8.10.2015

Kävellessä.




Olen aamuisin iloinnut auringon säteistä, varjojen leikistä ja sinisestä taivaaasta. Nämä kuvat ovat lämpöisemmältä syysaamulta/aamupäivältä. Tämän jälkeisinä aamuina kaupunki on ollut pakkasen purema.

Kävellessäni ajattelen. Toisinaan pyöräilen, mutta huomaan silloin ajatteluajan hupenevan. Ulkoilmassa asiat tuntuvat jäsentyvän, teorioiden ymmärryksen selkeytyvän. Kävellen on hyvä myös päättää työpäivä, hahmottaa mistä jatkaa seuraavana hetkenä ja sen jälkeen vaihtaa tutkijamoodi äitimoodiin.

Tuollaisina aurinkoisina päivinä kulkiessani kotikaupunkini puistojen halki epäilen, että minusta on tullut kotiseuturakas. Silloin olen iloinen, että olen jäänyt tänne, minulla on ollut mahdollisuus jäädä.

4 kommenttia :

  1. Hei, Romulyylin blogista huomasin tämän blogisi. Tuijottelin noita kuvia ja sitten piti mennä isännältä varmistamaan, että ovat sieltä mistä arvelinkin:) Isäntä joskus aikanaan ottanut kuvia samasta rakennuksesta ja joistakin yksityiskohdista. Oma entinen kotikuntani siinä 30 kilsan päässä. On maailma pieni. Terveiset sinne täältä itärajalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että löysit blogiini. Maailma on pieni :) Kiitos terveiset sinne itärajalle myös.

      Poista