7.5.2016

Tututkin polut voivat yllättää.


Lähdin eilen illalla lenkille Porin metsään. Ajattelin juosta Maastolenkin (7-8 km). [linkki Porin metsän karttaan] Fiilis lenkille lähtiessä oli vähän sellainen, että blääh, käympä juoksemassa, mutta voisi sitä jotain muitakin maisemia välillä katsella. Unohdin, että metsä ei koskaan ole samanlainen ja tututkin polut voivat yllättää. Polun pientareet olivat valkoisenaan valkovuokoista!

Joskus yli kymmenen vuotta sitten Porin metsässä Veteraanilenkin varrella hengaili korppikin, sittemmin se on kadonnut maisemista. Mutta muiden lintujen laulu kuuluu yhä. Oli pakko välillä pysähtyä oikein kuuntelemaan. Taustalta kuului Katinkurun ampumaradan äänet sekä laskuvarjohyppääjien lentokoneen ääni (ainakin samalta kuulosti).

Muutoin juoksu ei eilen sitten oikein tuntunut kulkevankaan. Onneksi metsä, kukat, lämpö ja linnut kuitenkin pelastivat fiilikseni.

A video posted by Minna-Liisa (@minnaliisas) on


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti