1.5.2016

Heihei huhtikuu, tervetuloa toukokuu!


Huhtikuu meni ihan uskomattoman nopeasti. Kevät tuntui junnaavan paikoillaan ja jopa peruuttelevan, mutta yllättäen kevään merkkejä ilmestyikin maisemaan. Oli kiva ihastella orastavaa vihreyttä puistoissa ja metsissä. Oli kiva käydä pienillä retkillä. Joskin niitä tulee tehtyä aivan liian harvoin. Ja vihdoinkin tuli aika luopua talvikengistä ja vaatteista.

Pyykkimuijailtua tuli pesutuvassa paljon (tj 3 viikkoa muuttoon!!!). Kotona tuli istuttua tietokoneen ääressä väikkärin parissa, joka tuntui etenevän samalla rytmillä kuin kevät (junnaten ja takapakkia ottaen). Samalla yritin bongailla työpaikkoja tosi tarkoituksella. Pannulla paistui parsa (joskin liian harvoin), innostuin käyttämään huulipunaa, kynsilakkaa ja hametta. Huomasin hiusteni kasvaneen taas ylipitkiksi. Iski hiuskriisii ja yritin käyttää jos jonkinlaista nykeröä ja sykeröä, mutta en toimertunut varaamaan aikaa kampaajalle, koska en pysty päättämään mitä haluaisin.

Ja todellakin! Innostuin juoksemisesta ja eritoten poluilla juoksemisesta. Siinä yhdistyy kaksi nautintoa - juokseminen ja luonnossa oleminen. Kuukauden aikana juoksin lähes 70 kilsaa, joka on minulle todella hyvin. Kuun lopussa huomasin, että 10 kilometrin rauhallinen lenkki Porin metsän poluilla ei tuntunut enää mitenkään suorittamiselta, vaan lähinnä kivalta. Uusilla poluillakin tuli seikkailtua.  Ja kaupungin halkikin oli kiva juosta, kun tiesi pääsevänsä juoksemaan Taavi-siltaa pitkin. Jos ei lasketa sitä hetkeä, kun humalainen ukkeli huusi minulle "Kuortaneelle on vielä matkaa!". No hei todellakin on, niin maantieteellisesti, kuin meikäläisen juoksutaidollisestikin. Kumpaan sitten mahtoi viitatakaan.

Mutta tästä on hyvä jatkaa matkaa elämän poluilla! Energisenä toivoa täynnä olevaan toukokuuhun :)


6 kommenttia :

  1. Ihanaa, aurinkoista toukokuuta Sinulle ja voimia muuttopuuhiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa ja aurinkoista toukokuuta Sinullekin!

      Poista
  2. 70 kilsaa on jo tosi hieno määrä ja aivan varmasti eron huomaa peruskestävyydessä! Juoksussa parasta on kun siitä tulee arkinen mutta positiviinen rutiini joka vie kehoa ja mieltä kohti parempaa. Ja ainakin mulle se on just sitä seikkailua eikä suorittamista.

    Taavi on kevään merkki. Miten hienoa sitä olikaan tassutella sunnuntai-iltana auringon paistaessa vielä täydeltä terältä. Vappusää oli harvinaisen hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kunto tässä vähitellen kohenee. Ja seikkailu siinä on parasta tai ainakin mulle motivoivinta.

      Poista