2.7.2014

Kallo.



Vielä kuvia Kallosta. Hetken virrassa napsaistuja valokuvia. (Vaatii hieman akrobatisia kykyjä kulkea kallioilla meren rannassa yhdessä kaksivuotiaan kanssa turvallisesti ja samalla napsia kuvia.)

Sinä päivänä horisontti tuntui olevan matalalla. En tiedä voiko niin sanoa. Harmaan tyyneyden yllä pilvet olivat seisahtuneet. Värikkäät kasvit, laivat ja me tallennuimme filmille kirkkaina. Kuin päälle liimattuina.

Päiväunissani asun meren rannalla. Ja opin purjehtimaan. Tosielämässä katselen ikkunasta vesilätäkköjen aallokoita. Kun aurinkoinen päivä koittaa, tahdon mennä katsomaan kuinka sinistä kaikki voikaan olla. Hengitän silloin syvään.

 


Entä jos olisinkin majakanvartija menneessä ajassa.

5 kommenttia :

  1. Ompas kauniin aistikkaita kuvia ja tekstiä =)

    VastaaPoista
  2. Minäkin nautin merestä vaikka olen aina elänyt sisämaassa. Jotain siinä on... Kauniita kuvia!

    VastaaPoista