3.1.2015

Oli tarkoitus kierrätyskeijuilla…


Vuosi sitten, vuoden 2014 alussa, päätin ryhtyä vuodeksi kierrätyskeijuilemaan. Ajatus haasteeseen lähdöstä oli hyvin äkkinäinen, seurausta potemastani tavaraähkystä ja maailmantuskasta. Tarkoituksena siis oli olla ostamatta vuoden aikana ainuttakaan uutta vaatetta. Luvan uusien alusvaatteiden ostamisen tarpeen vaatiessa sallin itselleni. Kuten myös tarvittavien hyvien ja kestävien kenkien ostamisen itselleni. Niin ja taisin luvata, että saan ostaa trikoopaidan, jos jokin vanhoista peruspaidoista lopullisesti hajoaa.

Alkuvuonna kiertelin ahkerasti kirppiksillä. Myös omasta vaatekaapista lähti myyntiin ja lahjoitukseen jonkin verran vaatteita. Teinkin monia kivoja kirppislöytöjä. Mutta huomasin, että oikeasti vaatii aikapaljon vaivaa löytää itselle sopivia vaatteita käytettynä ja on kovin helppo sortua ostamaan turhaa. Ja turhaa se on käytettykin turha.

Niin. Jotakin uuttakin tuli ostettua. Tammikuussa ostin kauan kaipaamani lapikkaat. Tulivat todella tarpeeseen, koska en omistanut riittävän lämpimiä kenkiä. Ja olinhan kenkiin luvan itselleni antanut. Keväällä ostin juoksushortsit (oikeasti tarpeeseen(ko)). Yhteen semijuhlavaa pukeutumista vaativaan tilaisuuteen ostin hameen ja puseron. Tuotti tuskaa, mutta voin sanoa harkinneeni todella valintaa ja tiedän, että näitä tulen jatkossakin todella käyttämään. Seli seli. Kyllä varmasti olisin löytänyt käytettynäkin jos olisin osannut ja viitsinyt etsiä.  Syksyllä ostin mustan perustrikoopaidan. Ja vuoden mittaan taisin ostaa neljät alushousut ja muutamat sukat.

Mitä vuoden aikana opin? Varmasti tulen jatkossa miettimään entistäkin tarkemmin, mitä oikeasti tarvitsen. En ole koskaan ollut himoshoppailija. Mutta joskus kulutuskriittisyys on haihtunut alerekkien äärellä. Jatkossa pyrin pysymään sillä tiellä, että ostan harkiten, mahdollisimman paljon käytettynä ja jos uutena hankin, valitsen mahdollisimman kestävää. Niin, minä todellakin olen ihminen, joka käyttää vaatteita iänkaiken jos ne vain ovat sopivia ja mieleisiä. Sukkalaatikostani löytyvät  sukat jostakin kahdenkymmenen vuoden takaa. Viime kesänä yksi suosikeistani oli äitini minulle ala-asteaikanani virkkaama pitsipaita. Harmittavimpia ovatkin ne virheostokset, joita vuosien varrella on tullut tehtyä. Sellaiset vaatteet, jotka tuntuvat epämukavilta tai jotka eivät vain yksinkertaisesti tunnu omilta. Esimerkiksi kainaloon nousevat paidat, päällä pyörivät hameet tai farkut, joissa vetoketju ei pysy kiinni. Tai vaatteet, joiden saumat painavat (olen tästä ehkä kovin herkkä). Sekä tietenkin sellaiset vaatteet, jotka eivät kestä, koska on tullut ostettua kestämätöntä.

Tämän vuoden puolella olen ennättänyt ostaa juoksukamppeet, juoksutakki oli elämäni ensimmäinen. En  onnistunut löytämään sopivia käytettynä vuoden aikana. (Ja toisaalta urheiluvaatteet tuntuvat kovin henkilökohtaisilta alusvaatteiden tapaan.) Seuraavat hankintani lienevät farkut ja villapaita. Farkkujen uutena hankkimista olen pohtinut kesästä asti. Sopivia ei ole kirppikseltä tahtonut löytyä (olen vaikean mallinen). Villapaidan haluan kestävän vuosia. Niin ja eettisyys ja ekologisuus. Siihen tahtoisin pyrkiä. Ainakin kertakäyttömuodista erossa pysyminen on jo askel parempaan suuntaan. Ja siitä kait on syytä pysyä erossa kirppareillakin, sillä lopultahan tulee vain tuettua jonkun toisen intoa överishoppailuun. Mielummin säästän pieniä eurosiani ja ostan lopulta vaikkapa suomalaista suunnittelua ja käsityötä.

Turhamaista ehkä, mutta ihmisten kaunistautumisen halu on ikiaikainen. Eiköhän se ole niin, että  kohtuus se on kohtuullisuudessakin.

Joo, nämä ovat niitä "first world problemseja". Aika onnekasta, että on mahdollisuus valita mitä päälleen pukee. En tällä tarkoita sitä, että voisin valita ostavani mitä vain ja milloin vain. Mutta minulla on vaatteet ja mahdollisuus valita ostanko parin vuoden sisällä monta überhalppisneuletta vai yhden laadukkaan. Ja niin pois päin.

Yksi haaste olisi oppia korjaamaan hajonneita vaatteita ja uusiokäyttämään materiaaleja. Olen siinä surkea ja välineistö kehno.

P.S. Näitä vaatteita on tullut käytettyä, myös tänä vuonna. Tässä kierrätetyssä kollaasissa kuvat kait vuosien 2010 ja 2014 väliltä. Ja siellä se valkoinen pitsipaitakin vilahtaa.


4 kommenttia :

  1. Samoilla linjoilla kulkee meikäläinen. Ostan melko laadukasta, kestävää ja arvokastakin jos tiedän että pidän vaatetta vuosia. Ulkoilu tamineisiin satsaan todella mutta niissäkin tekee alesta todellisia löytöjä. Puutarha ja metsä hommissa voikin kierrättää sitten kuluneemmat vaatteet myös omat ja tyttäreni. Muutama vuosi siihen vaadittiin että olen päässyt kehittymään tähän tilanteeseen..opettelu on vieläkin kesken..En usko kuitenkaan enää sortuvani ostokseen jota en koskaa kotona ylleni kisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta on vaatinut itselläkin tulla tähän ja matkaa vielä on. Hitaasti olen kerännyt esimerkiksi kestäviä ja hyviä kenkiä eri vuoden aikoihin. Ja vaatteita. Ja kantapään kautta opetellut millainen vaate oikeasti kestää.

      Poista
  2. Minäkin viime vuonna lueskelin Kierrätyskeijuista. Hieno idea! Tätä on hienoa pohtia myös omassa kulutuskäyttäytymisessään.
    Minä ostan hyvin vähän uutta, mutta kirpparilta tulee ostettua silloin tällöin vaatetta. Usein ostan euron parin vaatteita sillä mentaliteetilla, että jos ei miellytä, laitan kiertoon. Pitäisi ehkä harkita paremmin, vaikka halvalla saakin. Ja oikeasti sitten laittaa ne ei niin mukavat kiertoon.
    Tässäpä hyvää haastetta tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavia haasteita näyttää Facebookissa pyörivän muitakin. Taitaa olla muotia jo :D Tänä vuonna en lupaa olla ostamatta uutta, vaikka tuskin paljon uutta ostaankaan. Mutta yritän pitää vaatekaappini siistinä ja järkevänä, siinä on haastetta minulle :)

      Poista