27.2.2014

Hetkiä vuodenaikojen vaihtelussa.


Vielä kuvia viime viikonlopusta. Hetkistä, jolloin en tiennyt onko talvi tulossa vai menossa. Hetkistä, jolloin kevät kiusoitellen kurkisteli sulavassa maissa ja vesissä sekä kasvien silmuissa. 

Juuri nyt kaipaisin auringonsäteitä hetkiini.




25.2.2014

In the streets of Nekala.




Viikonloppuna välillä Pori-Tampere-Pori auto vaihtoi väriä valkoisesta kurameleeratuksi. 
Kaduilla ja puistoissa pohdin, että kumisaappaat ovat toisinaan onnea.


22.2.2014

Vuorokauteen mahtuu monenlaista.





Helmikuun kahdeskymmenestoinen. Sade ropisee jälleen. 

Kuvissa eilinen, kevättä enteillyt luonto, puuterilumen aikaan.

21.2.2014

Epäilen talven yllättäneen heidät.




Helmikuun kahdeskymmenesensimmäinen. Keväinen katupöly peittyy puuterilumeen. 

Hälytysajoneuvojen äänistä epäilen talven yllättäneen heidät.


19.2.2014

Elämä on rinnakkaistodellisuuksia.




Koko perheen talvilomaviikolla aika kuluu erilaisessa rytmissä. Nauttien yhteisistä hetkistä ja no okei - välillä jälkikasvun kiukutteluun väsyenkin. Olympialaisia olemme katsoneet. Tänään oli mahtava urheilupäivä!

-----

Uutisia lukiessa rinnakkaistodellisuudet iskevät päälle. Suomalaisten iloitessa olympiamitaleista ja Venäjän kukistumisesta jääkiekossa, kantautuu toisaalta ikävämpiä. Ukrainassa torilla ei juhlita. Uutiset ja erityisesti sosiaalinen media välittävät huolestuttavia viestejä. Olen sanaton, surullinen, huolissani.
Niitä verisiä uutisia kantautuu monista maailman kolkista. 

-----

Elämä on rinnakkaistodellisuuksia. 

Joskus on pakko paeta hilpeään rinnakkaistodellisuuteen. Pienet eskapistiset sukellukset turhamaisuuksiin ovat tarpeen. Elämän pienistä hetkistä nauttimisessa on salaisuus.  Niitä tarvitaan välittämisen voiman keräämiseen. Vaikka omat keinot tuntuvatkin toisinaan olevan vähissä. Jos ei välitä itsestään, ei jaksa välittää muista. Se on elämää. Kuulostan ehkä kepeämmältä kuin oikeasti olen. 


16.2.2014

Kolmejayksi.




Alimmassa kuvassa minä muutamia vuosia sitten. Tänään puhalsin yhden kynttilän. Kuten joka neljäs vuosi, on syntymäpäiväni kulunut olympialaisia katsellen. Nyt katselemme Suomi- Kanada peliä. Opin, että Tuomo Ruutu on syntynyt samana päivänä kuin minä. Wikipedian mukaan minulla on runsaasti kuuluisia syntymäpäiväkaimoja eri vuosilta.

15.2.2014

Ovia ja ikkunoita vuosien varrelta.





Kuvissa ovia ja ikkunoita menneiden vuosien retkiltä. Ovet ja ikkunat kiehtovat minua ihmeellisellä tapaa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!


13.2.2014

Uusi pää ja muita piristyksiä.


Tulppaanit piristävät yhä. Samoin kaikki väriläikät, joita lasten lelut tarjoavat paljon. 

Mutta päivän suurin piristys on uusi tukka. Kävin ekoletissä hiusten energialeikkauksessa. Kuvaparista voi päätellä kannattiko. Vanha tukka oli mallia mörökölli, nyt olo on kovin elegantti. Ja päähieronta teki hyvää tälle ajatuksia kumpuavalle päälle todella hyvää!

Ja ulkona linnut laulavat titityy!



12.2.2014

Tulppaaneja, tulppaaneja.



Ostin tulppaaneja. Ne merkitsevät minulle helmikuuta. Toivoin niiden houkuttelevan auringon esiin, mutta jouduin turvautumaan keinovaloon. Taivas vetäytyi entistäkin tiiviimpään harmauteen. Yön hentoinen lumiutu muuttui kumisaapaskeliksi.


11.2.2014

Entinen kiinanruusu.




Olen aina pitänyt kiinanruusuista (oletan kuvassa sellaisen olevan). Minulla oli kiinanruusun alku, joka viihtyi erään asunnon ikkunalla kukkien reippaasti. Vanhan kameran kätköistä löysin kuvia tästä ihanuudesta. Kaunotar otti nokkiinsa muutossa, mutta jaksoi vielä hieman minua ilahduttaa parin vuoden ajan. Seuraavasta muutosta ja nykyisestä kodistani kasvi otti nokkiinsa ja päätti muuttua mullaksi. 

En tiedä mikä tässä asunnossa on. Olen onnistunut tappamaan kaikki kasvit. Tai no, tulilatvat täällä viihtyvät.


10.2.2014

Automobiili.


Hauskaa viikkoa! 

Olen tehnyt tämän auton joskus ala-asteen puukäsityötunneilla. Tekstiilikäsityöt olivat enemmän minun juttuni, tosin nekään eivät silloin tahtoneet aina onnistua. Mutta eikös tämä kuitenkin ole ihan hauska ilmestys? 

9.2.2014

Missä olet helmiaurinko?


Satoi, satoi ropisi. Lumi katosi. Oi missä olet helmikuinen aurinko? Hanget ovat valuneet viemäreihin täällä kaupungissa. 

Helmikuussa iskee sisustus- ja siivouskuume. Joka vuosi. En tiedä heräänkö helmikuun lapsena jostakin horroksesta. Tahtoisin kodin kertaheitolla siistiksi, mikä on sula mahdottomuus kaltaiselleni epäjärestyksen mestarille. Haluaisin ympärilleni tilaa ja puhtautta. Samalla nousee omakotitalokuume, puutarhakuume ja ja ja ja. Sen ajan jonka voisin mainiosti käyttää siivoamiseen, käytän selaillen nettiä. Huokailen sisustusblogien äärellä. Haukon ihastuneena henkeäni puutarhablogien kukkaloistossa. Katson hurmioituneena suuria kurpitsoja (siis ihan oikeita kurpitsoja). Katselen tapettimalleja ja kaikkea kivaa, minkä selitän itselleni olevan hyödyllistä noin niin kuin tulevaisuuden ajankäyttöä ajatellen. Jos siis oikeasti saatamme omakotitalohaaveemme toteen pian. 

Olen minä oikeastikin siivoillut. Tuskaillen parhaillani tarpeettomiksi jääneiden vauvavaatteiden ja -tavaroiden äärellä. Pitäisi lajitella, silittää, kuvata ja laittaa myyntiin. 

P.S. Sisustusinnostukseni on levinnyt tänne blogiinkin. Yritin päivittää ulkoasua. Samalla hukkasin kaikenlaista, mutta korjailen tilannetta luppoaikoina.

5.2.2014

Neljä tuntia.




Linja-automatka Porin ja Helsingin välillä kesti neljä tuntia. Linja kiersi Karkkilan, Forssan ja Huittistenkin kautta. Pysähtyi monilla pysäkeillä. Maisemat vaihtuivat. Päivä vaihtui illaksi.

4.2.2014

Helsingissä.






Vietimme miehen kanssa viikonlopun Helsingissä. Lauantaina olimme Ulverin konsertissa Savoy-teatterissa. Mahtava konsertti! Yön uinuimme hotellissa. Aamiaisähkyn jälkeen kävimme Kiasmaassa. Mika Taanilan ja Erkki Kurenniemen näyttelyt olivat äärettömän mielenkiintoiset. Suosittelen!