23.3.2015

Purkeissa vihertää jo.





Ulkona sataa vettä (välillä taisi näkyä jotain rännän näköistäkin) ja tuuli humisee kalseasti. Mutta sisällä ruukuissa näyttää jo keväältä. Pian varmaankin pääsee jo herkuttelemaan rucolalla. Ainakin herneenversot alkavat olla popsittavassa mitassa.

Laitoin siemenet itämään kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle ja sirkkalehtien ilmestyessä näkyviin siirsin ne valoon ikkunan eteen. Toivottavasti sadesää vaihtuu pian taas aurinkoiseksi. Toisaalta vettäkin tarvitaan. Meillä täällä kaupungissa on ollut kammottavan pölyistä, joskos tämä sade hieman auutaisi siihenkin vaivaan.


Tomaateissa on reippaat sirkkalehdet ja osaan alkaa jo hahmottua ensimäisten lehtiparien alkuja. Odotan innolla, että pääsen koulimaan. Siinä sitä jotakin on :) On ihanaa, että voin työskennellä kotona, vaikka olo välillä onkin hirmuisen yksinäinen. Mutta saanpahan tuijotella kasvavia tomaatintaimia. Suihkutella vettä janoisille. Näperrellä mullan kanssa.

Hassua kuinka sitä ihminen nauttiikan tällaisesta puutarhanäpertelystä. Minulla ei ole mahdollisuuksia suuren mittakaavan puutarhatouhuiluun, mutta kasvun hämmästeleminen on jokaiselle mahdollista. Tuntuu kuin sitä samalla kasvattaisi omia juuriaan. Minulla on paljon opittavaa tällä saralla. Moni sellainen asia, joka esivanhemmilleni lienee olleen selvää kauraa, on minulle suuri oivallus. Mikä tavallaan on vähän hassua. Niin sitä etsitään uudelleen niitä yhteyksiä, jotka ihminen moderniudessaan on meinannut hukata. Kaipaan yhteyttä luontoon ja maahan. En tiedä kuinka vankan yhteyden voi rakentaa kaupasta ostetun pussimullan avulla, mutta on kai siinäkin askel.

2 kommenttia :

  1. Ihanaa vihreää! Juuri haaveilin itsekin herneenversoista, täytyypä ryhtyä tuumasta toimeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herneenversot on kyllä kivoja. Tulevat niin nopeasti, ovat kauniita ja hyviä :)

      Poista