21.9.2016

Ajatuksia suomalaisuudesta.





Vuosi sitten kirjoitin Facebookiin tekstin, joka sopii tähänkin päivään, vaikka en tänään kaurapuuroa keittänytkään. Julkaisin tekstin viime vuonna myös blogissani.

"Aamulla kaurapuuroa hämmentäessä tuli ikiaikainen tunne - ajatus sukupolvien kaurapuuroa hämmentävästä ketjusta. 
Tänä aamuna pohdin kuinka hienoa on, että lapsellani on mahdollisuus käydä koulua. Hän voi käydä sitä omalla äidinkielellään, suomeksi. Sen eteen ovat meitä edeltävät sukupolvet tehneet paljon töitä. Sitten minua alkoi kiukuttaa. Ärsyttämään se, että ääriliikkeet ovat napanneet suomalaisuuden aseekseen. Minä haluan olla ylpeä suomalaisuudesta, suomalaisesta kulttuurista, suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, suomen kielestä jne. jne. Mutta minä en jaa sitä eräiden ryhmittymien ajatusmaailmaa. 
Olen huolissani suomalaisuudesta. Mutta se uhka jonka minä näen, nousee meistä suomalaisista itsestämme. Se on jotakin mitä, joku ehkä voisi kutsua rappioksi, mutta en välttämättä halua sitä sanaa käyttää, sillä se on kovin kiihokas. Suomalaista kulttuuria, kulttuuriperintöä ja suomen kieltä tulee vaalia ja arvostaa, sillä vain siten ne pysyvät elinvoimaisina. Jos joskus uhka vaanii, on elinvoimaisuudessa avain säilymiselle. 
Suomalaisuudessa, Suomen historiassa ja suomalaisuuden nousussa on toki kipukohtansa. Mutta niissä on myös erityisen paljon kaunista ja hyvää. Kuten vaikkapa Suomen kirjakieli, suomenkielinen koulu tai naisten varhainen äänioikeus."

Tänään lisäisin tähän vielä muistutuksen muistamisen tärkeydestä. Yhteisö tarvitsee muistin. Se tarvitsee historiaa, kulttuuriperintöä, taidetta, tiedettä jne. Me tarvitsemme niitä, jotta emme sortuisi samoihin virheisiin kuin joskus jo aiemmin. Me tarvitsemme muistin, jotta ääriliikkeet eivät voi käyttää hyväkseen amnesiaamme

P.S. Jotain ikiaikaista on sumuisessa syysmaisemassakin. Eikös vain?

2 kommenttia :

  1. Asiaa. Paljolta pahalta olisi vältytty ja jatkossakin varmasti vältyttäisiin, jos kansalaiset ja ennen kaikkea päättäjät jaksaisivat todella sisäistää vaikkapa vain sadan viime vuoden historian ja ottaa siitä opikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun mielestäni muistaminen on tärkeää, tai ainakin tietoisuus vaikenemisesta.

      Poista