23.7.2015

Sammallahdenmäellä.





Jälleen kuvia kesäretkiltä. Tässä eräänä päivänä kävimme Sammallahdenmäellä. Se on Satakunnan Lapissa, tai Raumaanhan se nykyisin kuuluu, sijaitseva muinaisjäännösalue. Ei mikään aivan turha paikka, sillä Sammallahdenmäki on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon arkeologisena kohteena. Alueella on 36 röykkiötä pronssikaudelta, osa todella massivisia. Aikas jännä ja mielenkiintoinen paikka. Hieno kohde paitsi röykkiöittensä, mutta myös jäkälän peittämän kalliomaiseman vuoksi.

Kiitos viimeisestä kuvasta kuuluu miehelleni.

21.7.2015

Pomarkun Isoneva.





Viime viikolla teimme pienen retken Isonevan soidensuojelualueelle Pomarkkuun. Luonnosta nauttien bongailimme rennolla otteella perhosia, leppäkerttuja, sisiliskoja ja lintuja. Vajaan kolmen kilometrin mittainen pitkospuupatikointi parkkipaikalta lintutornille ja takaisin luonnistui hyvin myös 3- ja 7-vuotiaalta. Matkan aikana sää vaihtui aurinkoisesta pilviseen. Samalla suomaiseman sävy vaihtui.

18.7.2015

Porin hulinaviikko.


Tällä viikolla tämän kauppungin rytmi on erilainen. Pori Jazz ja Suomi Areena ovat täyttäneet kaupungin tapahtumillaan. Tänä vuona omat jazzailuni ovat jääneet ja kait jäämässäkin vähiin. Toki jazzkatu on tullut käveltyä läpi. Ja Suomi areenan kansalaisareenalta tuli lasten kanssa kerättyä ilmapalloja ja karkkia. Tietenkin tuli  nautittua maisemista maailmanpyörässä, jollainen tänä vuonna oli jazzkadulle pystytetty. Minulla ei suinkaan ole tapahtumia vastaan mitään, mutta muut tekemiset ovat vieneet ajan. Ja toisaalta sitä jotenkin on ihan jazzfiiliksissä ihan vain täällä juuri nyt asuessa. Siinä yksi tämän Porin ulottuvuuksista.

16.7.2015

Sateen jälkeen.




Ensin odotin kevättä. Sitten odotin kesän lämpöä. Kevät ja kesä tulivat, mutta lämpö on ollut vain ajoittainen häivähdys. Olen kastunut vesisateissa. Tärissyt viluisena kumisaappaat ja paksu takki päällä. Enkä ole vieläkään heittänyt talviturkkia.

Sateen jälkeen on aina poutasää. Ja silloin kaikki on kuin lumottua. Kuten eräänä aamuna viime viikolla Tampereella. Heräsin siirtolapuutarhamökisssä. Kukkaset olivat koristautuneet vesipisaroin. Vesipisaroista heijastui maailma.

15.7.2015

Reposaari.

meri ja tuulimyllyt




Pori ja Satakunta eivät ole lainkaan paskempia paikkoja asua. Tai vierailla. Olen sen tajunnut. Suosittelen tutustumaan :) Täällä on monia ulottuvuuksia.

Yksi ulottuvuuksista on Reposaari, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Porin keskustasta.  Se on Kokemäenjoen suiston uloin saari Selkämeren rannalla. Siellä voi  ihailla merta. Kävellä puistossa tai idyllisessä puukaupungissa. Tutustua paarlastikasveihin. Käydä uimassa Lontoon uimarannalla. Tutustua linnakepuistoon. Käydä ravintolassa herkuttelemassa tai ihan vain käydä Salesta ostamassa jätskit ja syödä ne puiston penkillä. Vähän niin kuin ulkomailla olisi.

1700-luvulla Reposaaresta suunniteltiin jopa Suomen pääkaupunkia. Voisi olla meno vähän erilaista jos suunnitelma olisi toteutunut.

11.7.2015

Polun varrelta.

Polut kiehtovat minua. Minne ne vievät? Mitä perillä on? Mutta aina ei tarvitse suunnata perille. Joskus voi pysähtyä polun varteen ihailemaan. 

7.7.2015

Kesäkuinen Suomenlinna.


Valokuvien kautta palaan muistoissa hetkeksi takaisin kesäkuiseen Helsingin matkaan ja Suomenlinnaan. (Sain siis tietokoneeni jälleen käsiini.)

Suomenlinnassa on aika monta elementtiä, jotka saavat sydämeni väpättämään. Noin niin kuin esimerkiksi: a) Historian läsnäolon voi aistia. b) Se on maailmanperintöluettelossa. c) Meri on niin läsnä. d) Valolla ja varjolla tuntuu olevan aivan omat sävynsä. e) Suomenlinna on seikkailu.

2.7.2015

Juoksentelen kesälaitumilla.


Unohdin tietokoneeni 120 kilometrin päähän anopin luo. Niinpä olenkin bloggailun sijaan keskittynyt kesälaitumilla kirmailuun. Mukavaa kesää kaikille! Palaillaan :)

P.S. Instagramia tulee päivitettyä aika usein.