31.10.2016

Lokakuussa.




Lokakuu oli pitkä, mutta kuitenkin lyhyt. Pari viikkoa sitten puissa oli vielä ruska. Silloin ulkoilimme Ruosniemessä. Nyt puut ovat lehdettöminä, kuin talvea odottaen. Yrittäessäni miettiä, mitä olen tehnyt lokakuussa, mieleeni nousee vain asioita, joita en ole tehnyt tai joita olen tehnyt aivan liian vähän. Olen muun muassa ulkoillut liian vähän, liikkunut liian vähän, siivonnut liian vähän ja saanut aikaiseksi liian vähän. Liikaa puolestaan olen istunut tietokoneen ääressä, stressannut asioista ja tulevaisuudesta sekä heräillyt öisin.

Lokakuussa hiukseni muuttuivat takkutukasta punaiseksi polkaksi. En onnistunut nappaamaan unelmieni työpaikkaa. Sain väitöskirjani käsikirjoitukse jonkinmoisen version valmiiksi. Version, josta tiedän vielä saavani paljon kriittistä kommenttia ja muokkauskehoituksia.

Viimeinen viikko oli syysloma. Kävin lasten kanssa Turussa päiväretkellä. Muutoin lähinnä vain olimme. En tiedä mihin aika valui. Kävimme sentää elokuvissa katsomassa Tatua ja Patua koko perheen voimin.


2 kommenttia :

  1. ...jo toinen blogi jossa kerrotaan uudesta lyhyestä tukasta...se pistää miettimään..minulla on huomenna kampaaja...hmmm..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minulla vieläkään ihan lyhyen lyhyet ole. Johonkin leuan tietämille, hulmuavat yhä tuulessa. Joka kerta leikatessani mietin, että miksi kummassa edes olen kasvattanut hiuksiani, kun tämmöiset sopivat minulle niin paljon paremmin. :)

      Poista