26.9.2016

Pensselin jälkiä jättämässä.


Maalatessani muistelen pappaani, jonka poismenosta on jo niin kovin kauan. Kerran, silloin kun he jakkaran hankkivat, se lienee ollut vihreä. Vaiko sittenkin ruskea. Alkuperäisistä pinnoista ei ole kuin harmaanvihreä aavistus ja kerrostumatkin aikojen saatossa kuluneet lohkeileviksi viipaleiksi.  Samoin  tuntuu käyneen muistoilleni. Aikojen saatossa vanhoja kerrostumia on kadonnut ja uusia tullut. Ja kadonnut. Jätän omat siveltimeni jäljet tarinaan. (Olen tarinassa se uusavuton maalari, jonka maalipinnassa näkyvät vedot ja valumat.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti