21.3.2015

Lääkkeitä internetajan informaatio- ja maailmantuskaähkyyn?


Olen kiinnostunut ja huolestunut maailman menosta ja seuraan uutisia ja keskusteluja, välillä ehkä liiankin tiiviisti.  Toisinaan tunnen tukahtuvani ja minut valtaa halu sulkeutua jonnekin kuplaan. Jonnekin minne kammottavat uutiset ihmisoikeusrikoksista, ympäristötuhoista, sodista, kulttuuriperinnön katoamisista ja vihasta eivät yllä. Mutta sitten tajuan kuinka lohdullista, että joku kertoo vääryyksistä. On tarinoita jotka kivusta huolimatta on kerrottava ja kuultava. Niiltä tarinoilta en tahdo sulkea silmiäni. Ihailen sankareita, jotka jaksavat tehdä pyytetöntä työtä paremman maailman eteen. Sen sijaan se, mikä minua ahdistaa on välinpitämättömyys, vihamielinen puhe, kiihkomielinen toiseuden viljeleminen ja omaan napaan synkeästi katsominen. Ikiaikainen retoriikka, johon ihminen on taipuvainen. Nuo kirjoitukset tunkeutuvat silmiini verkkolehtien uutiskeskusteluista ja linkkeinä sosiaalisessa mediassa. Haluaisin peittää korvani lapasilla ja huutaa  blaablaablaablaa.

Eräänä päivänä maailmantuskassani suuntasin ulos ripustamaan pyykit. Kuuntelin linnun laulua. Katselin heräävää luontoa. Mitä parhainta lääkettä maailmantuskaan.

Unessani aiemmin tällä viikolla olin kait reflektoinut maailmantuska-ahdistustani. "En tiedä voiko maailmaa muuttaa, mutta voit olla muutosvoima omassa ja ympärilläsi olevien maailmassa." Ajatuksen, jonka kirjoitin tuolloin ylös, kuten aiemmassa postauksessani kerroin. Olen pyörittänyt aihetta mielessäni siitä lähtien. Hyvää ei voi tehdä laiminlyömällä omia tunteitaan tai läheisiään. On osattava elää omaa arkeaan. On tärkeämpää olla läsnä lasten elämässä, kuin tunkea itsensä liian moniin maailmanparannuskeskusteluihin ja -kokouksiin. On tärkeää kokea luonnon ihmeet. Tunkea sormet multaan. Kokea hetket ja elämä.

Niinpä kirjasin itselleni "säännöt".
1) Pysähdy luonnon ihmeiden äärellä.
2) Carpe diem.
3) Memento mori.
4) Yritä muistaa kultainen sääntö (Joka tunnetaan monissa uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta jonka noudattaminen on meille ihmisille niin kovin vaikeaa. Ihminen jopa välttää sen toteuttamista siinä pelossa, että ihmisluonto ajaa niin helposti sen vääränlaiseen toteuttamiseen.)
5) Opettele suodattamaan uutisvirta. Jätä uutisten keskusteluosiot lukematta. Sillä tiedät lukemattakin sen vihaisen puheen olemassa olon.
6) Ole läsnä itsellesi ja läheisillesi. 
Yritän oppia.

8 kommenttia :

  1. Tärkeitä asioita olet pohtinut. Ihmiset purkavat pahaa oloaan nykyään uutisten keskusteluosioissa hyvin rumasti. Itsekin olen lopettanut niiden lukemisen. Muutenkin voisi varmaan vähentää lehtien lukua enemmän ja olla ulkona enemmän, kun kevätkelit ovat niin hienoja. Se nostaa mielialaa mukavasti. Kun oma mieli on keveä, sitä säteilee ympärilleen. Sillä laillakin sitä muuttaa maailmaa ympärillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keveä mieleni tuntuu usein liian helpolla katoavan. Mutta minulla kyllä ainakin luonto ja sormien multaan työntäminen näyttää auttavan kummasti :)

      Poista
  2. Kiva blogi täällä, jään lukijaksi :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Sitten kun vielä muistaisi ja osaisi elää oivallustensa mukaan…

      Poista