10.7.2014

Rakastan Kokemäenjokea!





Kokemäenjoki on minulle rakas! Se on ollut aina osa elinympäristöäni. Se on osa minua. Olen lapsena surrut sen huonoa kuntoa. Kasvaessani olen iloinnut sen tervehtymisestä.

Harjavallassa viime viikonloppuna tapahtunut nikkelivuoto suututtaa, tekee surulliseksi. En pohdi pääsenkö uimaan. Hellehetkien hetkellisestä nautinnosta paitsi jääminen on pientä ekosysteemin uhrautumisen rinnalla. Olemmeko niin vieraantuneita ympäristöstämme, että meitä ei kiinnosta jokemme ja edessä avautuvan merialueen tulevaisuus? Emmekö muista pieneliöiden tärkeyttä? Joen nikkeliarvojen lasku ei kerro nikkelin katoamisesta äärettömyyteen. Se kertoo vain sen, että mittarein mitattava huolemme on jo merellä. Meressä, jota myös rakastan.

Minä tahdon Kokemäenjoen maisemissa varttuneena ja eläneenä tietää totuuden vuodosta! Mitä muuta jokeen pääsi? Tahdon, että kaikki tehtävissä oleva jokemme ja meremme vuoksi tehdään. Tällaista ei saisi tapahtua. Ei enää koskaan.


Tahdon, että näytämme rakastavamme jokeamme ja mertamme! Emme saa antaa heinäkuun olla liian helppo ajankohta ympäristövahinkojen tapahtumiselle.

4 kommenttia :

  1. Ajattelin muuten ihan samaa nikkeliarvojen laskusta, joessa vähemmän, muttei luonnossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nikkeliarvot jatkoivat laskuaan, mutta jossain tuo nikkeli yhä on :( Anteeksi, että en vastannut kommenttiisi aiemmin, olen ennättänyt kovin vähän netin äärelle.

      Poista
  2. Tsemppiä teille sinne! Bongasin sut eilen telkusta! Hienoa, että olette aktivoituneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olin todella kalpeana jännityksestä siellä telkussa. Kaikki kesän aikana kertynyt rusketus oli kadonnut jännityksen harmauteen. Ja anteeksi sinullekin, että kommenttiin vastaaminen kesti. En ole ennättänyt juurikaan blogimaailmaan.

      Poista