9.1.2015

Ajatuksia Liikistössä










Tammikuisen auringon viimeiset säteet maalaavat kelottuvat puut punaisiksi. 
Siellä missä joskus oli meri oli nyt kuusipelto ja aurinko laski jonnekin muinaisten merten ääriin.
Metsä kätki menneisyyden. Mutta mielikuvitus voi yhä saada tarinat elämään.
Jokaisella tulisi olla oma lähimetsä. Niinkuin minulla lapsena oli tämä ja toinen pieni. Sitä kaipaan.


Näiden Liikistö-kuvien kautta tahdon toivottaa kaikille rentouttavaa viikonloppua.



6 kommenttia :

  1. Minä olen elänyt lapsuuteni metsän keskellä, ei ollut naapureita vieressä. Nyt olen onnellinen, että meillä on metsä vieressä ja kesäkodissa toinen...
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minä en ole elänyt koskaan metsän keskellä. Olen iloinnut pienistä metsän palasista lähelläni.

      Poista
  2. Hienosti sanottu tuo "jokaisella tulisi olla oma lähimetsä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Lähimetsä on tärkeä juttu :)

      Poista
  3. Kauniita tunnelmia kuvissa ja niin, metsä on ikiaikainen ja eloisa salaisuuksien mysteerio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näiden kuvien paikalla metsä kätkee ihmisen menneisyyden. Varhaiskeskiajalla tuolla on ollut varmaankin hyvin eri näköistä.

      Poista