30.7.2013

Kangastuksia Reposaaressa.





Sateisena päivänä on hyvä muistella viime viikon helteitä. Ajelimme Reposaareen nauttimaan pienestä piknikistä. Rakastan merta! Katselimme kangastuksia horisontissa. 

Kävimme myös hyttyssyöttinä Reposaaren linnakepuistossa. Siellä on hieno näkötorni.

29.7.2013

Särkänniemessä.




Yksi kesän huippupäivistä oli päivä Särkänniemessä! Olimme hurvittelemassa koko perheen voimin melkein porttien avautumisesta sulkeutumiskuulutuksiin asti. Päivä oli kalsea ja harmaa, mutta eipähän tarvinnut odotella laitteisiin. Kivaa oli kaikilla. Yksivuotiaskin jaksoi reippaana koko päivän. Katseli menoa rattaistaan ja kävi aika monessa laitteessakin kanssani. Viisivuotiaasta kuoriutui aikamoinen hurjapää. Äiti ja isä menivät välillä pääkin alaspäin. Viimeisestä kerrastani huvipuistossa taisikin olla viisitoista vuotta. En tiedä miksi!

Kun pienin nukkui päiväuniaan, kävin Sara Hildénin taidemuseossa, joka siis siaitsee Särkänniemen porttien sisäpuolella. Museossa pääsi mukavasti kiertämään rattaiden kanssa, nauttimaan hetken hiljaisuudesta. Siellä oli kiva ja rauhaisa kahvilakin.

Toki kävimme Näsinneulassa, Delfinaariossa ja Akvaariossakin. Sekä tietenkin Koiramäessä. Viisivuotiaan mielestä Koiramäki oli ihan kiva, mutta ei hän oikein ymmärrä miksi niitä puutaloja täytyi siellä katsella. Selvennyksesi pitää mainita, että me asumme puutalokaupunginosassa, joten puutalot ovat arkea. Huvipuistossa olisi ollut muutakin tekemistä.


P.S. Kiitos miehelle kuvista.

28.7.2013

Malvameri ja satokausi.


Malva on vallannut pikkuriikkisen kukkapenkkini. Mutta mikäpäs siinä se on nätti. Ehkä tosin hieman massiivinen tähän ympäristöön. Malvameri.

Siemenistä alkanut ruukkupuutarhani on tuottanut ensimmäiset satonsa. Yksi avomaankurkku pisteltiin jo neljään pekkaan. Makuanalyysi oli "rapsakka ja raikas". Yksi kesäkurpitsakin alkaa olla syömäkunnossa ja tomaateissakin on raakileita. Ei noilla ihan vatsaa täytetä, mutta onhan se ihan kiva herkutella omalla sadolla :)





26.7.2013

Syksyn merkkejäkö jo?




Olen niin nauttinut tästä lämmön paluusta. Loisto kelit perheen viimeisiksi yhteisiksi lomapäiviksi! Mutta jo eilen olin aistivinani merkkejä syksyn lähestymisestä. Vielähän on heinäkuu! 

Pihlajanmarjat punertavat. Villiviinikin hehkuu jo punaista. Kaupoissa näkyi syysmuotia. Ja minä kun vasta etsin täydellistä maksimekkoa kesäksi. Lööppi tosin lupasi lämmintä syksyä.

25.7.2013

Raparperimansikkamehu.



En tiedä vieläkö raparperista tulee hyvää mehua, mutta kuun alussa se ainakin vielä onnistui. Raparperin kaveriksi laitoin pakkasesta löytyneet viimeiset viimekesäiset mansikat. Etsin insipiraatiota netistä, lopputuloksen inspiroin eri ohjeita vähän yhdistelemällä.

Isoon kattilaan
noin 2 litraa mansikoita ja raparperia
2 litraa vettä
tuoretta minttua
pari kanelitankoa

Keitetään puolisen tuntia, siivilöidään ja lopuksi lisätään muutama desi sokeria ja kiehautetaan. 

Mehu säilyy jääkaapissa muutaman päivän. 

Sekoitetaan vaikka 1 osa mehua ja 1 osa kivennäisvettä. Ja nautitaan.


23.7.2013

Kaupungin ruuhkaviikko.



Kaupunki on jälleen hiljainen. Viime viikolla vipinää riitti. Oli Pori Jazzia ja Suomi Areenaa. Minulla jazzailut jäivät vähiin. Kerran kävin Kids jazzeilla ja pari kertaa kävelin jazzkadulla. Älkää ymmärtäkö väärin! Minä pidän jazzista! Mutta näin tällä kertaa.

18.7.2013

Laivassa.




Turun linnasta lähdimme merelle. Nukuimme hyvin. Yöllä heräsin horisontista kurkistavan auringon värjätessä aavan vaaleanpunaiseksi. 

Hui mikä meno Viking Gracen pallomeressä oli!

14.7.2013

Turun linna.








Minut valtasi historiallisten paikkojen kutkuttava tunne. Ritarifanikin oli ihan hengästyksissään haarniskoita nähdessään. Taaperoa nauratti. 

On se vaan ihanaa. Linnat, museot, historia. 

9.7.2013

Emme menneet merta edemmäs kalaan.


Koko perhe lomalla. On vietetty synttäreitä, oltu ulkona, käyty uimassa. Ihan vain oltu yhdessä.  Melkein unohdettu tietokoneiden olemassaolo.

Vasta kerran ehditty tänä kesänä Yyteriin. Aikamoinen hiekkalaatikko. 

1.7.2013

Ämpäriperunat.




Huhtikuun lopussa heitin jääkaapissa itäneet perunat (muistaakseni 4 perunaa) ämpärinpohjalle. Ämpäri oli sievästi ruuvimeisselillä rei'itetty, jotta ylimääräinen vesi pääsi pois. Ämpärin täytin puoleen väliin Biolanin mustalla mullalla. Kun perunan varret pilkistivät mullasta suoritin mullituksen eli täytin ämpärin mullalla. 

Varret kasvoivat ja kasvoivat. Juhannuksen tietämillä oli kukinnan aika, kuten edellä olen kuvannut. Mielestäni ämpäriperuna kannatti jo vehreyden ja kukkien vuoksi. Eilen uskallauduimme kukkien kuihduttua kurkkaamaan ämpäriin. Saimme kevyen lounaan. Ihan hyviltä maistuivat, väri oli hyvä ja kuoret lähtivät kuten juuri maasta nostetuista uusista perunoista kuuluukin.

Multa olí mennyt aika haperoksi. Ensi vuonna voisi koittaa jotain muuta multaa. Ja muistaa lannoittaa.