31.12.2014

Onnellista Uutta Vuotta 2015!


Onnea, inspiraatiota, rauhaa, luovuutta, oppimiskykyä, tasapainoa ja voimaa tulevaan vuoteen! Olkoon ensi vuosi täynnä hyviä hetkiä!

Vuoden 2014 kuukaudet kuvina //joulu.


Joulukuu on ollut vaihtelevien säiden kuukausi.

Joululoman kynnyksellä huomasin loman todella tulevan tarpeeseen. Muka liian kiireisenä olen unohtanut pitää itsestäni huolta. Olen unohtanut elää hetkissä. Olen kait asettanut itselleni liian kovia tavoitteita, mikä on aiheuttanut stressiä. Ja ilman stressiä olisin varmasti saanut enemmän aikaiseksi. Onnekseni olen saanut syventyä väikkäriini koko vuoden apurahan ansiosta. Tulevaisuudesta en tiedä. Tutkimus odottaa loppuunsaattamista, mutta rahoituksesta ei ole tietoa. Uusi vuosi alkaakin apurahoja tai töitä etsien. Ehkä uusi vuosi voi olla askel kohti jotain uutta. Näin ainakin yritän vakuutella itselleni. Joka tapauksessa lopulta minun on päätettävä, mitä tulevaisuudessa tekisin.

Vuoden vaihtuessa otan tavoitteekseni aloittaa uudelleen terveellisemmän elämän. On pakko alkaa liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Mikähän siinä on, että jossain kohtaa unohtaa valita paremmin.  Liikkumattomuudesta ja raittiin ilman puutteesta selkäni meinaa sanoa poks, päänsäryt iskevät ja mieli mustenee. Yritän löytää itseni, tasapainon ja muistaa pysähtyä hetkissä.

Kiitos tästä vuodesta. Se on ollut täynnä hyviä hetkiä. Se on ollut täynnä tunteita.

Vuoden 2014 kuukaudet kuvina //syksy.

Syyskuu.
Hetkiä ennen kylmää.

Syyskuussa alkoi syksy saapua. Otin viimeiset tomaatit sisälle ja kypsyttelin niitä sanomalehtiin käärittyinä. Onnistui.

Blogissani oli hiljaista koko syksyn. Kameraan tarttuminen ja tekstin tuottaminen tuntuivat vaikeilta. Päivät valuivat muissa touhuissa.

Lokakuu.
Syksyn värejä juurillani. 
Lokakuussa syksy lämmitti sävyillään. Kävin kurkistelemassa juuriani. Aika tuntui siellä pysähtyneen ja luonto ottavan vallan. Yhä mietin kuinka voisin kirjoittaa jäjellä olevat muistot talteen. Toisella vierailullani palokärki lensi pihapuuhun.

Marraskuu.
Ensilumi ja pimeys.
Marraskuu oli pimeä, kuten se yleensä on. Ensi lumi peitti pihlajanmarjat, joita linnut eivät vielä olleet ravinnokseen tarvinneet. Marraskuu meni vähän kuin unessa. Kirjoitin, luennoin ja seminaareilin. Huomasin stressaavani myös niistä asioista, joiden tekemisestä oletin nauttivan.

Vuoden 2014 kuukaudet kuvina //kesä.


Kesäkuu.Pakahtumia luonnon kauneuden äärellä.
Minulla oli onni suoda lapsilleni loma kesä- ja heinäkuiksi. Kesäisten kelien jälkeen kesäkuusa oli välillä musertavan viileää. Eräänä kesäkuisena päivänä tuijotin harmaata merimaisemaa Kallossa kuopuksen kanssa. Tuntui kuin olisin pakahtunut meren kauneuden edessä. Pysäyttävää oli myös luonnon vehreys, kukkaloisto ja vauhdikkaat hetket lasten kanssa.

Kesä oli minulle jonkinlaisen uuden, syvemmän, luontosuhteen rakentumisen aikaa. Kesä oli retkien ja hetkien aikaa. Kauan kaipaamieni helteiden aika koitti heinäkuuksi.

Heinäkuu.
Oi Kokemäenjoki!
Heinäkuu oli lomahetkien lisäksi Kokemäenjoelle omistamani kuukausi. Kuun alussa tapahtui suuri nikkelionnettomuus. Huolestuneistuneina kansalaisina perustimme vanhan opiskelukaverin kanssa Mun Kokemäenjoki on tärkeän. Olen aina ollut ujo ja oman äänen julkinen esiin nostaminen on ollut minulle liian suuri kynnys astuttavaksi. Mutta tuona hetkenä mittani täyttyi. Uskalsin avata suuni ja se oli elämässäni suuri askel. Voitin itseni, ujouteni ja paniikin tunteet. Vaikka koin inspiroitumista ja voimaantumista, koin samalla surua siitä, että aktivismi söi aikaa perheen yhteisiltä hetkiltä.

Heinäkuu.
Ne ihanat hetket.
Heinäkuussa vietimme kymmenettä hääpäivää. Pakenimme kaupungin jazzhumua pyöräretkelle. Vietimme kiireettömän hetken Kallossa piknikeväiden kanssa. Katselimme auringonlaskua. Lopulta pyöräilimme halki keskiöisen hämäryyden, sumuisten peltojen. Koin suunnatonta onnea olla siinä, hänen kanssaan, keskellä kesäistä luontoa.

Elokuu. 
Sadonkorjuun aika.
Elokuu oli sadonkorjuun aikaa. Vaikka osan sadosta veivät tihulaiset, tuli satoakin ruukkupuutarhastamme. Tomaatit olivat maistuvia, vaikkakin vähän hassun mallisia.

Elokuu merkitsi myös arkeen palaamista. Syksy alkoi saapua. Väikkärikiireet, Kokemäenjokiaktivismini ja arjen häsläykset täyttivät päivät. Bloggaamiselle ei tuntunut riittävän aikaa, bloggaustahti hiljeni. Samalla unohdin elää niissä pienissä hetkissä. 

Vuoden 2014 kuukaudet kuvina //kevät.


Maaliskuu.
Kevään eka juoksulenkki.
Maaliskuussa podin jälleen kerran tavaraähkystressiä ja yritin löytää motivaatiota kuntoiluun. (Huomaan kriiseileväni näiden asioiden parissa jälleen). Maaliskuussa vietettiin keväisiä päiviä, vaikka lopulta kevät kai hidastelikin. Kuun alussa kuivasin ensimmäiset pyykit ulkona.

Huhtikuu.
Viherpeukalo herääminen.
Huhtikuu oli viherpeukalon herättelyn aikaa. Innostuin jälleen kerran. Sormien multaan työntäminen tuntui kovin terapeuttiselta. Kuin jotkin ikiaikaiset agraaristen esivanhempieni geenit minussa olsivat heränneet. Harjoitteluahan tämä on ja läheskään kaikesta en ruukkupuutarhassani lopulta saanut satoa, mutta oli se silti sen väärtti. Puutarhaterapiaa ja itseni etsimistä, sitä se kai on.

Toukokuu.
Oi vehreys!
Toukokuu toi vehreyden. Luonnon herääminen tuntui uskomattomalta. Kuinka uskomaton on luonto! Kuinka uskomatonta kasvien kasvu ja kukoistuksen alku! Toukokuussa kesä helli hetken. Minä, äärimmäisten sääilmiöiden rakastaja, nautin siitä. Minulla, esikoisellani ja äidilläni oli huippukiva retki keväiseen Helsinkiin. Kuvassa leppäkerttu Mannerheimintien varrelta.

Vuoden 2014 kuukaudet kuvina // talvi.

Tammikuu.
Jäätimantteja ja elämänmuutoksia.
Tammikuussa vihdoin tuli talvi ja jäätimanttien hehku.

Vuosi 2014 käynnistyi suurella muutoksella. Pieninkin meni päiväkotiin ja minä jatkoin väitöskirjaani siitä, mihin olin ennen äitiyslomaa jäänyt. Päiväkodin aloitus oli kait lapselle helpompaa kuin minulle, kiitos ihanan päiväkodin.

Päätin myös ryhtyä kierrätyskeijuilemaan. Tuon projektin onnistumisesta kirjoitan erillisen postauksen lähiaikoina.

Helmikuu.
Piilottelevan helmiauringon ja värien aika.
Helmikuu on syntymäkuukauteni. Helmikuun auringolla on minulle erityinen merkityksensä ja sen piilossaolo teki minut levottomaksi. En tiedä mikä, mutta helmiaurinko saa sydämeni väpättämään erityisellä tavalla. Helmikuussa huomaan värien hiipivän maailmaani ja tuijotan tulppaanien väriloistoa.

Helmikuussa elettiin jo vuodenaikojen vaihtelussa. Kaupungin kaduilla nähtiin keväisen katupölyn peittyvän puuterilumeen. Jo helmikuun lopussa joku oli kuullut kiurun laulavan.

28.12.2014

Tuli talvihalla!



Vihdoin talvi!  Pulkkamäessä oli tapaninpäivänä ja tänään ruuhkaa. Tapanina maisema oli pastellinsininen, vähän vaaleanpunainenkin auringon laskiessa.

Mutta miten kummassa saan varpaani totuteltua lasten kanssa ulkoiluun pakkasella. Vain -10 astetta ja meikäläisen varpaat palelivat jopa lapikkaissa. Liikkuessa ongelmaa ei ole, mutta jos hetkeksikin seisahdan hangella, tulee varpaisiin vilu. Olen aina ollut viluvarvas. Monenlaisia kenkiä on tullut kokeiltua. Luulin jo lapikkaiden tuoneen lopullisen ratkaisun. Ilmeisesti pitää vain hyppiä ja laskea innokkaammpin pulkalla itsekin :)

Jostain löysin blogin vanhan talvisen bannerin, joten vaihdoin lemmikit pois.

26.12.2014

Kurkistus jouluumme.


Ja niin ne joulunpyhät lähenevät loppuaan. Mietein, millä sanoilla voisin kuvata jouluamme. Sopiva sana voisi olla railakas ja tunteikas. Lasten kanssa tunneskaaloissa on matkattu suurista kiukuista ratkiriemuun. Joulujännitys oli nimittäin suunnaton. Mutta olihan se pukki jättänyt kuusen juurelle kivoja lahjoja, sillä aikaa kun olimme mummulassa.

Kotona ruokapöytämme kruununa oli vegaaninen seitankinkku, jolle laitoin sinappi-korppujahuhohunnun. Suosittelen. Seitankinkku on nimittäin helppo tehdä ja edullinenkin.

Minä toivoin jouluksi lunta. Valkean joulun sain. Ilmeisesti aina kannattaa toivoa. (Uhkasin vetäväni itkupotkuraivarit jos valkeaa joulua ei näy.)

24.12.2014

Hyvää Joulua!



Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

Kuvina muutama Instagram-räpsäisy. Jouluaaton raukeus valtaa mielen, eikä kuvien lataaminen jaksa kiinnostaa.

Saimme kuin saimmekin lumisen joulun. Joulutoiveeni toteutui! Talvipäivänseisauksena näin lintuauran, jota muutaman tunnin perästä seurasi lumisade. Viime yönä lunta satoi paljon. Aamulla kaupunki oli lumivalkea. Kuljin hiljaisilla auraamattomilla kaduilla. Joulu, joulu, joulu on.


17.12.2014

Seitsemästoista.



Viikon päästä on jouluaatto!

Kuvissa Suomen kansallismuseon julkisivua ja sen pihalla loistavaa joulukuusimetsää. Ensin kävelin joulukuusimetsän ohi päivän harmaudessa. Näky oli surullinen. Onneksi kävelin illalla ohi uudestaan. Näky oli lumoava.

Pakko kai se on tunnustaa, että on sulaa mahdottomutta näinä päivinä ennättää kaivaa kameraa päivittäin esiin, saatika ehtiä niitä koneelle lataamaan. Olen pahoillani, en ole ennättänyt edes kommentteihin vastata. Saati muiden blogeissa vierailla. Olen kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut väikkäriä ja nyt viime päivät siihen liittyvää artikkelia. Nyt huomaan, että olen loman tarpeessa.

Ei minulla joulustressiä ole, ei. Joulu tulee kyllä, vaikka en ehdi kaappeja siivota tai ikkunoita pestä. Joulun tulosta pitävät varmasti lapset huolen. Ja tiedän, että heille se tulee ennen kaikkea yhteisissä hetkissä. Ei siitä, että äiti hikihatussa siivoaa ja leipoo, eikä ehdi heidän kanssaan leikkiä. Yhdessä teemme joulun. Rennosti ja yhdessä ollen.

15.12.2014

Kolmastoista.


Yht' äkkiä olin keskellä talvimaisemaa. Ja pian se oli jälleen poissa.

Joulukalenterin luukut avautuvat myöhässä. On niin kaikenlaista. Lauantaina matkustin aamubussilla Helsinkiin. Torkahtelin. Avatessani silmäni näin pimeyden keskellä talven. Helsinkiin saapuessa tuosta maisemasta ei ollut tietoakaan. Kotimatkalla näin jälleen talven, mutta Porissakaan sitä ei ollut.

11.12.2014

Yhdestoista.


Kymmenes.



Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee…
Niin, edes joulukoristeissa. Eilinen kuva jäi lataamatta netin pätkiessä iltapäivällä. Johtui oletettavasti myrskystä tai sitten jostain, en tiedä. Myrskyn mylviessä ja sateen ropistessa pohdiskelin, tällaisiakö ovat minun lasteni lapsuuden joulut? Niin toivon, että jouluaatoksi sataisi lumi maahan.

9.12.2014

Yhdeksäs.


Hip hei! Meilläpäs onkin tuunatut hyasintit! 2,5 vee auttoi ottamaan ne pois paketista ja hups - joitain nuppuja tipahti pois. Mutta ainakin hyasinttien tuoksu täyttää kodin.

Välillä saatan aivastaa.

8.12.2014

Kahdeksas.


Hei tonttu-ukot hyppikää…
 Vuoden pimeimmät päivät. On pimeää ja märkää. Lumi on kaukainen muisto ja haave. Niin kovin usein lumettomia joulukuita.

Poltan vuosia vanhaa pukkikynttilää. Sen on aika hoitaa tehtävänsä. Aika ja matkat ovat saaneet sen jo kolhuille.

Seitsemäs.






On vilinää vilskettä, helinää helskettä…

Viikonloppuisen vilinän ja helskeen vuoksi seitsemäs luukku avautuu vasta nyt. Kuvissa ilotulitus perjantailta. Todistettavasti täälläkin monta tuhatta ihmistä voi kerääntyä samaan paikkaan. Ainakin jos porilainen orava voittaa Putouksen sketsihahmokilpailun. Eetunaukiolle kerääntyi yli 8000 ihmistä pällistelemään Salme Pasia.

6.12.2014

Kuudes.


Hyvää Itsenäisyyspäivää!

(Itsenäisyyspäivän kynttilä parin vuoden takaa. En tiedä onko kuvan ottanut minä vai mieheni. Jos hän, niin kiitos hänelle.)

4.12.2014

Neljäs.


No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle…

Kuistilla pelargonia kukkii joulukynttelikön loisteessa. Ulkona leuto pimeys. 

3.12.2014

Kolmas.


"Arvaas kuinka tonttu-ukko…"

Tein viime vuonna "tonttukalenterin". Tonttu käy yön aikana tuomassa taskuihin kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin lapsille. Ensimmäisestä taskusta löytyi kirpparilta ostetut pikkuautot, toisesta joulukuusenkoristepallot (kirpparilta myös) ja  kolmannesta sukat koko perheelle. Aikamoinen tonttu! Mistä tonttu tiesikään, että perheen sukat alkavat olla kovin reikäisiä? Mitähän tonttu vielä keksiikään? Tonttu yrittää pysyä erossa turhasta krääsäsästä, kierrättää, olla ekologinen ja hyödyksi.

Nyt töiden kimppuun. Joulukuinen aamuaurinko kurkistelee. Aamulla oli tähtitaivas. Mukavaa päivää kaikille!


2.12.2014

1.12.2014

Ensimmäinen.



"Juhla vanhain perinteiden saapuu talven hämärään…"

Sähköllä toimivat jouluvalot ovat aika uutta perinnettä. Joulumaisema oli ennen sähövaloja vähän erilainen. Nämä kuvat ovat viime viikon perjantailta Helsingistä.

Nyt on ensimmäinen päivä joulukuuta. Metsäkukkia-blogisti yrittää herätä pimeyden keskeltä joulukuuhun ja joulukalenterin pitoon. Yritän päivittäin julkaista kuvan (tai useamman) joulumielen etsinnästäni :)

Meinasin ensin kirjoittaa tähän jotain nykyaikaisen joulukulutuskulttuurin järjettömyydestä. Mutta jos kerronkin sen sijaan, miksi joulu on minulle tärkeä ajanjakso. Se merkitsee etappia pimeän talven keskellä. Se on tunnelmaa, perinteitä, yhdessä oloa, tarinoita. Se on Joulu.