31.3.2016

Herätys!


Pakko tunnustaa. Talvi on mennyt kuin unessa. Ekan syysflunssan iskiessä unohdin liikuntamotivaation. Moneen kuukauteen en käynyt lenkillä, vaikka olin ostanut loskakelejä ajatellen Goretex-lenkkaritkin. Energisyyden ja liikunnallisuuden rippeet, joita kesällä itsestäni olin löytänyt kaikkosivat jonnekin. Tuntui, että kremppaa ja flunssaa sekä kiirettä oli yksi toisensa perään. Pienet kuntoilumotivaation pirskahdukset hukkuivat aina jonnekin -  jos ei uuteen flunssaan, niin johonkin mukakiireeseen. Huomasin ryhtini painuvan kasaan, silmäpussien kasvavan ja vaatteiden kiristävän. Vaakakin näytti eri lukemia kuin ennen. Söin miten sattuu, vaikka uskottelin itselleni syövän perusterveellisesti. Huomasin alentuneesti miettiväni, että "Mää ny vaan oon tämmönen!".

Blogikin on ollut tauolla, sillä enhän minä ole mihinkään hetkiin pysähtynyt. Arki on ollut jonkinasteista suorittamista. En ole liikkunut luonnossa, en oikeastaan katsellut ympärilleni. Blogi on ollut minulle hyvä väline, syy pysähtyä huomioimaan maailman pieniä yksityiskohtia. Aluksi laitoin tänne lähinnä luonto- ja kukkajutuista. Tekstit olivat hyvin lyhyitä "tunnelmapaloja". Ajansaatossa blogistani on tullut enemmän sillisalaatti, mutta koko ajan ajatukseni on ollut havainnoida maailmaa ja elämää omin silmin. Siihen kategoriaan mahtuu aika paljon :D 

Mutta takaisin kuntoiluun ja hyvinvointiin... Eipä kait tässä muu auta kuin ryhdistäytyä jälleen kerran. Jo parin viikon jälkeen epäilen näkeväni olemuksessani ja fiiliksissäni pienen muutoksen. Sain synttärilahjaksi helmikuussa Xbox Oneen Kinectin, jonka kanssa voi pelata pelejä liikkumalla. Nyt olen tanssipelien lisäksi innostunut Xbox Fitnessin kuntoiluohjelmista.  Vähän kuin olisi jumppatunnilla omassa olohuoneessa. Sopii hyvin kaltaiselleni kotihiirelle. Ajatus juoksemisesta tuntuu taas mukavalta, nyt vain täytyisi lähteä sinne lenkille. Kahvakuulailu on vähän vaikeaa täällä vuokrakämpässä, kun on aina joku rojuläjä edessä.

Motivaatio? Inspiraatio? Miten sen saa ylläpidettyä? Kuinka sokerihiiri saa jätettyä herkut kauppaan ja kaappiin? Kuinka oppia uusia tapoja? Miten innostaa haastamaan itsensä uusiin suorituksiin? Kas siinä pulmani. Vaikeinta on ehkä se liikkumaan lähteminen.


28.3.2016

Turussa keväällä kerran.








Edellisviikolla pistäydyin Turussa Kansatieteenpäivillä. Hyppäsin aikaiseen bussiin voidakseni hetken hengähtää ja kävellä pitkin Turun katuja. Niin ja koska liput olivat halvemmat. Mutta kuulostaa paljon hienommalta kuvailla, kuinka halusin kävellä silmät auki, havainnoida ympäristöä ja antaa ajatusten virrata. Eniten tykkään kulkea vanhoilla kaduilla. Aistia aikakausien askeleet. Tuntea mukulakivien tai sorapolkujen struktuuri. Tykkään kulkea siellä, missä on puita. Missä linnut laulavat kaupungissakin. Siitä elämyksestä voisin maksaakin, ainakin jos aika on rahaa. Mukanani oli pikkuinen pokkari, mutta pakko oli talletta noita kevään ja historian sävyjä.

Seminaari oli antoisa. Oli kiva pitkästä aikaa pitää työryhmäpuheenvuoro. Oli kiva inspiroitua innostuneesta ilmapiiristä. Se, joka väittä, että humanistisella tutkimuksella ei ole arvoa tai vaikuttavuutta, ei tiedä mistä puhuu. Suosittelen häntä vaikkapa tutustumaan tutkimuksiin ja siihen kuinka moniulotteista ja monitieteistäkin tutkimusta sieltä kentältä löytyy.

Ennen seminaaria pistäydyin Åbo Akademin lähellä olevassa kahvilassa. En muista enää tuon kahvilan nimeä, mutta se oli vanhassa talossa ja sieltä saattoi löytää ikkunapöydän. Juuri siinä istuessani, katsoessani ikkunasta katua, jota pitkin opiskelijat riensivät, tajusin kevään saapuneen. 

Kesti hetki saada mieliin nuo tunnelmat. Muistaa taas seminaarista ja kevätvalosta iskenyt inspiraatio. Kotimatkalla kevät peittyi takatalveen ja mahtava fiilis poskiontelosärkyyn. Palasin hetkeksi takatalveen. Poskiontelotulehduksen parantuessa palasi kevätkin :)


27.3.2016

Kallon pääsiäistyrskyt.






Pääsiäispäivän aurinkoinen sää houkutteli ulkoilemaan. Optimistisesti pakkasimme eväät autoon ja huristelimme Kalloon meren rantaan (Porissa). Päivä oli kaunis sielläkin, mutta tuuli sen verran kova, että eväät jäivät nauttimatta. Hetken katselimme vaahtovavaa merta. Tuulessa oli mukana kevät, vaikka se tunkeutui läpi talvivaatteiden. Talven pimeyden jälkeen aurinko tuntui uskomattoman kirkkaalta. Meri oli jylhä ja maisema sininen. Yritin napata kuvia, mutta kameran vakaana pitäminen tuulessa tuntui mahdottomalta. Eväskahvi juotiin lopulta vasta kotona.

Mutta meri ja aurinko. Rakastan. 

26.3.2016

Ovia.

 

Juuri nyt se on kuin eläisin muuttolaatikkoon pakattuna. Koti on 54 neliömetrin kaaos. Kaksi huonetta ja keittiö, jossa paikkaa ei ole kaikelle. Mutta vanhahkossa kerrostalossa on viehätyksensä ja kerrostaloasumisessa helppoutensa. Matkalla pyykkitupaan olen ihastellut vanhoja kylttejä. Ovet on suljettu ja avattu monta kertaa talon vuosikymmenten aikana. Suloista, ettei linjasaneerauskaan ole pyyhkinyt kaikkia menneisyyden jälkiä pois.

Kevään kynnyksellä me vihdoin löysimme sen - oman uuden kodin. Toukokuun lopussa väliaikaisen osoitteemme oven viimeistä kertaa. Tarjouksemmme hyväksyttiin, kosteusmittauksessa ei löytynyt mitään ja kauppakirjassa on nimet. Olo on vähän epätodellinen, mutta kaipa se muuttolaatikoita jälleen rahdatessa realisoituu. Omakotitalo noin 1500 nelilön tontilla mukavan oloisella omakotitaloalueella odottaa meitä. Ja arvakaapas vain kutkutteleeko viherpeukaloani jo!

25.3.2016

Hyvää pääsiäistä!



Hyvää pääsiäistä!

Kuvissa lasteni koulussa ja päiväkodissa tekemät aarteet :)

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Sanat ja kuvausinto ovat olleet hukassa.  Mutta kevään tuulet tuntuvat puhaltavan inspiraatiota, joten palailen pian :)