14.4.2015

Isoisoisän päiväkirja.


Voih! Sain lainaan luettavakseni isoisoisäni päiväkirjan 1800-luvun lopulta. Olen toki tiennyt sen olemassa olosta, mutta jostain syystä en ole aiemmin pyytänyt sitä luettavakseni. Nyt aika oli kypsä.  

Kirjaan isoisoisä oli päiväkirjamerkintöjensä ohella kopioinut erilaisia kertomuksia kuten arkkiveisuja ja kantelettaren runoja. Tarinoita, jotka jo itsessään kiinnostavat minua.  En tiedä kuinka tuo torpan poika oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hänen käsialansa oli kaunis. Hän luki, tarkkaili luontoa ja mietiskeli asioita.  Hän selvästi oli perillä ajastaan. Teksti oli paikoin hyvin synkkää, toisaalla kansallisromantiikan henki puski kirjoitustyylissään esiin.

Kuinka iloinen olenkaan siitä, että pääkoppaani on tarttunut niin paljon historiasta, kulttuuriperinnöstä, kulttuurihistoriasta ja sen sellaisista asioista. Ilolla muistelen myös vanhojen käsialojen kurssia, sillä tietotekniikka-ajan aivoille vanhan käsialan lukeminen on jo haaste. Päiväkirja viestii minulle isoisäni elämästä ja ajatuksista. Se kertoo minulle siitä, kuinka 1800-luvulla kertomukset kulkivat. Se kertoo 1800-luvun luonnonilmiöistä. Se kertoo vaikka kuinka paljon, mutta herättää samalla niin monia kysymyksiä, joihin tutkija minussa haluaisi löytää vastauksen.

Välillä olen pohtinut, että onko minusta jatkamaan kulttuuriperinnön tutkijan tiellä. Mutta nyt olen aivan varma. Kiitos isoisoisä, että kirjoitit.

Vanha paperi haurastuu ja muistitieto katoaa. Tahtoisin tallettaa sen mitä on jäljellä. Ajattelin, että voisin digitoida tuon päiväkirjan, jotta sen tarinat olisivat jälkeläisten luettavissa ilman lopullisen tuhoutumisen vaaraa. Haluan tallettaa sen, mikä on vielä muistoissa.




10 kommenttia :

  1. Wau! Erittäin hienoa,että olet saanut käsiisi tuollaisen aarteen. Ehdottomasti kannattaa taltioida se jälkipolvillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellakin wau :) Aikamoista aarteiden löytämistä on myös sen lukeminen.

      Poista
  2. Mahtava juttu! Melkoinen aarre sinulla on käytettävissä. On kyllä hienoa, että tuo päiväkirja on vielä tallessa ja sen sivut kertovat ihmisen arjesta ja kenties juhlahetkistäkin. Olen tosi iloinen puolestasi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monesta tuo kertoo. Ihmisen vaiheista, vuoden kierrosta, luonnon ilmiöistä…

      Poista
  3. Nyt on todellinen aarre sinulla siellä!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Käsiala on todellakin kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan supermielenkiintoista. Niin tekisi mieli vain lukea sitä, mutta kun muut velvollisuudet vievät aikaa.

      Poista
  5. On todella mielenkiintoista. Miten minulla on jotenkin sellainen fiilis, että oman sukulaisen kirjoittamia dokumentteja on vaikeampi lukea, kuin jotain tuntematonta. En tiedä saatko ajatuksesta kiinni, mutta kun olen löytänyt vanhasta talosta tuntemattoman ihmisen kirjeitä tms. en koe samanlaista tunnesidettä, ainoastaan mielenkiintoa faktoihin, kun taas jos se olisi sukulainen, tunne olisi ihan erilainen. Ehkä himpun verran empivämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ehkä vähän eri juu. Aiheuttaa supertäpinät ja tuntuu oudon tutulta.

      Poista