28.6.2016

Kunnonkohottajan kuulumisia.


Aloitin aurinkoisen päivän aamuni reippaana Lastaamon aamuaerobisesta. Vähitellen huomaan oppivani hyödyntämään tarjolla olevat hetket hyvinvointini hyväksi. Hyvinvoinnin metsästys jatkuu ihmeen hyvin. Melkein voisin sanoa, että liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta on tullut osa normaalia elämääni. Olo on yleisesti ottaen freesimpi ja kuntokin tuntuu paremmalta.

Ja tosiaan! Uskaltauduin "salille"! Eikä se lopulta ollut lainkaan pelottavan jännittävää, vaan ensimmäisen kerran jälkeen oikein kivaa. Sellaista, että sitä oikein odottaa. Toukokuussa kävin starttikurssin ja sen jälkeen olen käynyt niin crosstrainingissä kuin kehonpaintounneillakin aina kun aikataulu antaa myöden. Ja se on kivaa!

Juokseminen sen sijaan on ollut alkukevättä vähäisempää. Asfalttiteiden tallaaminen ei aina jaksa innostaa, eivätkä jalkanikaan siitä tykkää. Metsässä tai peltoteillä juoksen mieluiten. Lasten kesälomaillessa juoksuaskelia tuntuu tulevan pitkin päivää. Kiitos vaan potkupyörän ja jalkapallon keksijöille. Parhaiten minua kuntoilussa motivoi se, että saan tehdä sellaisia juttuja jotka tuntuu kivalta siinä hetkessä. Ja kyllä liikunta, rankkakin, voi olla kivaa. Kiukkulenkki silloin tällöin on tosi jees, mutta en haluaisi, että elämäni on kiukkulenkkien suorittamista.

Kuvat ovat eiliseltä iltapyöräilyltä. Sateen jälkeen ilta-aurinko loisti pisaroissa. Lapset lähtivät yökyläilemään ja me vanhemmat saimme kahdenkesksisen hetken. Löysimme tiemme vanhalle käytöstä poistuneelle rautatielle. Tunnelma oli satumainen. Ja hyttysiä miljoona. Mun polkupyöräni ei  oikein sovellu maasto-olosuhteisiin, mutta rytyyttelin vähän matkaa menemään polkua ja raiteita pitkin. Meinaa iskeä pyöräkuume, mutta mutta.

Liikunta on aina ollut mulle vähän sellainen haluaisin, mutta ei musta kuitenkaan ole asia. Hitaasti, mutta vahvasti kuitenkin yritän näyttää, että minustahan on tekemään vaikka mitä. Kyllä mua silti yhä välillä väsyttää ja kiukuttaa niin, että ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin vetää paketti rommisuklaajäätelöä naamariin ja samalla ärsyyntyä kaikista ylienergisistä  ja hyväkuntoisista (ja hyvän näköisistä) ihmisistä. Mutta seuraavana päivänä aurinko tuntuu taas paistavan,vedän mielelläni treenitrikoot jalkaani ja lähden huhkimaan nolottavasta naamahiestäni huolimatta. Hitsi vie, kyllä mustakin vielä sellainen energiapesä tulee. Ehkä.

1 kommentti :

  1. Minulla on erittäin vaikea selkäsairaus, teen koiran kans kaksi lenkkiä per päivä, muuhun en pysty.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista