12.3.2014

Haasteen viides päivä.



Tiistai. Aamulla ihana auringon paiste. En tiedä miten kuvasta tuli tällainen. No siinä se on, aamuaurinko keittiön ikkunasta. Aurinko oli todella kirkas. Toinen yritys samasta paikasta olkoon päivän kuva.


Aamulla lapset taas päiväkotiin. Minä kipitin takaisin kotiin, aamupalan ja kirjoitushommien ääreen. Koti tuntuu oudolta päivien hiljaisuudessa. Kotona työskenteleminen erakoittaa minua. Tiistaina minulla oli kova homma saada puheenvuoroni Kansatieteenpäivien työryhmään valmiiksi. Ja siinä suunnilleen onnistuinkin. Se olkoon päivän tärkein. Melkein nimittäin ennätti jo epätoivo iskeä.


Kääk. Jännittää jo. Päivä meni työn teossa. Yhden koneellisen pyykkiä jossain vaiheessa kuskasin ulos narulle.  Oi happea! Auringon säteet tervehtivät minua ikkunoista. Keväällä koti on eri värinen, kiitos auringon. Valon leikki on ihmeellistä.



 Salaattia kiskaisin lounaaksi. Jossain vaiheessa söin ylikypsän greipin. Lautaselta kippasin mehut housuilleni.



Kolmelta suuntasin keskustaan. Kävin ostamassa huulipunan ja ripsivärin uskotellen itselleni niiden takaavan onnistuneemman seminaariesiintymisen. Ennen poikien noutoa kipaisin kauppahallista ostamassa pussillisen perunoita ja bataatin (sekä vähän muuta). Ne söimme illalla.

Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja tein pienen kahvakuulatreenin. Kuinka ihmeessä saisin innostettua itseni jälleen liikunnan pariin!?!? Tuli meinaan todella hyvä olo. Paljon parempi kuin television katsomisesta :) Vinkkejä?



Koska ei innostunut yhtään kuvailla itseäni (takkuinen tukka ja muutenkin), on tämän päivän pärstä ja tukkakuva tällaisista ulvilalaisista kansantanssijoista. Voisi tuo tyttö olla minäkin. Harrastin kansantanssia lapsuus- ja nuoruusvuosinani Ulvilan nuorisoseurassa. Se oli kivaa. Eläviä poikia emme saaneet innostettua ryhmäämme, mutta jossain vaiheessa teimme tanssipartnereiksemme ihmisen kokoiset nuket. Niiden kanssa kävimme esiintymässä monen monta kertaa. Ryhmäläisten hajaantuessa opiskelemaan ympäri Suomen kansantanssiharrastus jäi. Mutta voi niitä muistoja! Norjan, Tanskan, Saksan ja Islannin reissut! Pispalan sottiisit ja muut!

4 kommenttia :

  1. On ollut hauska "kulkea" kanssasi nämä päivät ja seurata, millaisita onnenpalasista ja aherruksista päiväsi täyttyvät! Minäkin harrastin kansantanhuja monia vuosia oman kylän nuorisoseuran suojissa ja pääsimmepä kerran esiintymään jopa presidentti Urho Kekkoselle Peurungassa.

    Nuo ihmisen kokoiset nuket kuulostivat hauskalta keksinnöltä ja mahtavan paljon pääsitte kiertämään ryhmänne kanssa!

    Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet "kulkenut" kanssani :) Ne nuket olivat mahtavat!

      Kiitos, mukavaa loppuviikkoa Sinullekin!

      Poista
  2. Minäkin tykkään näistä sinun päivistä. Joskus käynyt mielellä kirjoittaa oma matka arjesta blogiin. Aikanaan sekin toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Minustakin on mukavaa lukea ihmisten arjesta.

      Poista