25.10.2015

Huurteinen joki.






Niinä pakkasaamuina joki oli verhoutunut huntuun. Kesästä muistuttavat veneet saaneet ylleen timanttien lailla loistavat kiteet.

Sen jälkeen syksy saapui. Lehdet ovat lähestulkoon tippuneet puista. Kello on siirretty talviaikaan. Syysloma vietetty. Monta pesällistä puita takassa poltettu. Pakkasaamujen paluutakin kaivattu. Pohdittu koskahan sataa ensilumi.

8.10.2015

Kävellessä.




Olen aamuisin iloinnut auringon säteistä, varjojen leikistä ja sinisestä taivaaasta. Nämä kuvat ovat lämpöisemmältä syysaamulta/aamupäivältä. Tämän jälkeisinä aamuina kaupunki on ollut pakkasen purema.

Kävellessäni ajattelen. Toisinaan pyöräilen, mutta huomaan silloin ajatteluajan hupenevan. Ulkoilmassa asiat tuntuvat jäsentyvän, teorioiden ymmärryksen selkeytyvän. Kävellen on hyvä myös päättää työpäivä, hahmottaa mistä jatkaa seuraavana hetkenä ja sen jälkeen vaihtaa tutkijamoodi äitimoodiin.

Tuollaisina aurinkoisina päivinä kulkiessani kotikaupunkini puistojen halki epäilen, että minusta on tullut kotiseuturakas. Silloin olen iloinen, että olen jäänyt tänne, minulla on ollut mahdollisuus jäädä.