30.6.2014

Meren rannalla. Pakahdun.


Kuopuksen kanssa vietimme pari tuntia Kallossa merta ja laivoja katselle. Niin ja tietenkin kallioilla kiipeillen.  Kallo sijaitsee Porissa Mäntyluodon naapurissa. Päivä oli pilvinen mutta tyyni ja sateeton.
Meri on minun elementtini, niin kai myös lapseni. Meri ja luonnonrauha rauhoittivat hänet. Yhdessä hengitimme, aistimme ja nautimme. Rakastan meren tuoksua, värien ja muotojen vaihtelua. Voisin katsella merta tunti toisensa jälken.



Kallioilla seistessäni ja meri katseessani hyräilin Myrskyluodon Maijaa, jonka sävel sykähdyttää aina. Tiedättekö, elämä on täynnä uskomattomia sattumuksia. Kallosta menimme Mäntyluodon Hotelliin maistuvalle lounaalle. Ravintolassa oli meidän lisäksemme vain yksi seurue. Niin, taitavat turistit olla näillä kesäkeleillä harvassa. Lähtömme hetkellä tuon toisen lounastavan seurueen yksi jäsen, nuorimies, asteli soittamaan pianoa. Myös sen Myrskyluodon Maijan. Meinasin pakahtua, sillä olihan jo pelkkä meren läsnä olo saanut aistini herkiksi.


Oli pakko käydä kirjastosta lainaamassa Suuri Toivelaulu Kirja, josta nuotit niihin säveliin löytyvät. Koskettimet vain ovat vuosien soittotauon jälken hukassa. Ehkä opin, ehkä en. Mutta kaipan jälleen meren äärelle.


P.S. Lisää kuvia Kallosta tulossa :)

26.6.2014

Onnea on…


Onnea on käydä torilla. Ostaa tuoretta ja lähellä tuotettua. Tänään myöhäisellä lounaalla siikliä, kukkakaalia ja savustettua siikaa. Välipalaherkuiksi uusia porkkanoita. 

Suosittelen jokaiselle. Paikallisille varsinkin jos Porin tori tuo ensimmäisenä mieleen taksijonon. Erityisen nautinnollista torilla asioiminen on, kun sen suorittaa jalan tai polkupyörällä. Siinä ollaan jossakin kaupunkisuven ytimessä.

21.6.2014

Puutarhassain.



Asumme melkein kaupungissa puutaloalueella alueen pääasialliseen rakennuskantaan suhteutettuna uudessa rivitalossa. (Jep. Toki tällainen kultturiperintötäti ja vanhojen talojen rakastaja on siitäkin henkistä kriisiä kärsinyt :D) Kuten varmaan tiedättekin, olen puutarhahaaveilija. Tulevaisuudessa toivon omistavani sellaisen puutarhan jossa pystyy kyykistymään ilman, että pehva osuu keinuun tai kaata jotakin takanaan olevaa. 

Pikkiriikkisellä omalla pihallamme yritän sitkeästi antaa pikkuisen viherpeukaloni edes hieman temmeltää. Kukkapenkki on päässyt villiintymään, mutta kun kaikki on niin kivoja. Tämä periaate toimisi ehkä paremmin jossakin suuremmalla alalla. Siellä nököttää kataja, marjakuusi  ja joukko perennoija malvan hallitsemana. 

Varsinaiset lempeyteni kohteet löytyvät ruukuista. Tosin en tiedä miten sadon tänä vuonna käy. Kesäkuu on ollut kylmä meilläkin. Tomaatit (Outdoor girl) ovat aloittamassa kukintaansa mutta hitaasti. Avomaankurkkujen lehdet ottivat kylmistä öistä nokkiinsa. Pari aurinkoista päivää tosin näyttäisi antaneen niille uutta puhtia. Kesäkurpitsa kukkii suuressa ruukussa. Lisäksi on härkäpapua, paprikaa (josta ei kyllä satoa ehdi tulla), salaattia, pinaattia ja yrttejä. 




Pihan toisesta nurkasta löytyy kaksi ylisuurta tuijaa ja villiviini, joka olisi ollut leikkauksen tarpeessa (eivät näy näissä kuvissa). Taloyhtiöön on tulossa aitaremontti, joten nämä ainakin hieman saavat jotain kohtelua osakseen lähiaikoina. Tuijat vievät suhteettomasti tilaa pienessä pihassa, mutta toisaalta ne antavat hyvän suojan kadulta tulevaa pölyä ja katseita vastaan. Alueen yleisilmeeseen tosin sopisi paremmin jokin muu vaihtoehto.

Siemeniä olisi vielä vaikka kuinka, mutta ruukut loppuivat kesken ja lastenkin on mahduttava leikkimään. Suurten muutosten tekeminen ei myöskään inspiroi, kun haaveissa on tulevaisuudessa jokin muu paikka. Mutta saanpahan haistella multaa, tuntea mulllan käsissäni ja kokea sadon tuomia riemuja edes hitusen. 

Terassi, joka samalla on kulkuväylä sisälle, on oikein kivan kokoinen.



Ja on meillä pari kesäkukka-amppeliakin. Tuuletusparvekkeella ilahduttaa neilikka. Ajattelin, että siten voin kuvitella olevani jossakin lämpimässä maassa.





This is my tiny garden :)

20.6.2014

Juhannusperunoita.





Juhannusaaton kunniaksi oli aika katsastaa ensimmäinen ämpäriperunasato. Muutama söpö peruna sieltä löytyikin. Taisimme olla hieman liian varhaisia perunannostossa. Katsotaan myöhemmin kesällä löytyykö toisesta ämpäristä parempi sato.

Mukavaa ja Rauhallista Juhannusta kaikille! Keskikesän taikaa!

19.6.2014

Juhlahumuilua.


Minä haaveilen puutarhasta, jossa kesäisin voisin järjestää puutarhajuhlia ainakin lasteni kesäisten syntymäpäivien kunniaksi. Päätimme järjestää yhteissynttärit, jonne kutsuttiin isovanhemmat ja molempien kummit perheineen. Toki haaveissani puutarhajuhlien kutsulista on suurempi, mutta nykyisen kodin, pöydän ja pihan kokojen asettamat realiteetit sanelivat vierasmäärän. Mielikuvissani näin juhlat perinteen avauksena. Pikkuruiseen pihaan olin ajatellut ripustaa paperisia viirejä ja ilmapalloja… Mielessäni näin lapset kiljuen juoksemassa pihalla. Ja pelkäsin, että naapuri ripustaa valkoisia lakanoita pyykkinarulle juuri silloin.

Jep. Ei tullut puutarhajuhlakeliä. Ensimmäisten vieraiden mukana saapui sade. Seuraavat toivat mukanaan raekuuron. Sovitaanko, että sateiset juhlapäivät olivat nyt tässä?!? Jos meillä se puutarha  joskus on, tahdon ne todelliset puutarha juhlat!

Mäkilän leipomon leppäkerttukakku oli oikein hyvää. Mutta ei ehkä sittenkään paras valinta ulkonäkönsä puolesta. Alle kaksivuotias kutsuvieras ei suostunut maistamaan kakkua, vaan itkien totesi "Kerttu on kuollu!".


Isompi sai synttärilahjaksi linnunpöntön ja Lasten lintukirjan, joka laulaa. Pöntön paikka on vielä vähän hakusessa. Tuo Puuketun linnunpönttö on kylläkin niin hieno, että mielelläni pitäisin sen vaikka vallan tuossa kaiuttimen päällä. Poika oli pöntöstä innoissaan. Toivottavasti pönttö tuo meille kivan lintunaapurin :)

Juhlia seuraa aina kaaos. Verhot piti laittaa ikkunoihin takaisin jo ennen juhlia, mutta jostakin syystä "nautimme" verhottomasta ilmeestä edelleen. On valoisaa.




It was birthday party time! And time after the party…

13.6.2014

Kesäkuun alkua.


Tänään on sade ropissut. Minä ja lapset jämähdimme kirjasto- ja kauppareissun jälkeen sisätiloihin. Aurinkoisen kesän rakastajan aivot eivät sadesäällä toimi.  Mutta on tähän kesään jo aurinkoakin mahtunut. Ajattelin tehdä tällaisen kuulumispostauksen Instagramkuvien pohjalta. Kesäkuun alku on kulunut arkisen lomailun merkeissä.

On ihailtu puutarhojen kukkaloistoa…



ja luonnon vehreyttä. Kuljettu luontopoluilla ja teiden varsilla.



On leikitty leikkipuistoissa…



ja nautittu kesäisestä kotikaupungista.



Samalla tunnustettakoon, että jouduin tekemään ensimmäisen todellisen poikkeuksen kierrätyskeijuilussani. Sain kutsun väitöstilaisuuden jälkeiseen karonkkaan, jossa pukukoodi oli vapaa. Koska minulla ei ollut mitään asuvapaamaista mutta silti siistiä asua, eikä aikaa ollut suuremmin kierrellä kirppiksiä, päädyin ostamaan uutta. Lopulta olen oikein tyytyväinen hankintaani, sillä onnistuin löytämään jotakin mikä oikeasti tuntuu kivalta päällä. Lupaan käyttää nämä puhki. Asuun sopi loista avasti muutaman vuoden takainen 3 euron alelöytö Lindexiltä. Joskus ne impulssiostoksetkin osoittautuvat hyviksi.






10.6.2014

Siirtolapuutarhan kukkaloistoa.







Kävimme viikonloppuna kyläilemässä Tampereella Nekalan siirtolapuutarhassa. Aikamoinen keidas kaupungissa.

Lapset ovat kesälomalla ja minäkin  yritän leikkiä kesälomalaista (vaikka keskeneräiset työt jyskyttävät takaraivossa). Katsotaan kuinka paljon blogiin asti kesän aikana ennätän. Instagramia varmaankin päivitän, sillä kännykkä kulkee mukana. Järkkärin kanssa on välillä vaikea kulkea lasten perässä :D Tarvitsisin varmaankin jonkin extremelajeihin tarkoitetun kypäräkameran. Heh.


P.S. Kiitos miehelle keinukuvasta :)

7.6.2014

Polsan reitillä.


Kivenheito päässä Porin keskustasta, Kirjurinluodon kainalosta löytyy Kokemäenjoen partaalta luonnonrauha. Polsan reitti on Hanhipuistosta Polsanluotoon tehty luontoreitti.

Suosittelen kaikille stressaantuneille kaupunkilaisille hetkeä siellä, missä joki välkkyy, linnut laulavat, luonto viheriöi, askel hiljenee pitkospuilla ja ilma on raikkaampaa kuin muutaman sadan metrin päässä. Reitin jaksaa kaksivuotiaskin kulkea.

3.6.2014

Lapsuusnostalgiaa.







Lintujen laulua, pääskypariskunta, sorsaperheitä, luonnon vehreyttä, luonnonkukkia, hiekkalaatikkoleikkejä, tuttuja polkuja…

Oli kuin olisin elänyt jälleen lapsuuttani lapsuusmaisemissani. Huomaan rakastaneeni ja rakastavani noita hoodeja. Vaikka silloin joskus kaipasin vain pois. Niin teini-ikäiset kai aina tekevät. Olen vakuuttunut, että Ulvilassa niittyleinikit ovat syvemmän keltaisia kuin Porissa. Ja Vanhankylän puolella kaikki on vehreämpää.