11.4.2016

Juoksemisesta.


Olen kausijuoksija. Keväällä innostun juoksemisesta, mutta talven tullen into on tähän asti laantunut. Valon lisääntyessä juoksuinnostus palasi ja käyntiin lähti kolmas juoksukevät ja -kesä. Aikaisemmin en juurikaan juossut. Jos joku hehkutti minulle juoksemisen ihanuutta, en ymmärtänyt laisinkaan. Mutta ihminen voi muuttua. Nyt nautin juoksemisesta ja olen todella kiitollinen, että voin juosta. (No joo, kunnes into taas katoaa, välähtää pessimistisessä mielessäni.) Ensi talvena en toivottavasti ajaudu laiskottelemaan. Jos juokseminen ei innosta, täytyy keksiä jokin sellainen liikkumisen muoto, josta pidän ja jonka pariin saan itseni motivoitua talviunien sijaan.

I'm so proud of me! 10 km happy run! #running #jogging #runninglove #garmin

Välineurheilijakin minusta on tullut. Ensin  minun piti ostaa kello, jotta näen mitä kello on. Kuitenkin silmiini osui hyvässä tarjouksessa ollut Garminin Forerunner 610 special edition. Niinpä pystyn nyt seuraamaan kellonajan lisäksi juostua matkaa ja -aikaa, kilometriaikaa sekä sykettä. Olen aiemminkin trackännyt juoksemani lenkit kännykällä, Endomondo-sovelluksella, mutta kännykän kaivaminen jostakin taskusta tai vyölaukusta on ollut vaikeaa. Ainakin yhden lenkin perusteella käyttökokemus Forerunneristani oli positiivinen. Sykemittaria en ollut käyttänyt koskaan ennen, joten se vyö tuntui vähän hassulta kunnes siihen tottui.

Ei minulle silti juoksemisessa ole tärkeintä juostu matka tai aika. No okei, ovathan nekin, sillä oikeasti haluaisin olla hyvässä kunnossa ja tietää jaksavani. Syy miksi haluan jaksaa on se, että haluan päästä seikkailemaan. Haluan juosta halki maisemien, peltoteiden ja metsäpolkujen. Liikkua kuin olisin seikkailemassa. Ylhäällä kuvakollaasissa onkin joitain räpsäisyjä viime vuoden lenkeiltä.

Eilen aurinko paistoi ja ilma oli raikas. Kiitos Forerunnerin, uskaltauduin juoksemaan pitkän lenkin. Oli kiva tietää kuinka paljon aikaa on ennen kuin minun piti olla takaisin ja kuinka kauas olin mennyt. Ei tarvinnut pelätä, että en jaksaisi mennä takaisin. Ja kas kummaa, jaksoin juosta kymmenen kilsaa likimain tuntiin. Nautin koko lenkistä ja olo oli hyvä. Tuntui kuin olisin ollut seikkailulla - ja juuri se on mielestäni niin juoksemisessa, kävelemisessä kuin pyöräilemisessäkin hauskinta. Jälkikäteen tsekkasin vasta sykkeet, nyt kun sykemittari oli. Liian korkeallahan syke kait huiteli, joten ehkä pitäisi jatkaa harjoittelua kevyemmin. Mikään paikka ei kuitenkaan kipeytynyt, enkä edes hirmuisesti väsynyt. Ehkä sitä sykettä nosti myös se, että välillä loikin yli vesilätäköiden.

From today's running route. #runninglandscape

4 kommenttia :

  1. Musta juokseminen on ihan parasta irtiottoa mitä on olemassa! Ja liikuntamuodoista paras. Ihana teksti ja kivat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juokseminen tosiaan on paitsi hyvää liikuntaa, mutta myös keino irtautua arjen stresseistä ja niin pois päin.

      Poista
  2. Ihana kuvakollaasi! Ja siitä tulee just sellainen seikkailufiilis! Minä olen juossut vuosia, mutta ei se kyllä lempilajini ole. Talvisin vaihdan hiihtoon kelin mukaan, ja se on sitten mun juttu. Odotan lumia syksyllä, ja toivon keväällä että lumet eivät sulaisi lainkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minä en sitten taas ole hiihtänyt vuosiin, koulutyttönä kyllä hiihdin paljon metsässä, jonne joku aina teki hiihtoladut. Mutta silloin sinne pääsi kotiovelta. Nyt kun tämä ei ole vuosiin ollut mahdollista on hiihtokin jäänyt. Joka vuosi vannon hankkivani sukset, mutta niin se vaan aina jää harkinnan asteelle.

      Poista