkapallon keksijöille. Parhaiten minua kuntoilussa motivoi se, että saan tehdä sellaisia juttuja jotka tuntuu kivalta siinä hetkessä. Ja kyllä liikunta, rankkakin, voi olla kivaa. Kiukkulenkki silloin tällöin on tosi jees, mutta en haluaisi, että elämäni on kiukkulenkkien suorittamista.

Kuvat ovat eiliseltä iltapyöräilyltä. Sateen jälkeen ilta-aurinko loisti pisaroissa. Lapset lähtivät yökyläilemään ja me vanhemmat saimme kahdenkesksisen hetken. Löysimme tiemme vanhalle käytöstä poistuneelle rautatielle. Tunnelma oli satumainen. Ja hyttysiä miljoona. Mun polkupyöräni ei  oikein sovellu maasto-olosuhteisiin, mutta rytyyttelin vähän matkaa menemään polkua ja raiteita pitkin. Meinaa iskeä pyöräkuume, mutta mutta.

Liikunta on aina ollut mulle vähän sellainen haluaisin, mutta ei musta kuitenkaan ole asia. Hitaasti, mutta vahvasti kuitenkin yritän näyttää, että minustahan on tekemään vaikka mitä. Kyllä mua silti yhä välillä väsyttää ja kiukuttaa niin, että ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin vetää paketti rommisuklaajäätelöä naamariin ja samalla ärsyyntyä kaikista ylienergisistä  ja hyväkuntoisista (ja hyvän näköisistä) ihmisistä. Mutta seuraavana päivänä aurinko tuntuu taas paistavan,vedän mielelläni treenitrikoot jalkaani ja lähden huhkimaan nolottavasta naamahiestäni huolimatta. Hitsi vie, kyllä mustakin vielä sellainen energiapesä tulee. Ehkä.

27.6.2016

Ihan pihalla.



Muutto omakotitaloon on saanut aikaan sen, että olemme olleet ulkona varmaan enemmän kuin koskaan. On ihan kiva olla vaan kotipihassa. Lapset ovat löytäneet naapurustosta uusia kavereita. Uuden asuinalueen ympäristössäkin löytyy vielä tutkittavaa, vaikka emmehän me minnekkään täysin tuntemattomaan paikkaan muuttaneet. Lähtemisen pakkofiilis on kadonnut. Lähtemisestä on tullut kiva juttu äidinkin mielestä, ei vain pakollinen leikkipuistovarustuksen etsimisrumba. Ja yksi leikkipuistokin on ihan lähellä.

Nämä kuvat on otettu eilen illalla ennen iltaruskoa ja sitä seurannutta yöllistä sadetta. Punaista taivasta katsoessani muistelin mummoni sanontaa "Iltarusko aamupaska", joka rumasta kielestään huolimatta näyttää useimmiten pitävän paikkansa. Eilen koko maailman tuntui maalautuneen vaaleanpuinaiseksi. Se tunkeutui sisään sälekaihtimienkin välistä. Sitten tulikin yöllinen rankkasade ja amuinen harmaus. Sadepäiväkin tuntuu kivalta nyt. On kiva olla sisällä, kirjoittaa  ja välillä miettiä sisustustamista.

25.6.2016

Juhannustunnelmia.





Juhannusaatto kotona. Melkein kahdeksanvuotias totesi, että ensimmäistä kertaa on lämmin juhannus. Oleilua, leikkiä ja terassielämää. Syreenikiitäjän (?) pelastamista jalkapallomaalista pois potkupallon tieltä. Luonnonkukkia maljakossa.  Grillailua. Herkuttelua. Myöhäinen koko perheen pyöräretki Kirjurinluotoon kokkoa katsomaan.

Ihanaa Juhannuspäivää!

22.6.2016

Vaaleanpunaiset pionit.


Seuraavaksi pionipenkissä avautuivat vaaleanpunaiset pionit. Kuin hattaraa, vaaleanpunaista unelmaa. Hitaasti nuput avautuvat uhmaten tuulia ja lenteleviä jalkapalloja.

(Pakko oli julkaista tämä toinenkin pionihehkutus.)

21.6.2016

Pioni kukassaan ja vieraita puutarhassa.


Ensimmäiset pionit avautuivat meidänkin puutarhassamme. Vaaleanpunertavista nupuista avautui valkeana hohtavia kukkia. Juhannusruusua meillä ei (toistaiseksi) ole, mutta korvatkoon pionien kukoistus niiden valkeuden.

Mutta kyllä meinaan on riittänyt luontohetkiä meidän pihassamme, keskellä uudehkoa pientaloaluetta. Eilen västäräkki käytti meidän terassiamme lapsensa lentokoulutustukikohtana. Välillä poikanen istuskeli terassilla odottamassa, että mutsi tuo ruokaa. Se oli aika söpöä. Lasten kanssa keskustelimme, että luonnoneläimiin ei mennä koskemaan ja annetaan niiden olla rauhassa.

Illalla rusakkopariskunta päätti tulla kaivamaan juuri kuopsuttamaani kukkapenkkiä. Myöhemmin tyytyivät puputtamaan apilaa nurmikolta. Myöhään istutetussa kasvimaassa ei ole vielä mitään, mutta jos pian on, niin saapi nähdä kuinka käy. Olisiko kellään heittää vinkkiä, miten saada rusakot pysymään poissa pihasta? Ja miten nätisti suojata sato niiltä? Epäilen, että ei ole. Nuo ovat kaiken kukkuraksi hirmuisen kesyjä ja niitä taitaa olla aika paljon. Aivan kuten fasaanejakin. Ja kirvoja tänä vuonna.

16.6.2016

Panelian rivimylly.








Kesäretkeilymme Satakunnassa jatkuu. Eilen kävimme Paneliassa rivimyllyllä. Siinä sitä on Euroopankin mittakaavassa harvinaislaatuinen  neljän myllyn rivimylly 1800-luvulta. Ja ihan järjettömän idyllinen paikka. Historia tuntui aivan väreilevän.

Tarttis kyllä tehdä uusi reissu Paneliaan ja tutustua siihen paremmin. Nyt reissumme jäi vain pikavisiitiksi myllyllä. Olisi kiva käydä myllyllä pian uudestaan, rauhassa ja muutenkin käppäillä ympäriinsä Paneliassa. Sekä käydä myös ainakin Panelian museossa.

Panelian historia ja vaiheet ovat alkaneet kiinnostaa minua. Kaipa ne ovat ne juuret, jotka vetävät puoleeensa. Mummuni ja pappani (äitini vanhemmat) olivat kotoisin Paneliasta, kuten monta heitä edeltävää sukupolveakin. He eivät enää ole kertomassa tarinoitaan.

Lisätietoja Paneliasta löytyy vaikkapa osoitteesta panelia.fi/

12.6.2016

Pionin nuppuja ja puutarhasuunnitelmia.



Pionit ovat yhä nupuillaan, päivän aikana ne ujosti alkoivat kurkistaa.

Puutarhan vihreä vaihttaa väriä auringon suunnan ja pilvisyyden mukaan. Kulunut viikko on ollut kylmä, mutta hallaa täällä ei ole ollut. Sade on ollut turhan vähäistä, pieniä sadekuuroja silloin tällöin tuulen saattelemana. Tänään aurinkoisina hetkinä ilmassa oli lupaus lämpimämmästä.

Ujostellen olen seuraillut puutarhan kesän etenemistä. Pieneen kasvimaahan kylvin vähän jotakin. Kesäkukkaistutukset ovat vaiheissa. Haaveita ja ideoita mielessäni itää päivittäin, mutta ajattelin tämän vuoden viettä katsellen, ideoiden ja eläen. Katsellen mitä mihinkin kohtaan sopisi, mistä kuljemme, minne paiste milloinkin osuu ja niin pois päin. Kukkaloistoa ja hyötypuutarhaa kaipaan lisää. Haaveilen perinteisistä perennoista, erilaisista akileijoista, värikkäistä unikoista, malvamerestä ja pelargonioista terassilla.

10.6.2016

Leineperin ruukki







Kesäpäivän retkemme jatkui Leineperin ruukkiin Kullaalle. Tai Ulvilaahan se nykyisin on. Leineperiin perustettiin ruukki vuonna 1771. Raudanjalostustoiminta alueella päättyi jo 1900-luvun alussa, mutta aluella on säilynyt varsin hyvin 1800-luvun rakennuskantaa meidän päiviimme kertoakseen menneestä teollisesta historiastaan (restauroituna tietenkin). Yllä kuvissa masuunirakennus ja kankipaja.  Kankipajan rakennuksesta löytyy tänäkin päivänä sepän paja.




Entisissä seppien asunnoissa toimii muun muassa käsityöläisten pajoja ja myymälöitä. Yhdessä mökissä pääsee kurkistamaan kuinka sepät entisaikaan Leineperissä asuivat.

Kävimme kahvilla/limsalla ja munkilla Savipakarissa. Mummullekin löytyi gluteenitonta kakkuaa. Kotiin viemiseksi ostimme vielä lämmintä Leineperin myllyn jauhamista jauhoista juureen leivottua ja savipakarin uunissa paistettua ruisleipää. Maistui.

Lisätietoja Leineperistä löytyy esimerkiksi Leineperin ruukin matkailusivuilta sekä Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) -sivustolta  - Leineperin ruukki ja yhdyskunta.

8.6.2016

Luontopolulla Kaasmarkussa.


Yksi tämän kesän tavoitteistani on maakuntamatkailla mahdollisimman paljon. Visiteerata eri luontopoluilla ja kulttuuriperintökohteissa. Usein sitä hätkähtää, että wau, tuollainenkin paikka on olemassa! Ja ihan lähellä!

Keväällä näin erään facebook kaverini seinällä kuvia luontopolulta Kaasmarkussa Ulvilassa ja päätin oitis, että tuollahan on pakko käydä. Nyt vihdoin poikien kanssa sinne suuntasin. 1,8 kilometriä pitkä luontopolku lähtee Keskiseltä myllyltä (osoite Myllärinkuja). Myllyltä pääsee myös pidemmälle reitille, joka johtaa Nakkilaan Salomonkalliolle saakka. Sitäkin voisi joskus kokeilla. (Lisätietoa esim. http://www.kaasmarkku.fi/liikuntaa-ja-retkeilya/) Myllärinkujalle käännytään Leineperintieltä vanhan VPK:n rakennuksen vierestä.


Luontopolun alku on haastavaa maastoa, kapeaa polkua kapealla saarella. Haastava kulku aiheutti myös sen, että en saanut napattua yhtään tärähtämätöntä kuvaa kauniista maisemasta - koskista ja puiden katveista -  sillä huomioni kiinnitty nuorimmaisesta huolehtimiseen. Mutta kyllä vain, kaunista tuomilehdossa oli ja myllyn ympäristössä myös. Luontopolkua emme myöskään kokonaan kiertäneet, vaan palasimme takaisin asfalttitietä pitkin. Pienin tuntui väsähtäneen jännittävällä alkutaipaleella. Täytyy tehdä uusi reissu joku kerta.



Luontopolun varrella voi luonnon ohella aistia paitsi luonnon, mutta myös palasia historiaa. Myllyn ja maaseutuhistorian ohella polun varrelta löytyvät verkatehtaan rauniot, jotka kertovat alueen teollisesta historiasta. Niitä emme juurikaan tosin nähneet koska käännyimme kesken pois reitiltä, mutta opastaulun mukaan polun varrelta sellainen piste olisi löytynyt.

Kaasmarkun jälkeen ajelimme Leineperiin aistimaan lisää teollista historiaa. Siitä lisää seuraavalla bloginkirjoitus kerralla.

6.6.2016

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.



Koululaisen eka kouluvuosi on pulkassa ja kesäloma aluillaan. Lauantaina hän kävi hakemassa todistuksensa auringon ja tuulen saattelemana. Puistossa hevoskastanjat lopettelivat kukintaansa. Päiväkotilaisellakin alkoi kuun alussa kahden kuukauden loma. Kesältä odotamme paljon ulkoilua, retkiä, puutarhailua, jalkapalloa, kesäruokia, yhteisiä hetkiä, rentoja hetkiä, pyörälenkkejä, leikkipuistoja ja niin edelleen. Suunnitelmat ovat vielä auki, matkasuunnitelmia ei ole tehty. Olkaamme impulsiivisia. Uuden kodin ympäristöstäkin löytyy varmasti tutustuttavaa.

Aion nauttia lasten lomasta. Olen kuitenkin päättänyt, että v i h  d o i n  on pakko saada väikkärin eka versio kirjoitettu läpi. Ja toisena tavoitteena on napata uudet haasteet syksyksi. Työhakemuksia siis lentelee sinne sun tänne. En oikein vielä tiedä mikä minusta tulee isona. Toivottavasti saan tehdä asioita, joista olen kiinnostunut. Niitä onneksi on paljon. Mutta on kesä! Ja kesällä kaikki tuntuu mahdolliselta :)




2.6.2016

Puutarhakuulumisia.





Pihasta löytyi kuin löytyikin lemmikkejä, joskin tosi pienikukkaisia sellaisia. Muitakin sortteja tahdon sinne saada. Marjapuskien kukinta näyttäisi onnistuneen ja raakileita on jo nähtävissä. Löysin kotipihan nurmikolta nelilehtisen apilan. Syreeni avautui.

Uutta puutarhassa ovat poikien saamat omenapuut. Muutoin asiat ovat vasta idea-asteella. Sisällä on vielä aikamoinen sekamelska. Arki sinällään on tuntunut vievän hirveästi aikaa. Täytyisi ottaa jokin tsemppikiri ihan just nyt.