30.6.2014

Meren rannalla. Pakahdun.


Kuopuksen kanssa vietimme pari tuntia Kallossa merta ja laivoja katselle. Niin ja tietenkin kallioilla kiipeillen.  Kallo sijaitsee Porissa Mäntyluodon naapurissa. Päivä oli pilvinen mutta tyyni ja sateeton.
Meri on minun elementtini, niin kai myös lapseni. Meri ja luonnonrauha rauhoittivat hänet. Yhdessä hengitimme, aistimme ja nautimme. Rakastan meren tuoksua, värien ja muotojen vaihtelua. Voisin katsella merta tunti toisensa jälken.



Kallioilla seistessäni ja meri katseessani hyräilin Myrskyluodon Maijaa, jonka sävel sykähdyttää aina. Tiedättekö, elämä on täynnä uskomattomia sattumuksia. Kallosta menimme Mäntyluodon Hotelliin maistuvalle lounaalle. Ravintolassa oli meidän lisäksemme vain yksi seurue. Niin, taitavat turistit olla näillä kesäkeleillä harvassa. Lähtömme hetkellä tuon toisen lounastavan seurueen yksi jäsen, nuorimies, asteli soittamaan pianoa. Myös sen Myrskyluodon Maijan. Meinasin pakahtua, sillä olihan jo pelkkä meren läsnä olo saanut aistini herkiksi.


Oli pakko käydä kirjastosta lainaamassa Suuri Toivelaulu Kirja, josta nuotit niihin säveliin löytyvät. Koskettimet vain ovat vuosien soittotauon jälken hukassa. Ehkä opin, ehkä en. Mutta kaipan jälleen meren äärelle.


P.S. Lisää kuvia Kallosta tulossa :)

3 kommenttia :

  1. Kallo on upea paikka. Meri on upea..luonto on..olen sanaton

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ja näyttää upealta. Pystyi kirjoituksestasi aistimaan tuon fiiliksen. Upeaa.

    VastaaPoista
  3. Voi mitä kuvia...tuo ensimmäinenkin, kuin jostakin taulusta..:

    VastaaPoista