30.8.2013

Kesän viimeinen viikko?


Näinä lämpiminä päivinä sitä vain tahtoo nauttia kesän viimeisistä lämmöistä. Olla valossa. Vähän retkeillä maakunnassa (kuvat yhdeltä sellaiselta). Kävellä paljain varpain nurmikolla. Kuivattaa pyykkiä ulkona.

Syksystä kertovat punertuvat lehdet. Silakkamarkkinat. Puidut pellot.

Mukavaa viikonloppua! Huomenna on Suomen luonnon päivä. Mars luontoon!

P.S. No nyt sain korvamadokseni tämän...

 





26.8.2013

Sadonkorjuuta.

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että satokausi alkaa lähetä loppuaan. Juurihan ihmiset - minäkin - kuumeisesti odottelivat ensimmäisten siementen itämistä. Minä lähdin kasvukauteen innostuneena muutamien ruukkujen ja vuokraamani kasvimaapalstan turvin. 

Viikonlopun aloitimme korjaamalla parvekeruukun tuottaman ruukkupapusadon. Tomaatit odottavat vielä kypsymistään, kypsät kurkut on syöty ja yksi kesäkurpitsakin. 

Pavut odottamassa kattilaan pääsyä.

Keitin papuja kymmenisen minuuttia. Osa pavuista pääsi pannulle currytahnan, sipulin, tofun, kesäkurpitsan ja tomaatin seuraksi. 



No, se kasvimaapalsta... Hyvä idea, mutta tyylilleni uskollisena yliarvioin omat voimavarani ja realiteetit olivat hukassa. 

Mutta aloitetaan positiivisista puolista:
Huomasin, että pidän maan mönkimisestä vieläkin.
Sain kosketuksen maahan.
Löysin onkimatoja pojalle.
Ne muutamat perunat ilahduttivat suuresti.


No, mikä meni pieleen?
Välimatka (noin 5km) oli liian pitkä. En voinut pistäytyä palstalla lasten nukahdettua iltaunille tai pienimmän nukkuessa päiväuniaan. Lapsi läkähtyi kuumalla pellolla rattaisiinsa. Perheen yhteinen aika menee kaiken muun edelle. Niin. Lapset ovat pieniä niin kovin pienen hetken. Ja fakta on, että olin tämän toisen vauva-ajan väsynyt. On ollut pakko suoda itselleen ylimääräistä lepoa, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Koska en ennättänyt palstalle, söivät kirvat tovereineen sirkkalehdet ja rikkaruohot valtasivat pian maan. Pelto jolla palstat olivat, ei siis ollut kokonaan viljelyksessä, joten rikkakasveilla oli varsin mainio temmellyskenttä. Koska tuo maa on minun käytössäni vain tämän kesän, ei pitkäjänteisillä maanmuokkaustöistä ole apua.

Joo, oman epäonnistumisen myötäminen on vaikeaa. Pieni perfektionisti minussa tuntuu yhä edelleen etsivän kultaista keskitietään. 

Mitä jatkossa?
Haaveilen edelleen kasvimaasta. Jonain päivänä minulla sellainen vielä onkin!
Mutta sen kasvimaan pitää olla kotini pihassa. Minun pitää päästä helposti hyödyntämään ne mahdolliset mullassamönkimisajankohtani. Ja kun lapset kasvavat, voin tehdä sen joko heidän kanssaan tai katsellessani heidän leikkejään siellä unelmieni pihapiirissä.

Enkä ainakaan myönnä epäonnistumiseni johtuneen  kokonaan siitä, että en olisi tiennyt mitä tehdä. Tiedän nyt aika monta juttua siitä, mitä ja miten minun pitäisi tehdä.
Ensi vuonna minulla on pihassa monen monta ruukkua.

Onneksi anopilla riittää marjoja ja omenoita meidänki syötäväksemme.


24.8.2013

Aurinkoista viikonloppua!





Olen innostunut käymään lapsuuden leikkimaisemissa. Haluaisin tietää tuonkin paikan raunioiden (kivijalkojen). Tuskin totuus on kuitenkaan yhtä mielenkiintoinen kuin lapsen mielikuvituksen kehittämät tarinat.

21.8.2013

Elokuun valo.








 Kävely halki hiljentyneen kaupungin.
Elokuun valo.
Puistoissa kukkii vielä.


Kesän viimeiset hetket.



Kesä on vaihtumassa syksyksi. Viimeiset kukat kukassaan. Villiviini punertuu. Ihanaa auringonpaistetta, lämpöäkin. 

Eilen kävin torilla ja kauppahallissa. Kuinka hyvälle tuulelle niissä asioiminen aina saakaan. 

Nautitaan auringosta! Kerätään valonsäteitä pimeitä päiviä varten.

15.8.2013

Liikistö.


"Muinoin tämä kumpu on ollut saari,
ja kivivallein varustettu kauppapaikka,
Ragvaldan Liikistö, kirkkoineen, hautaus-
maineen ja käräjäkivineen. Kun Ulvila
sitten erotettiin Kokemäestä itsenäi-
seksi seurakunnaksi v. 1310, Turun piis
pa Ragvald II määräsi jo v. 1311, että
tänne oli rakennettava uusi kirkko
kivestä. Perustusta tehtiin vanhan kir-
kon ympärille, mutta työ keskeytettiin
Liikistön vesien madaltumisen vuoksi.
Piispa Pentti antoikin v. 1332 käskyn
Ulvilan kirkon rakentamisesta ny-
kyiselle paikalle.
650 vuotta Ragvald II:n määräystä
myöhemmin Ulvilan kunta ja seurakun-
ta pystyttivät vanhan kirkon alttarin
kohdalle ristin, vapahtajamme ja kristinuskon tunnuksen."

 Lapsuuteni seikkailujen kohde. Liikistö. Alue on rauhoitettu asutuksen keskellä muinaismuisto- ja luonnonsuojelualueeksi. Asuinalueen keskellä uinuva kappale menneisyyttä.

Kun olin koululainen, suuntasin seikkailemaan Liikistöön. Kun kaipasin rauhaa, suuntasin sinne lueskelemaan. Jotain historiallista. Myöhemmin osallistuin siellä järjestetyille arkeologisille kaivauksille. Menneisyyden ihmisten luurangot tulivat esiin.

Vuodet vierivät. Liikistökin on vanhentunut. "Emme suosittele alueella liikkumista kovalla tuulella puiden kaatumavaaran vuoksi." Menneisyys hautautuu yhä syvemmälle sitä suojelevaan kasvillisuuteen. Mutta yhä sen voi nähdä. Ja tuntea. Totta ja tarua. Historioita ja legendoja.

Menin Liikistöön auringon paistaessa. Tuuli yltyi. Puut alkoivat huojua. Kuulin rapsahduksia. Ympärilläni putosi oksia, käpyjä, lehtiä. Tuuli? Orava? Menneisyyden henget? En tiedä mikä minulle tuli, mutta lähdin äkkiä pois. 


14.8.2013

.





Muistot tekevät meistä niitä joita olemme.
Menneen olevaksi.
Tarinoissa totuuden.

Et muista minua.
Et itseäsi.

Kun menetit muistisi.
Muistosi.
Eksyit aika-avaruuteen.

Sateenkaari.




Sade ja aurinko tapasivat. Syntyi sateenkaari.

Ehkä sen päässä on aarre.

Miksen ole pessyt ikkunoita? Puhtaan ikkunan läpi olisin saanut parempia kuvia sateenkaaresta.

13.8.2013

Kurkut kurkkas.


Avomaankurkkuruukusta kurkkasi jälleen herkkuja. Yksi pulska ja pari ohuempaa yksilöä. Ja lisää on luvassa. Kunhan vain lämpöä on jäljellä.

12.8.2013

Uuteen viikkoon.


Mukavaa uutta viikkoa! 

Minä aloitin viikkoni kaurapuurolla ja vadelmilla. Kuten kuvasta näkyy, pöytä odottaa tekijää. Joskos jo tällä viikolla. Eihän se vasta ole ollut kuin muutaman vuoden rupeama pienissä erissä tehtynä. Yritin saada sinisen maalin pois rapsuttamalla. Luovutin. Kävin ostamassa maalinpoistoainetta. Nyt odottelen sopivaa säätä ja inspiraatiota. Asioihin tarttuminen on monesti heikkouteni. Kuten myös äreys. Ehkä tällä viikolla en ole yhtä äreä kuin viime viikolla.

11.8.2013

Hui kauhistus.


Käytiin tänään Prismassa. Siellä oli joku ihme tyyppi sovituskopissa. Ja ne esiintyikin siellä. Jee Hevisaurus.

8.8.2013

Naama.


"Äiti kato tässä on kasvot!" Totesi viis vee tänään piirtäessään. Joo, niinhän ovat. 

Arki on palannut ja aikaa tuntuu riittävän jopa piirtämiseen. Ja menokin on aika arkista. Arkisen vauhdikasta. Huh. Tuo hyppyrottakin on vähintään kolmekymmentä vuotta vanha, mutta jaksaa silti hyppiä. 



Nuorin osaa sanoa skeitti. Mutta ei. Minä en osaa skeitata.

Toistan.








Toistan jo itseäni. On se ihana. Se metsä. Ja tuo Porin metsä, jota lenkkipolut halkovat. Kävin siellä jälleen tänään nuorimmainen rattaissaan nukkuen sillä väliin, kun esikoinen polskutteli uimakoulussa pari tuntia. Keli oli hiostava, metsä tuoksui kasvihuoneelta tai saunalta.