17.12.2014

Seitsemästoista.



Viikon päästä on jouluaatto!

Kuvissa Suomen kansallismuseon julkisivua ja sen pihalla loistavaa joulukuusimetsää. Ensin kävelin joulukuusimetsän ohi päivän harmaudessa. Näky oli surullinen. Onneksi kävelin illalla ohi uudestaan. Näky oli lumoava.

Pakko kai se on tunnustaa, että on sulaa mahdottomutta näinä päivinä ennättää kaivaa kameraa päivittäin esiin, saatika ehtiä niitä koneelle lataamaan. Olen pahoillani, en ole ennättänyt edes kommentteihin vastata. Saati muiden blogeissa vierailla. Olen kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut väikkäriä ja nyt viime päivät siihen liittyvää artikkelia. Nyt huomaan, että olen loman tarpeessa.

Ei minulla joulustressiä ole, ei. Joulu tulee kyllä, vaikka en ehdi kaappeja siivota tai ikkunoita pestä. Joulun tulosta pitävät varmasti lapset huolen. Ja tiedän, että heille se tulee ennen kaikkea yhteisissä hetkissä. Ei siitä, että äiti hikihatussa siivoaa ja leipoo, eikä ehdi heidän kanssaan leikkiä. Yhdessä teemme joulun. Rennosti ja yhdessä ollen.

1 kommentti :

  1. Upeat värit kuvissa. Ja joo, jotenkin sen on huomannut. että joulu todella on tulossa. Poika kertoo vaikka pääsisi unohtumaan.

    VastaaPoista