31.1.2014

Näiltä päiviltä.





Arki vaihtumassa viikonlopuksi. Tammikuu päättymässä lumisateessa. 

Mukavaa viikonloppua!

Tämä viikko on ollut innostuneen työnteon viikko. Olen ollut onnellinen siitä, että saan tehdä sitä mitä haluan. Kirjoitan, luen ja mietiskelen mieli intoa täynnä. Lapsetkin viihtyvät päiväkodissaan. 

Kotona työskenteleminen on toisinaan hieman yksinäistä. Mutta työrauha on vankkumaton. Kahvituntilörpöttelyjen olen tuulettanut peitot ja sulattanut pakastimen. Hyödyntänyt ulkona vallitsevan kylmyyden. 

Silmäni päättivät vahvistaa tutkijalookkiani. Voimakkuuksia ihan vain vähäsen, mutta kummasti tekstien harmaus muuttui selkeän mustaksi präntiksi. 



28.1.2014

Metsämuistoja.



Vanhoja kuvia selatessa löysin itseni metsämuistoista. Mutta mistä metsistä? Sitä en muista. Ylimmässä kuvassa jokin kiviröykkiä. Sen alapuolinen kuva saattaisi kuvausajankohdan perusteella olla Tampereen Hervannan Suolijärven ympäristöstä.

Alimpana kuva minusta Pirulanvuorella, Lavian ja Suodenniemen rajamailla. Siitäkin retkestä liki kymmenen vuotta. 



---- 
In the woods some years ago. 

24.1.2014

Auringonnousun halo.




Uskomattoman kaunis auringonnousu tänään! Onko tuossa kyse pystyhalosta? Aurinkopilarista? En tiedä, mutta kaunista oli. Olisi tehnyt mieli lähteä ulos juoksemaan ja etsimään aurinko jostain talojen takaa. Tyydyin kuitenkin katselemaan ja kuvaamaan ikkunasta. 

Mukavaa viikonloppua!


23.1.2014

Suomenlinna keväällä kerran.










Selailin vanhoja valokuvia. Aloin ikävöidä Suomenlinnaa. Ja keväistä vihreyttä. Sitä historiallisten paikkoissa mielen valtaavaa kutkuttavaa tunnetta. Mielikuvituksen lentoa. Tarinoita. Merituulen puhallusta. 

Kuvat toukokuulta 2007. 

16.1.2014

Valo.



Tammikuisen torstain valo.

 Kevättä kohden selvästi mennään näinä pakkaspäivinäkin. Utsjoellakin kaamos on kuulemma tänään jäänyt taa. 

(Harmitti kameran kotiin jättäminen, kuvat napattu kännykällä.) 

Rytmi.




Silmäripsieni muuttuessa jäätimanttien ketjuksi
tiedän selvinneeni syksyn pimeydestä.

Valosta tiedän helmiauringon olevan jo lähellä.
Sen syntymäpäivätulppaanieni ylle loistavat säteet.

Poskia kutittava pakkanen kertoo -
vuoden ajat ovat yhä olemassa.
Kevät. Kesäkin. 

Vuodenajat ovat elämäni rytmi.


15.1.2014

Tammikuun kuu.



Kai se on jotain pohjoista hulluutta. Seisoa ulkona pakkasessa (-18 °C) ja katsoa kuuta putken läpi. Olen todella innostunut tästä minulle uudesta jutusta. Maailmankaikkeus on ihmeellinen. Tähdet, kuu, planeetat, linnunrata… En minä niistä mitään tiedä. Opettelen katselemalla. Ja kai niiden katselemista saa harjoittaa ihan vain nauttienkin. 

Eilen kuvasin kuuta kaukoputken läpi ensimmäistä kertaa. Harjoiteltavaa riittää. Kuva otettu kotipihaltamme melkein kaupungin keskustasta.Tässä harrastuksessa jälleen yksi syy haaveilla pihapiiritalosta :)

13.1.2014

Pakkasmaanantai.








Talven ensimmäinen pakkasmaanantai. Mittarissa -15. Heräävä kaupunki oli kuulaan sininen. Päällä lämpimät vaatteet, poskilla pakkasen kutitus. 

Iltapäivällä Mitä on kulttuuriperintö? -kirjan julkistamistilaisuus. Pitäisi ilmeisesti tarjeta vaihtamaan armeijan villapaita johonkin sievempään. Illalla lapset nuutittamaan.

Kierrätyskeijuilusäännöissäni oli, että sallin itselleni uudet kengät. Vihdoin ostin Lapikkaat (Lapikas by Topmanit). Lapikkaista olen haaveillut vuodesta 2010 asti, ainakin. Silloin aloitin niiden etsinnän. Ei, silloin niitä ei tässä kaupungissa ollut saatavilla. Ei uutena, ei oikean kokoisina kirppislöytöinä. Nyt ostin omani kauppahallissa olevasta kenkäkaupasta. Jäljellä olevista kahdesta parista toinen oli minun.


8.1.2014

Valosaasteen kauneudesta.









Lounastauolla palaan hetkeksi muistoissani Uudenvuoden aaton tunnelmiin. Pimeydessä valot tuntuivat häikäisevän. Ylimmässä kuvassa poliisiauto kiitää kadulla.

-----

Tutkimustyöhön palaaminen tuntuu jännittävältä. Nautin tutkimuksen tekemisestä, vaikka siinä tulee niitä mahdottomilta tuntuvia hetkiäkin. Ja loppu häämöttää jossakin äärettömyyksissä.Välillä onkin kiva kirjoittaa pieni teksti välillä blogiin. Saada edes jokin valmiiksi.

Työskentelyajan tunnit tuntuvat hiljaisilta. Koti, jossa asun ja työskentelen, on sama mutta eri. Pian lasten vauhti muuttaa navan työpisteeltä lasten leikkeihin.

7.1.2014

Kierrätyskeijut 2014.

Päätin alkaa Kierrätyskeijuksi. Niin miksikö? Lainaus Kierrätyskeijut 2014 Facebook-sivulta:
Kierrätyskeijut 2014 on kampanja, joka syntyi kolmen tyylibloggaajan päätöksestä olla ostamatta uusia vaatteita vuoden 2014 aikana. Haluamme sanoutua irti huonolaatuisesta pikamuodista ja vaateteollisuuden huonoista toimintatavoista. Samalla haluamme panostaa sekä oman vaatekaappimme sisällön parempaan käyttöön, laadukkaaseen vintageen ja second handiin että pienyrittäjien tukemiseen esimerkiksi teettämällä tai korjauttamalla vaatteitamme ja asusteitamme.
Tyylistä emme kuitenkaan tingi, ja kutsumme mukaan kaikki muutkin kiinnostuneet. Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Toisaalta kampanjaa voi halutessaan laajentaa myös sisustus-, kosmetiikka-, kodintavara- ja muihin hankintoihin, jos niin haluaa. 



Metsäkukkia. ei ole ollut tyyliblogi, eikä sellaiseksi ole muuttumassakaan, sillä minä en ole mikään tyylitaituri. Mutta haasteena tämä oli niin mielenkiintoinen, että en voinut ohittaa. Katsotaan mihin tämä leidi kykenee. Ainakin toivon kiinnittäväni huomiota kulutustottumuksiini.  Luontokuvat ja muut hetken välähdykset eivät tule blogistani katoamaan. Tosiasia kuitenkin on, että palattuani hoitovapaalta väitöskirjatutkimukseni pariin, ovat päivittäiset pitkät kävelylenkit ja ulkoilut mahdottomuus. Mutta rakkauteni ulkoilmaa, luontoa ja valokuvausta kohtaan vie minut varmasti kuvausretkille lähimaastoihin tulevaisuudessakin. Ehkä tämänkin kautta pystyn tallettamaan jotain maailman kauneudesta.

Tykkään kauniista vaatteista, mutta monesti heitän aamulla päälleni farkut trikoopaidan ja päivästä toiseen saman neulepaidan. Yksi syy tähän on se, että vaatekaapissani on sekasorto. En löydä sieltä etsimääni. Kivat vaatteet kilpailevat tilasta niiden ei niin kivojen tai väärän kokoisten tai väärän mallisten kanssa. Samoin olen huomannut kuluttavani turhaan aikaani vaatekauppoja kierrellen tai verkkokauppoja selaten. Toivon tämän haasteen avulla löytäväni uusia, luovia puolia itsestäni pukeutujana.

En ole mikään himoshoppailija, mutta käytöksessäni on taatusti parannettavaa. Kampanjaan lähtemistä pohtiessa mielessäni kävi, että täydellinen ostamattomuuteni vie nyt leivän joltakin käsityöläiseltä tai suomalaiselta suunnittelijalta. Mutta, kuinka usein todellisuudessa olen ostanut heiltä. Aika harvoin, myönnän nolona. Sen sijaan olen hätäpäissäni ostanut ketjuliikkeiden massarytkyjä, monesti hätiköiden.  Sen sijaan olisin voinut ostaa jotain käsityöläisyyttä ja suunnittelutaitoa tukien. Eikö se ole samalla myös kulttuurin tukemista? Luulenpa uskotelleeni itselleni olevani ekologisempi ja eettisempi kuin olenkaan. Auts, tekee kipeää tunnustaa se.

Olen ollut ehkä vähän laiska ja tylsä pukeutuja. Ei minulle silti mitkä vaatteet tahansa kelpaa. Toivonkin kierrätyskeijuilun auttavan löytämään itsestäni luovemman pukeutujan.
  • Pyrin hyödyntämään minulla jo olevaa.
  • Kirpputorit, vintageliikkeet jne. kunniaan! 
Tämän vuoden ensimmäinen kirpputorilöytö. Rukan ehjät sadehousut eurolla. Mitään kauneutta ne eivät edusta, mutta ovat kahden pojan äidin ostoslistalle olleet tovin… Oikein genuiini Rukka, eivät taida olla lapusta päätellen tältä vuosikymmeneltä. Loistokunnossa tosin. Tulevaisuudessa toivon tekeväni tyylikkäämpiäkin löytöjä.
  • Sallin itselleni tarpeellisten kenkien uutena ostamisen. Yritän löytää kestävät vaihtoehdot. Esimerkiksi jos se talvi vielä sattuukin vielä tulemaan, tarvitsen lämpöiset kengät viluvarpailleni. Pohdiskelen tai olen jo ainakin parin vuoden ajan pohdiskellut huopikkaita tai lapikkaita. Kesäkengätkin tarvitsen.
  • Alusvaatteet ja sukat ostan uutena tarpeen tullessa eteen. 
  • Sallin uuden pitkä- ja lyhythihaisen trikoopaidan ostamisen itselleni, mikäli vanhat sanovat itsensä irti ja en löydä sopivaa käytettynä. Ne kuitenkin mahdollistavat niin monen asun käytön.
  • Tarpeellisten/pakollisten vaatekappaleiden hankinnassa pyrin tekemään parhaani eettisyyden ja ekologisuuden suhteen. 
  • Opettelen korjaamaan vaatteitani. Tai kait minä osaan, mutta olen ollut liian usein laiska. Vaikeat tapaukset voin kiikuttaa ompelijalle ja täten tukea suomalaista käsityötä.
  • Kaivan vihdoin lapsuudenkotini vintiltä äidin sinne säilömät ihanuudet 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilta. Pesetän ja kunnostutan tarpeen tullen itselleni koltun.
Kotiutin äitini vanhan Soili-tuotteen mekon. Se on kooltaan minulle iso, mutta ajattelin pienennyttää sen itselleni sopivaksi. Vinkkejä Porin ompelimoista otetaan vastaan :)
  • Ja tosiaan voin ostaa jotakin suomalaista käsityö- ja suunnittelutaitoa tukien. Jos esimerkiksi vihdoin löydän unelmieni villapaidan, jonka ostoa olen harkinnut jo pitkään.
  • Lisäksi pyrin vuoden aikana käyttämään kaikkia kaapista löytyviä vaatteita. Jos vaate tuntuu inhottavalta päälläni, laitan sen kiertoon. Jos vaikkapa farkut valuvat prutkuviksi kokoajan, tuskin todellakaan tulen käyttämään niitä myöskään remontoidessa tai puutarhahommissa. Silloinhan vasta mukavuus onkin kaiken a ja o.
  • Extrakysymys: Kuinka pitkälle pystyn kierrätyskeijuilemaan poikieni vaatehankinnoissa?
Tulen päivittelemään kierrätyskeijuilustani silloin tällöin. 

Kampanjaan voi liittyä kuka tahansa.
- Suunnittele itsellesi sopiva tapa välttää uusien vaatteiden ostamista mahdollisimman paljon. Rajaatko ulkopuolelle liikuntavarusteet tai työvaatteet, otatko mukaan muut ulkonäköjutut kuten kosmetiikan tai korut?- Kun olet löytänyt sopivan tavan, kerro asiasta blogissasi (ja mielellään myös jollekulle kampanjan aloittajista eli Turun Tilda, Tyylitellen ja Hopeapeili) ja liitä sivupalkkiin Kierrätyskeijut-logo.
- Kerro silloin tällöin blogissasi, miten menee ja miltä kampanja tuntuu. Tee loppukatsaus joulukuun 2014 lopussa. Helppoa!

Mukaan voi toki liittyä myös blogittomat, esimerkiksi Facebook-sivulla. Mukana ovat blogeista nyt ainakin Turun TildaTyylitellen ja Hopeapeili (jotka koko homman sysäsivät liikkeelle), Rakkaudella Hanna Evil DressmakerCitypulu, Uusi aamu sekä minä.



6.1.2014

Materiamietteitä (taas).

Tavara pois päivässä on lähtenyt helposti käyntiin. Emme ole kaikkea poistoon lähtenyttä kirjanneet ylös. Mitä sitä vanhoja muistelemaan. Jokaiselle päivälle olemme kuitenkin nimenneet nimikkotavaran. Samalla on tullut siistittyä perusteellisesti jokin paikka kodista. Esimerkiksi edellispäivänä siivouskohteena oli työkalupakki, josta poistettavaksi lähti rikkinäinen rullamitta (+läjä heikkoja ja/tai käytettyjä ruuveja yms.). Eilen siivosin korulippaasta rihkamakoruja, jotka ajattelin lahjoittaa jollekin kivalle pikkutytölle, mutta ne siis jonkin tulevan päivän poistona. Kierrätykseen lähti ylimääräinen enkelikello, joka ei vedä vertoja vanhalle kunnon ruotsalaiselle sekä muutama piskuinen joulupöytäliina, joita ei ole aikoihin käytetty. 

Tänään pääsin vihdoin eroon vuoden päivät sängyn alla majailleesta kirjahyllystä. Oli kiva saada pölyt sängyn alta pois.

Tarkoituksena ei ole raivata tavaraa voidaksemme täyttää elämämme uudella tavaralla. Jo nyt olen huomannut, että tavaroiden läpikäyminen on auttanut hahmottamaan ne tavarat, joilla itselle on jotain merkitystä. Tämä merkitys voi olla käytännöllinen, mutta ihminen ei voi mielestäni vähätellä tunteidenkaan merkitystä. Jatkossa yritän olla entistä vastuullisempi kuluttaja. 

Tulen päivittämään tavaranraivausprojektin etenemistä tiiviimmin metsäkukkia. -blogin Facebook sivulla

No hei oikeesti! Eihän mikään rimpula vedä vertoja tälle vanhalle kunnon ruotsalaiselle. 
Oi rakkaan enkelikellon kilinää!

P.S. Lisäksi ajattelin ottaa osaa Kierrätyskeijut -kampanjaan sääntöjä itselleni pikkuisen sopivaksi muokaten. Tästä lisää hetken kuluttua. Huomenna?


4.1.2014

Valoja.






Viluinen ihminen kulki halki kaupungin viime vuoden viimeisenä iltana. Hänellä ei ollut kamerassa jalustaa. Hänen kätensä tärisivät. Hän yritti samalla viihdyttää lapsiaan. Kameraan tallentui valojen leikki ja kuvaajan rytmi.