30.5.2014

Valkeaa unelmaa.



Valkeat yöt saapuvat. Luonto verhoutuu suven juhlahuntuunsa!

Hauskaa viikonloppua! Onnea valmistuville! Mukavaa lomaa lomailijoille!


Have a happy weekend! And summer!

28.5.2014

Korkeasaaressa toukokuussa.













Kuvia toukokuisen Helsingin reissumme Korkeasaaren vierailulta. Menimme Korkeasaareen lautalla Kauppatorilta. Se oli elämys sekin.

Jo joutui armas aika.




Viileydestä huolimatta kevät ja saapuva kesä ovat tuolla ulkona. Valkoiset lemmikit kurkkivat kukkapenkistäni, pihlaja kukkii ja juhannusruusun ensimmäin kukka on aukeamaisillaan. Toivon helteiden palaavan, joskos ne karkottaisivat kevätflunssani.



23.5.2014

Liikkeessä!



Tahdon voida paremmin, jaksaa enemmän ja pysyä lasteni perässä. Yritän edelleen löytää sitä suurta motivaatiota. Siis sitä kestävää motivaatiota terveellisempään elämään ja paremmin voimiseen.  Olen terve ja nuorehko. Minun ei kannata päästää itseäni lopulliseen rapakuntoon, kulkea huonoryhtisenä ja väsyneenä. Olen velkaa itselleni sen, että pidän itsestäni huolta. Sillä voin ja pystyn siihen. Kolmekymppiä ylitettyäni ja kaksi lasta tähän maailmaan synnyttäneenä huomaan, että kroppa oikeasti vaatii jotain pysyäkseen kunnossa. Kuntoilemattomuus yhdistettynä päätetyöskentelyyn takaa selkäjumit ja päänsäryt.

Näin keväällä joka paikka pursuaa vinkkejä bikinikuntoon pääsemisestä. No, tunnustetaan olisihan se kiva näyttää tosi kivalta rannalla ja muutenkin, mutta tärkein ydin on jossain muussa. Se on siellä yleisessä olotilassa, paremmin voimisessa ja jaksamisessa. Ulkonäkö tulee kaupan päälle. Kun on hyvä olla se näkyy myös ulospäin. Kuntoilun tavoitteeksi asetetaan usein laihtuminen, mutta minulla tätä tarvetta ei vaa'an ja mittanauhan perusteella ole. Kiinteytymisen varaa ja lihaksiston kehityvaraa tosin löytyy senkin edestä. Minulle joskus eräs ihminen totesi, että eihän sinun tarvitse kuntoilla, kun ei sinun tarvitse laihtua. Myös hoikka ihminen kärsii huonosta kunnosta. Myös hoikalla voi olla huono selkä ja huonot polvet, jotka niitä tukevien lihasten heikkoudesta johtuen vihoittelevat. Ja myös hoikalla voi rasvaprosentti olla turhan korkea väärissä paikoissa.

Joskus aiemmin kirjoitin juoksuilon löytämisestä. Flunssan vuoksi pidin hetken taukoa, mutta jälleen olen päässyt kiinni juoksun iloon. Eilen helteisenä iltana juoksin luonnon kauneutta ihaillen. Välillä pysähdyin ihailemaan kukkivia puita ja kuuntelemaan lintujen toukokuista laulua. Juoksu on ihana tapa nähdä maisemia ja luontoa. Olen iloinen, että pystyn kepeästi juoksemaan 5-7 kilometrin lenkkejä. Kymmenen vuotta sitten en olisi tätä uskonut. Tämän vuotiseksi tavoitteekseni olen asettanut 10 kilometrin juoksemisen. Menisikö ensi vuonna jo puolimaratoni?

Lasten kanssa kuntosaleille tai muihin ryhmäliikuntoihin lähteminen on vaikeaa. Tai siis se on sitä minulle. Mutta tykkään kuntoilla kotosalla. Kahvakuula on suosikkini. Se tuntuu koko kropassa eikä ole mitään pientä sipsutusta. Haaveenani olisi myös kokeilla crossfitia sekä painonnostoa. Olisi kiva olla vahva :)

Nykyisin syön melko terveellisesti. Jätskit näin hellepäivänä, karkit karkkipäivänä ja viini silloin tällöin sallittakoon. Veden juomiseen yritän kiinnittää huomiota, toisinaan se jää liian vähiin. Sellaisina päivinä, kun syö sitä sun tätä, huomaan kuinka tärkeää minulle olisi syödä säännöllisesti, terveellisesti ja ravitsevasti sekä oikeasti juoda paaaljon vettä. Holtittomat päivät kostautuvat päänsärkyinä, turvotuksina ja väsymyksenä.

Joskus vaan on niin tavattoman vaikea vääntäytyä sinne lenkille tai kaivaa se kahvakuula esiin. Kunpa sitä silloin muistaisi sen hyvänolon tunteen, joka liikunnasta seuraa.

Kertokaapas minulle vinkkejänne motivaatioon, kuntoiluun ja paremmin voimiseen :) En halua enää sitä rapakuntoa, joka minulla oli muutama vuosi sitten.

Kansallismuseossa.


Helsingin retkemme toinen kohde oli Suomen Kansallismuseo. Suuntasimme sinne Luonnontieteelisen museon, myöhäisen lounaan ja lelukauppavisiitin jälkeen. Juniori oli jo tässä vaiheessa hieman väsähtänyt aikaisen herätyksen ja syvällisen Luonnontieteelliseen museon tutustumisen jälkeen. Niinpä Kansallismuseo vierailumme sujui hieman läpijuosten. Kaksi museota yhtenä päivänä on ehkä liikaa lapselle, joka oikeasti haluaa keskittyä ja tutkailla näkemäänsä. "Äiti, kierretään nuo seuraavalla kerralla. Jooko?" Onneksi lapsi voi luottaa siihen, että äiti vie hänet museoretkelle uudelleen.


Varmaan arvaattekin, että minä rakastan tuota paikkaa. Tuo Herman Geselliuksen, Armas Lindgreenin ja Eliel Saarisen suunnittelema rakennus henkii jotain uskomatonta tunnelmaa. Rakennus itsessään ilmentää Suomen historiaa ja arkitehtuurihistoriaa kansallisromantiikkaan kietoutuen. Akseli Gallen-Kallelan maalaamat freskot sekä Eric O. W. Ehrströmin pääportaaseen sommittelemat lasimaalaukset viimeistelevät tunnelman. Rakennus on todellinen suomalaisuuden rakentamisen monumentti. Se ilmentää niitä elementtejä, joista suomalaisuutta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa rakennettiin.

Elämyksellinen Kansallismuseon vierailumme kuitenkin oli, väsymyksestä huolimatta. Aloitimme Työpaja VINTISTÄ,  joka sijaitsee museon kolmannessa kerroksessa. VINTTI on toiminnallinen näyttely, jossa tutustutaan Suomen historiaan ja kulttuuriin itse kokeilemalla. Kouluikäiselle tai lukutaitoiselle VINTTI avautuu varmasti vielä paremmin kuin melkein kuusivuotiaalle. Meidän juniorikin toki kierteli innostuneena, kokeili kaikkea näyttelyssä olevaa ja hymyili. Olihan se hienoa kiivetä oikean hevosen kokoisen leikkihevosen päälle,  istua vanhanaikaisessa konttorissa, kiivetä maitolaiturille, piirtää liitutaululle, leikkiä tehdastyöläistä, punnita vanhanaikaisella vaa'all ja vaikka mitä. Kokeili hän kaulauslautaakin kun kerran osaa, meillä nimittäin käytetään sellaista kotona ihan oikeasti.



Voi kunpa minunkin lapsuudessani olisi ollut jotain näin hienoa museoissa! Olin lapsena vähän outolintu museofanitusteni kanssa, mutta nykyisin museot ovat jo cooleja! (Tai sitten elän jossain ihmeellisessä muiden outolintujen eskapistisessa rinnakkaistodellisuudessa :))

Mutta kiinnosti ja innosti Suomen kansallismuseo muutenkin. Erityisesti mieleen taisi jäädä Suomi Finland 1900 -näyttelyn kuplavolkkari, jonne sai kiivetä sisälle istumaan. Mummu vieressä muisteli omaa mennyttä kuplaansa. Huippuja tietenkin olivat myös haarniskat, vaikka ne vitriineissä olivatkin.

Vaihtuvana näyttelynä museossa on kesäkuun alkupuolelle asti Japanilaisten taistelulajien historian näyttely "Spirit of Budō - Soturin Tie". Siis vau mitä miekkoja, kypäröitä ja haarniskoja! Olivat paljon Lego Ninjagon varusteluja jännempiä ja koristeellisempia.


Suomen kansallismuseo
Mannerheimintie 34
00100 Helsinki

ti-su klo 11-18
ma suljettu
(VINTTI on avoinna ti-su klo 12-16)


P.S. Kansallismuseon portaikoissa fossiilifanin kannattaa olla tarkkana.



We visited National Museum of Finland in Helsinki. 

21.5.2014

Luonnontieteellinen museo.


Helsingin retkemme ensimmäinen kohde oli Luonnontieteellinen museo. Edellinen vierailuni oli joskus ennen vuosina 2005-2008 toteutettua remonttia, tunnustan. Uudistunut museo yllätti valoisuudellaan ja henki alkuperäistä vuosisadan takaista loistoa. Museossa on neljä näyttelyä: Suomen luonto, Elämän historia, Maailman luonto sekä Luut kertovat.



Kiersimme kaikki näyttelyt ja melkein kuusi vuotias tutkaili kaikkea suurella mielenkinnolla. Dinosaurusfanille Elämän historia -näyttely oli päivän kohokohta. Ja olihan se komea näyttely - dinosaurusten luurangot lähes 12 metrisessä upeasti valaistussa juhlasalissa. Ja katossa liitelivät lentoliskot! Jännää oli käydä myös parvelta kurkkaamassa dinosauruksia.





Lapselle kaikki "saa koskea" -jutut ovat museoissa mielenkiintoisia. Ja kaikkeen, missä lukee "Saa koskea", toki täytyy koskea. Kokeilemalla, tunnustelemalla, aistimalla ja kokemalla lapsi (ja aikuinen) oppii. Juuri niistä jää positiivinen muistikuva ja ilo oppimiseen.

Saa koskea!

Jo pelkästään Luonnontieteellisen museon uusbarokkityylinen rakennus on vierailemisen arvoinen. Rakennuksen historiaan on mahdollista tutustua neljännen kerroksen parvella. Rakennus valmistui vuonna 1913 Aleksanterin kimnaasin koulurakennukseksi. Kimnaasi toimi rakennuksessa Suomen itsenäistymisvuoteen 1917 asti. Tämän jälkeen rakennukseen majoittui Helsingin jääkäriprikaati ja sen jälkeen Suomen armeijan Ylipäällikkö esikuntineen. Vuonna 1918 Suomen valkoisen armeijan lääkintäosasto toimi rakennuksessa. Vuonna 1919 rakennuksesta tuli Suomen ensimmäinen kadettikoulu. Helsingin yliopisto osti koko korttelin vuonna 1923 ja Eläinmuseon kokoelmat muuttivat Senaatintorin varrelta automobiilien lavoilla varsinaisena karavaanina. Jo kuvien perusteella näky on ollut mahtava! Vuonna 1925 rakennus avasi ovensa yleisölle eläinmuseona ja vuonna 1996 nimi vaihtui Luonnontieteeliseksi museoksi.  (Lähde http://www.luomus.fi/node/714)



Luonnontieteellinen museo

Pohjoinen Rautatiekatu 13
avoinna ti–su
www.luomus.fi


We visited Natural History museum in Helsinki, Finland. 

20.5.2014

Thunder!



Eilen virittelin kotitoimiston jonnekin keskeneräisten puutarhahommien keskelle. Mutta sitten taivas vetäytyi pilveen. Iltapäivällä ukkonen jylisi, tuuli mylvi ja sade piiskasi päin seiniä. Toinen kuuro hipsaisi ylitsemme illalla.




Rakastan tätä lämpöä. Tänään tosin on eiliseen verratuna viileää mutta toisaalta ihanan raikasta. Lämpimien päivienhän on ennustettu jatkuvan ainakin hetken aikaa.

Sunnuntaina istutin kurkuntaimet ulos ruukkuihin. Onneksi ne näyttäisivät selvinneen eilisestä myräkästä. Istutushommia riittää tulevina päivinäkin, sillä taimet alkavat kaivata ulos. Olen myös ihan tyytyväinen saadessani hyllyhökötyksen pois kuistilta.




19.5.2014

Helsingissä.



Otettiin isomman pojan kanssa ylimääräinen vapaapäivä, napattiin mummu mukaan ja junailtiin Helsinkiin. Menomatka sujui junassa leikiten, kiitos intercityn leikkipaikan. Perjantaina oli viileää, mutta eipä tuo haitannut, sillä ohjelmassa olivat Luonnontieteellinen museo sekä Kansallismuseo. Lauantaiksi sää teki kuperkeikan. Korkeasaari- ja Stockan leluosastopäivämme oli lämmin ja aurinkoinen. Kahdessa päivässä ehti aivan liian vähän.

Yövyimme Scandic Parkissa. Pikkuisen harmitti, että lenkkikamppeet jäivät kotiin. Perjantai-iltana aurinko alkoi paistaa pilvien raosta, ja ikkunasta näkynyt Töölönlahti houkutteli ympärijuoksulle. Hotellihuoneemme oli remontoitu ja siisti, kuin myös hotellin aula. Lamppufriikki oli aivan innoissaan huoneen lampuista. Aamupalalle meno oli aikamatka, hotellin Continental aikoihin. Ravintola nimittäin odotti vielä remonttia. Niin ne tyylisuunnat vain muuttuvat vuosikymmenten saatossa.

Pitäisi retkeillä useammin.




18.5.2014

Kesä!




Uskomatonta! Täällä on kesä! Vielä perjantaina hytisini vilusta, tänään kaivoin kaapista kesävaatteet ja olkihatun. Pyörähdys kaupungilla, salaattia nurmikolla, kurkuntaimien istutusta ja kesästä nauttimista - niistä on tämä päivä tehty.