31.3.2015

Hetkiä ja pisaroita.






Tänä aamuna koin taas niitä hetkiä, joita voi kokea vain hän, joka on kovin tohelo. Unohdin lapsen tarhatossut kotiin. Tossun hakumatkalla nappasin kameran mukaani. Ilman unohtelua jäisi tällaiset spontaanit hidastamiset  täysin kokematta.

Lumi muutti olomuotonsa vesipisaroiksi. Kuin tuhansiksi helmiksi. Tai peileiksi, joista maailma heijastui. Ränneistä kuului tipetitiptap. Varis sanoi kraak. Minä pohdiskelin kulttuuriperintöprosessien suhdetta identiteettiprosesseihin. Ja huomasin, että harmaassa päivässä oli paljon kaunista.

Mukavaa tikkuutiistaita! Ja rauhaisaa hiljaisenviikon jatkoa!

4 kommenttia :

  1. Pisarakuvasi ovat niin kauniita ja levollisia. Luonnossa ei millään ole kiire; ei edes pisaralla.

    Hyvää hiljaista viikkoa Sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Unohtaminen on siis parhautta =) Ja mahdollistaa asioiden näkemisen toisesta vinkkelistä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hyvä rikkoa normaalia rytmiä, rutiineja ja aikatauluja :)

      Poista