19.3.2014

Tavaraähkypurkaus.


Voi äly tätä ihmisten tavaramäärää! Väitän, että en ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta silti elän tavarayltäkylläisyydessa, tavaraähkyssä. Todellakin. Jonkin asteiseksi hamsteriksi kai joudun tunnustautumaan. Shoppailukriittisyytenikään ei ilmeisesti ole aina toteutunut käytännössä yhtä hyvin kuin teoriassa.

Olemme alkuvuoden noudattaneet tavara pois päivässä -periaatetta. Tosiasiassa päivittäisten poistojen määrä on ollut yleensä enemmän. Olemme vieneet monta kassillista tavaraa kierrätykseen. Toimittaneet suoranaisia jätteitä (kuten elektroniikkaa) oikeisiin osoitteisiinsa. Nyt vuokrasin kirppispöydän. Olen vienyt sinne jo muutaman kassilisen tavaraa, ja lisää vien sitä mukaa kun ehdin hinnoitella. En todellakaan ymmärrä, missä kaikki poistettavat tavarat ovat olleet, sillä kaapit tuntuvat yhä pullistelevan. Ihmettelen suuresti myös sitä, miten minulla on ollut varaa haalia ympärilleni näin paljon tavaraa. Tunnunhan olevani jokseenkin nuuka, kulutuskriittinen ja niin pois päin. En ole koskaan myöskään tienannut huippupalkkoja tai optioita. Jossakin kuitenkin on ilmiselvä vääristymä, koska tavaramäärä on päässyt pullistumaan.

Kannan yhä muistissani pulavuosien perintöä, vaikka en ole tuota aikaa koskaan itse elänyt. Kiitollisuus siitä, että minulla on mahdollisuus hankkia erinäisiä asioita on suuri. Toisinaan jopa niin suuri, että tunnen syyllisyyttä siitä, että tuskailen liian tavaran kanssa. Tavarasta luopuminen tuntuu hetkittäin jopa pyhäin häväistykseltä. Tuntuu typerältä tuskailla liiasta tavarasta kun toisaalla moni elää katastrofaalisessa puutteessa. Typeräähän se toden totta on, että meistä maapallon hyvinvoivista ihmisistä on tullut elintason noustessa tavara-ahmijoita.

Tämäkään kreisi meno ei voi jatkua tässä maailmassa loputtomiin. Suhteemme tavaraan ja materiaan on vääristynyt. Uskottelemme itsellemme tarvitsevamme sitä sun tätä. Voivottelemme liian pieniä tulojamme, mutta samaan syssyyn ostamme jotain pientä kivaa lohdutukseksi. Kadehdimme heitä joilla on suuret lukaalit, luksusautot ja merkkilaukut. (Tai no en minä oikeastaan, ainakaan enää.) Jossain pisteessä arkinen välttämättömyyshyödykekin muuttuu ylellisyyshyödykkeeksi. Kuinka monet farkut oikeasti tarvitset? Entä mukeja? Ylellisyyskin on ihan okei, kunhan sen tavoittelu ei hämärrä koko muuta eloa. Ylellisyyden tavoittelusta on tullut normi, jota etsitään tavarasta. Ja laatua kompensoidaan määrällä. Kaikki mulle heti nyt.

Minä uskon, että löydän sen oikean ylellisyyden ja luksuksen jostain muusta kuin tavarasta. Se on retkissä metsiin ja meren rannalle. Se on yhteisissä hetkissä. Tavoitteena ei suinkaan ole hävittää vanhaa tavaraa, jotta tilalle voisi haalia uutta - muka kivempaa ja muodikkaampaa - vaan saada tilaa hengittää, helpottaa siivousta, tavoittaa oleellinen jne. Toivottavasti opin tästä jotain. Kohtuullisuudessa ne helmetkin erottuvat paremmin, tuoden sitä positiivista iloa, jota tavarastakin voi saada. 

P.S. Eilen liimasin tämän kukkatassina toimineen arabian tassin kasaan. Siinä on minulle tärkeä tavara.




7 kommenttia :

  1. Minulla on ollut viime viikkoina myös rojuterapiat käynnissä. Tavaraa on hävinnyt säkkitolkulla, mutta loppujen lopuksi sitä ei juuri huomaa! Tarvittaisiin pari lavaa, ennenkuin tuntuisi!

    Minä olen vasta viimeisen vuoden aikana oppinut kunnolla kriittisyyttä uuden (tai kirppiksiltä hankitun) tavaran suhteen. Kun tietää, mikä vaiva kaappien raivaamisessa on, kannattaa miettiä kaksi kertaa hankkiiko, vaikka ilmaiseksi saisi! Suunta on siis hyvä, mutta vielä on aika lailla tekemistä... Ja nimenomaan ne kirppikset ovat minun heikko kohtani!

    Hyvällä tiellä ollaan, joten siis tsemppiä sinne kaman keskelle! Kyllä se pikkuhiljaa vähenee, kun ei sitä tavaraa kanna kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! Kyllä kait se tavaravuori siitä pienenee vähitellen. Ja oppii tosiaankin sen, että ei kanna kotiin mitään turhaa, ei edes sieltä kirppikseltä. Minä haluaisin ostaa kirppiksiltä kaikki maljakot ja tuolit jos voisin :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :) Tämä taitaa olla jokin tämän hetken virtaus.

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu! Ihan samoilla fiiliksillä minäkin. Vähempi parempi :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähempi parempi totta. Vähemmästä ne oikeasti tärkeät pääsevät oikeuksiinsa. :)

      Poista
  4. Oiskohan tuleva kevät innoittanut meitä ylimääräisen tavaran kadottamiseen;nimittäin itse tein "kierrätyskierroksen" viimeviikolla :)
    Pitäisi muuttaa useammin,niin ei tulisi kerättyä nurkkiin niin paljon kaikenlaista roinaa.

    VastaaPoista