16.10.2014

Se niin kovin tavallinen tarina.


Siellä ihmisen aika tuntui pysähtyneen. Luonto peittelevän ihmisen muistot syleilyynsä.

Kävin etsimässä sukujuuriani. Eräs torppa majaili yhä piilossa piharakennuksineen. Jotenkuten. Joku oli jättänyt oven auki, kurkistin sisään. Menneisyydestä jäljellä hajanaisia muistoja, yksittäisiä reliikkejä, joita aika ja hiiret olivat syöneet. Suljin auki jääneen ovin. Salaisuus pysyköön yhä turvassa.

Minulla on levoton olo. Tahdon kirjoittaa tarinan. Kuvata mitä on jäljellä. Tallettaa muistojen viimeiset rippeet sanoihin ja valokuviin. Vielä en tiedä miten. Pysythän tallessa vielä hetken, sillä tahdon palata.

P.S. Te jotka tiedätte, tiedätte kyllä mistä. Muille satunnaisille blogissani kävijöille se pysyköön yhä piilossa ja untaan uinumassa. Heille tämä olkoon esimerkinomaisia kuvia siitä, mitä aika, historia ja pusikot kätkevät sisäänsä.

10 kommenttia :

  1. Pysähdyttäviä paikkoja tuollaiset aikaan pysähtyneet paikat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Pysähdyttäviä ja mielikuvituksen herättäviä :)

      Poista
  2. Tiedän, miltä se levoton olo tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se levoton olo on kyllä jännä. Onkohan se kaikille tuttu juttu? Vai vain joillekin?

      Poista
  3. Katoamassa olevaa kauneutta vai olisko niin että muuttuvaa kauneutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielummin kait muuttuvaa. Jotain surullisen kaunista on maahan katoavassa talossakin. Ja mitä lopulta jää jäljelle, sen aika näyttää.

      Poista
  4. Huh. Pysäyttäviä todella. Blogissani on sinulle haaste. ;)

    VastaaPoista
  5. Vaahterat ja pihlajat kätkevät vanhan puutalon. Asukkaat ovat sen jättäneet. Verhot ikkunoissa ja eteisessä miesten palttoot. Sisällä varmasti on monta tarinaa, joita voi pysähtyä kuuntelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monta tarinaa ja tarinoiden jatkumoa. Minunkin tarinani jälkipolven tarinana osa tarinoiden vyyhtiä. Yritän olla ripustautumatta materiaan, pysyä tarinoissa, mutta silti minua surettaa mökin katoavaisuus. Ehkä kyseessä on kuitenkin kaunis loppu, jonka jälkeen tarinat voivat säilyä hengissä.

      Poista