29.12.2015

Talvinen päivä Kirjurinluodossa.


Joulunpyhät väistyivät ja tuli talvi. Lunta ei ole oikein nimeksikään (jokunen raesokeria muistuttava läntti siellä täällä), mutta joulukuun aurinko yhdessä pakkasen kanssa on tehnyt maisemista kuulaita.

Sunnuntaina aurinko houkutteli ulkoilemaan. Pulkaamäkeen ei täällä vielä pääse, joten suuntasimme Kirjurinluotoon Pelle Hermannin leikkipuistoon. Olisi varmaan täytynyt kiipeillä, pomppia ja liukua lasten mukana, sillä varpaathan plussakeleihin tottuneella seisoskelijalla palelivat. Joessa vesi oli aika korkealla. Jäistä ei vielä ollut tietoakaan. Noissa maisemissa ulkoillessa ei voi kuin olla onnellinen porilainen :)

23.12.2015

Kahdeskymmeneskolmas.


Hyasintti on vasta nupullaan. Lasten joululoma on alkanut. Koululainen sai eilen ensimmäisen todistuksensa.  

Viime päivät ovat menneet sisällä möhisten. Kolmivuotias on ollut kuumeessa, kovassa yskässä ja korvatulehduksessa. Äidin syliä on kaivattu. 

Kahdeskymmenestoinen.


Talvipäivänseisaus. Vuoden lyhin päivä. Ei tunnu talvelta. Edellispäivänä porissa tehtiin joulukuun lämpöennätys. Vuonna 2012 talvipäivänseisauksen päivänä oli talvi ja naapurin rännissä komeat jääpuikot. (Etsin talvea vanhoista valokuvista.)

19.12.2015

Yhdeksästoista.


Tätä tontuua on näemmä kuvattu joka vuosi. Vuonna 2013 tonttu tunnelmoi vanhojen kirjojen vieressä äitini vanhan penaalin päällä seisoskellen.

18.12.2015

Kahdeksastoista.


Viime vuonna jouluaattona oli lunta, muuten sitä ei oikein ollutkaan joulunaikaan. Pöydässä oli näemmä joulutorttuja ja seitankinkku. Jotain sellaista suunnitelmissa tänäkin vuonna. 

17.12.2015

Seitsemästoista.


Kuvamuisto muutaman vuoden takaa. Olkipukki on jälleen löytänyt paikkansa, mutta parta on harventunut. Ajan virtaa oli tonttukin kuulevinaan.

16.12.2015

Kuudestoista.



Viikonloppuna katselin kuinka nekalalaiset sorsat nauttivat sulasta vedestä. Tänään näin porilaisen vanhainkodin pihalla saunakukan kukkivan. 

14.12.2015

Neljästoista.


Pakkasta! Tämä kuva tosin on syksyn ensimmäisiltä pakkasaamuilta. 

Lumesta meillä ei ole tietoakaan. Pölystä sen sijaan on. Porissa ilman laatu kuulemma oli tänä aamuna erittäin huono. Voi kumpa sataisi lunta! Eilen ohi ajoi auto, jonka katolla oli lunta. Tänää ylitse lensi kaksi joutsenta. Sellaisia kaupunkilaisen luontohavaintoja :D


Kolmastoista.


Oho. En ollut sitten ikinä laittanutkaan eilistä kuvaa tulemaan. Tässä muisto edellisjoululta. Silloin jaksoin ja ehdin näperrellä kaikenlaista näemmä. Nyt heittelen joulukoristeita sinne tänne ehtiessäni. 

7.12.2015

Seitsemäs.



Seitsemän vuotias totesi: "En tykkää tällaisesta joulukuusta", ja katsoi ulos sateeseen. Hän on kokenut valkoisen joulun. Kolmivuotias ei taida edes yhdistää joulua lumeen, niin mustia ovat hänen tähän astisen lapsuutensa joulut olleet.

Minä kaipaan lunta. Kaipaan jäätimanttien loistetta. Tämän päivän kuvaksi valitsin parin vuoden takaisen jääkuvan.

6.12.2015

Kuudes.



Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuvassa on kansallismuseon torni. Siinä symbolisoituvat aika monet suomalaisuuden symbolit.


Muutama päivä sitten kirjoitin Facebookiini päivityksen, jossa kiinnitin huomiota tiede- ja koulutusvastaiseen ilmapiiriin. Toistankin nyt osin silloisia ajatuksiani. Suomen rakentumisen vaiheita tuntevan silmiin se näyttäytyy Suomen ja suomalaisuuden peruskiven louhinnalta. Kuinka tärkeää onkaan historia-, kulttuuri ja kulttuuriperintötietous! Kuinka vaarallista on historiattomuus! Humanististen tieteiden, kulttuurin ja taiteen merkitys suomalaisuuden rakentumisessa tuntuu noin muutenkin kovasti unohtuneen.

1800-luvulta peräisin oleva suomenkielinen kansakoululaitos ja koululaitoksen myöhempi kehitys ovat asioita, joista on syytä olla ylpeitä. Jokaisen ei tarvitse korkeastikouluttautua, mutta jokaisella, varallisuudesta riippumatta tulee olla siihen mahdollisuus. 

Minulle suomalainen kulttuuri, kulttuuriperintö, luonto ja neljä vuoden aikaa, muun muassa, ovat tärkeitä asioita. Minun suomalaisuuttani ei ole vihan lietsonta, rasismi ja sen semmoiset. 


4.12.2015

Neljäs.


Tämän päivän jouluhetkikuvana kuva eilisestä sateenkaaresta. Kuvat ovat hieman suttuisia, kännykällä räpsäistyjä. Hetki oli satumainen. En ole kai ennen nähnyt sateenkaarta joulukuussa.

3.12.2015

Kolmas.


Tein pari vuotta sitten joulukalenterin. Tähtikangas muistuttaa vanhoista verhoista, jotka eivät enää sopineet minnekään. Nauhat ovat äidiltäni saatuja aarteita, joita en ole malttanut käyttää. Tässä ne säilyvät, toivon kalenterin käytöstä rakentuvan perinteen. Se voi muotoutua, kerätä mukaansa uusia muistoja tulevaisuuden menneistä jouluista. Ehkä lapseni intoutuvat ompelemaan siihen lisäkoristuksia. 

2.12.2015

Toinen.


Joulukorttikuvissa valkea joulu, mutta tässä ajassa joulukuun ensimmäinen satoi pisaroita ikkunaan. Yht' äkkiä, katsellessani pimeyteen, pisarat jouluvalojen loisteessa alkoivat tuikkia kuin tuhannet timantit.

Joulukuun toisen aamun sain kulkea tähti taivaan alla.

1.12.2015

Ensimmäinen.

Joulukuun saapuessa amaryllis nupuillaan, kuin heräilevä joulumieli. Haaveillen joulukuun pyyhkivän pois marraskuisen harmauden. 

30.11.2015

metsäkukkia. -blogin jouluhetkikalenteri.


Joulu tulla jolkottaa, huomenna kalenterin eka luukku aukeaa. Huomenna avautuu myös metsäkukkia. -blogin ensimmäinen kuvaluukku. Luvassa jouluisiin hetkiin pysähtymistä kuvin ja sanoin. Päivitän tänne, Facebookiin ja Instagramiin jouluhetkikuvan joka päivä, aattoon asti.  

P.S. Viime vuonna joulunodotukseni näytti muun muassa tuolta.


26.11.2015

Torstai on toivoa täynnä.


Torstait ovat pitkiä aamuja. Lapsi menee kymmeneksi. Minä ennätän nauttia aamukahvini rauhassa ennen kuin saatan hänet kouluun ja linnoittaudun kirjoituspuuhiin. Kympin aamu on parhaimmillaan kympin aamu.

Olen tänä syksynä keskittynyt väitöskirjani kirjoittamiseen ja jouluun mennessä ajattelin saada ensimmäisen version läpikirjoitettua. Apurahakauteni on päättymässä ja tulevaisuus on avoin. Väitöskirja on yhä kesken. Ensimmäisen version jälkeen tulee uusia versioita, muokkausta, puhtaaksikirjoitusta ja tarkistamisia. Samalla kaipaan uusia haasteita (lue: etsin töitä ja kuulen työmahdollisuuksista mielelläni ;). 

Ulkona on marraskuinen harmaus, mutta jostain syystä heräsin tähän torstaihin mieli toivoa täynnä. Mielessäni olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, mutta nyt täytyy mennä! 



22.11.2015

Ensilumi.



"Lunta! Tuliko nyt joulu?", kysyi lapsi aamulla. "Ei, ei vielä ole joulu. Mutta ensilumi on satanut.", vastasin.

Tänään olemme iloiten tehneet lumitöitä, vaikka oikeastaan niitä ei olisi ollut edes tehtäväksi asti. Lunta on vain sen verran, että maa jotenkuten peittyy. Asfaltti näkyy jo paikoitellen paljaana.

Lapsen joululahjatoiveissa lukee "L U N T A". Toivon tuon toiveen jouluaattona täyttyvän. Tälle ensilumelle kai joudumme sanomaan pian hyvästit.


18.11.2015

Kodinvaihtosuunnitelmia.


Sydän väpättäen selailen valokuvia. Huomaan, että kovin vähän on tullut kotia kuvailtua. Muutenkin olen vähän sellainen detaljien kuvailija. Tietokoneelta löytyy kuvia peltipurkeista, helmikuisista tulppaaneista, pihalla olleista kovakuoriaista ja niin pois päin, mutta kovin vähän varsinaisia kotikuvia. 

Vihdoin teimme sen mitä olemme jo vaikka kuinka kauan pohtineet - laitoimme kodin myyntiin. Mitään tietoa tulevasta kodista meillä ei ole. Välillä iskeekin epätoivo. Voimmeko koskaan löytää parempaa kotia? Juuri sitä T A L O A, kun ei ole vielä tullut vastaan, joka huutaisi meitä luokseen. Oliko tämä virhe? Ja toisaalta, mahtaakohan kukaan tätä ostaa?


Onhan tätä asiaa jo arvottu vaikka kuinka kauan. Kyllä kai se kiva talo, kivassa paikassa, kivan kokoisella (ei liian pienellä, ei liian isolla) pihalla jossain meitä varten on. Sellainen meidän arkielämän realiteetteihin sopiva.

Huomaan tarkastelevani kotiamme nostalgisten lasien läpi. Valokuvissakin on aina kesä tai runsasluminen talvi. Pessimisti minussa kuvittelee mielessään talon hankinnasta seuraavan dystopian. Optimisti uskoo haaveeseen - keväällä istun oman kukkivan omenapuun alla siemailemassa aamukahvia. Ja jos omenapuuta ei ole, istutan sellaisen.





25.10.2015

Huurteinen joki.






Niinä pakkasaamuina joki oli verhoutunut huntuun. Kesästä muistuttavat veneet saaneet ylleen timanttien lailla loistavat kiteet.

Sen jälkeen syksy saapui. Lehdet ovat lähestulkoon tippuneet puista. Kello on siirretty talviaikaan. Syysloma vietetty. Monta pesällistä puita takassa poltettu. Pakkasaamujen paluutakin kaivattu. Pohdittu koskahan sataa ensilumi.

8.10.2015

Kävellessä.




Olen aamuisin iloinnut auringon säteistä, varjojen leikistä ja sinisestä taivaaasta. Nämä kuvat ovat lämpöisemmältä syysaamulta/aamupäivältä. Tämän jälkeisinä aamuina kaupunki on ollut pakkasen purema.

Kävellessäni ajattelen. Toisinaan pyöräilen, mutta huomaan silloin ajatteluajan hupenevan. Ulkoilmassa asiat tuntuvat jäsentyvän, teorioiden ymmärryksen selkeytyvän. Kävellen on hyvä myös päättää työpäivä, hahmottaa mistä jatkaa seuraavana hetkenä ja sen jälkeen vaihtaa tutkijamoodi äitimoodiin.

Tuollaisina aurinkoisina päivinä kulkiessani kotikaupunkini puistojen halki epäilen, että minusta on tullut kotiseuturakas. Silloin olen iloinen, että olen jäänyt tänne, minulla on ollut mahdollisuus jäädä.