20.3.2015

Auringonpimennys.






Maailma kohisee auringonpimennyksestä. Kyllä kyllä! Minäkin olen siitä täpinöissäni! Jotenkin ihan uskomatonta kokea samalla viikolla revontulet ja auringonpimennys. Saamattomana ihmisenä en kuitenkaan toimertunut hankkimaan pimennyksen tarkkailuun soveltuvia laseja tai kameraan varusteita. Niinpä tyydyin vain kokemaan tuon hetken selkä päin aurinkoon ja tallettamaan tunnelmaa muutamin kuvin. Kameran laitoin jalustalle, käänsin kameran aurinkoon ihan vain hetkeksi kerrallaan ja sinne päin turhia vilkuilematta räpsäisin muutaman kuvan. Eipähän niistä mitään näe. Paitsi eikös tuo pimennyksen muoto näy noissa sinisissä heijastumissa! Ja onhan se auringon läpivalottama kohta pienempi kuin normaalisti. Sen huomaa tuosta auringonpimennyksen loppuessa otetusta kuvasta.


Tein ohueen pahviin reiän nuppineulalla ja sen kautta heijastin auringonpimennyksen muotoa välillä paperille. Mutta koska minulla on vain kaksi kättä en tietenkään onnistunut sitä kuvaamaan. Seurailin varjojen muuttumista. Maisema vaihtoi sävyä. Pimennyksen synkimmällä hetkellä linnutkin lauloivat oudosti.



Hauskimmin ehkä onnistui puhelimella näpsäisty otos. Eikös siinä näy muoto autokatoksen katossa?






2 kommenttia :

  1. Minäkin tiirailin tänään auringonpimennystä koulusta käsin :) samaa paperitekniikkaa käytimme ja lisäksi katselimme pimennystä tumman hitsauslasin läpi. Mahtavan näköinen oli, en nimittäin itse ole koskaan ennen pimennystä nähnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon pimennys on kyllä jännittävä ilmiö. Minä olen lapsena vuonna 1990 nähnyt täydellisen auringonpimennyksen. Mutta ainut minkä muistan siitä on, että minua jännitti hirveästi ja vähän pelottikin.

      Poista