7.10.2016

(Mielikuvitus)seikkailuja Liikistössä.



Lapsuusmaisemissani sijaitsi myös toinen mielikuvitusta kutkuttava paikka. Tuo paikka on Liikistö, jonka keskiaikaisesta menneisyydestä tiedämmekin jotain, vaikkakin nuo tiedot ovat kovin sirpaleisia. Liikistö kätkee sisäänsä menneisyyden kirkon paikkana, hautausmaana ja onpa siellä epäilty olevan puolustusvarustusten jäänteitäkin.

Lapsena sirpaleiset historiatiedot saivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Osittain voinen syyttää Liikistöä siitä historiakärpäsen puremasta, joka minua on ohjannut elämäni teillä (siihen toki on löydettävissä monia muitakin syitä). Liikistössä olin Minna-Liisa ihmemaassa. Tai olen, sillä tuo tunne valtaa minut yhä edelleen. Tuntuu, kuin ympäröivä aika katoaisi kiivetessäni Liikistön "saarelle". Olen aistivinani menneisyyden tuoksun. Eräässä kohtaa liikistöä tuoksuu eräänlainen metallinen tuoksu, enkä toden totta tiedä mistä se johtuu.

Olen kuvitellut menneen elämän. Mielikuvitukseni on rakentanut myös kuvan siitä, kuinka Iiikka Kronqvist 1930-luvulla suoritti kaivauksia liikistössä. Mielikuvituksessani he olivat kuin suoraan Indiana Jonesista repäistyjä. Liikistö on ollut minulle kuin portaali, jonka kautta keskiajan historia on ollut läsnä elämässäni. Niin ikään käräjäkivien epäselvä ajoitus sai myös mielikuvitukseni laukkaamaan. Tarina siitä, että käräjäkivet olisivatkin 1800-luvun kansallisromanttisen nuorison aikaansaannosta lohdutti minua. Joskus oli ihan normaalia olla historiasta kiinnostunut nuori. Joskus otin kirjan mukaani ja istahdin kivelle tai puunrungolle lukemaan. Ja haaveilin jonakin päivänä voivani tutkia menneisyyden tarinoita ja historiaa.

Yliopisto-opiskelujeni aikana mukaan kaivajaksi arkeologisille kaivauksille. Liikistön menneisyys avautui minulle kerroksina maassa.

 P.S.Liikistö Museoviraston Rekisteriportaalissa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti