26.12.2014

Kurkistus jouluumme.


Ja niin ne joulunpyhät lähenevät loppuaan. Mietein, millä sanoilla voisin kuvata jouluamme. Sopiva sana voisi olla railakas ja tunteikas. Lasten kanssa tunneskaaloissa on matkattu suurista kiukuista ratkiriemuun. Joulujännitys oli nimittäin suunnaton. Mutta olihan se pukki jättänyt kuusen juurelle kivoja lahjoja, sillä aikaa kun olimme mummulassa.

Kotona ruokapöytämme kruununa oli vegaaninen seitankinkku, jolle laitoin sinappi-korppujahuhohunnun. Suosittelen. Seitankinkku on nimittäin helppo tehdä ja edullinenkin.

Minä toivoin jouluksi lunta. Valkean joulun sain. Ilmeisesti aina kannattaa toivoa. (Uhkasin vetäväni itkupotkuraivarit jos valkeaa joulua ei näy.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti