29.4.2013

Kevät pistää haaveilemaan.






Nyt juuri kuulostaa siltä kuin syksy olisi tullut. Ilmatieteenlaitoksen mukaan eteläistä tuulta 8 m/s, puuskissa 14 m/s. Mutta kaipa se kevättä kuljettaa. Ainakin eilen kasvit näyttivät heräileviltä. Raparperikin sieltä jo kurkistaa!

Lapsi puhui joskus omakotitaloista pihapiiritaloina. Pihapiirikuume valtaa jälleen mielen. Se on tämä kevät. Haaveilua, mietiskelyä, tarpeiden ynnäämistä, hyödyllisten taitojen opiskelua.

Tunnustus.

Olen saanut New Blog Love -tunnustukset Kaardemummalta ja Otavan muorilta. Kiitos kaunis teille ihanille!

Tunnustuksen ideana on, että kiitetään tunnustuksen antajaa. Kiitos :) Annetaan tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa (sekä tietenkin kerrotaan asiasta heille kommenttina heidän blokissaan). Täten autamme toisiamme kenties saamaan uusia lukijoita sekä tietenkin lukijoita uusien blogilöytöjen saamisessa.

Niin kuuluisikohan minun nyt siis antaa tämä yhteensä 10 blogille, onhan 2X5=10. Paljon on ihania. Ja koska sain tämän kahdesti, voin antaa sen takaisin myös antajille :) Olen pahoillani jos jollakin onkin enemmän kuin 200 lukijaa.  Eli tunnustukseni saavat blogit ovat: Vuohenlinnan väki, Piparkakkutalossa, Alussa oli Vehkosuo, Pömpeli, lehmuskujalla, Pinkki pelakuu, Sininen tupa, Sivukujilta, Aaltoillen arjessa ja Elämää pellossa. Ja on niitä muitakin ihania vaikka kuinka!


25.4.2013

Viherpeukalon etsintää.






Viherpeukalon etsintä on tähän asti sujunut mainiosti. Tomaatintaimet ovat vihreitä ja yrtitkin ovat alkaneet kasvaa. Pihalla ruukut ja mullat odottavat säiden lämpenemistä. Terminen kevätkin on alkanut!

Ja reipas pieni apulaiseni ehtii joka paikkaan.

Patasyrän sykkii.



Tämä kaupunki on nyt vähän sekaisin. Patasyrän sykkii. Minulla on vähän jo retroksi luokiteltavat varustelut. Lippukin nimmareineen jostain yli viidentoista vuoden takaa. Silloin olin kova fani. Mutta kyllä se patasydän sykkii.

21.4.2013

Viimeinkin. Kevät.

'



Mikä ihana kevätsää! Lumet katosivat ihmeen äkkiä.  Jossain siinä välissä se kait todella tuli, kun minä möhisin nuhaisena sisällä. Perhoset lentelevät jo täällä. Västäräkkikin bongattu. Mies väitti nähneensä pääskysen.

18.4.2013

Terassikausi alkanut?


Mitä ihmettä? Tekikö joku ötökkä meidän terassilaudoituksen väliin pesän? Vai turvonneita roskiako vain? Kahdessa kohtaa on tuollainen munakeko tai mikä lie. Luonnon ihmeellisyyksiä kaupungissa. Osaisiko joku kertoa mistä kyse? Aloittiko joku jo terassikauden?

14.4.2013

Hei kevät!






Uhmasin nuhaa ja menin tervehtimään kevättä. Siellä se on! Vihdoin!

Lounastin keinussa. Tiputin hieman ketsuppia ja sain seurakseni kärpäsen.

10.4.2013

Kirjastossa.



Olin kuulemma kolmen kuukauden ikäinen kun isäni vei minut ensimmäisen kerran kotikyläni kirjastoon. Lainasimme kuulemma kirjan nimeltä "Murun eläinystävät". Sitä kirjastoa ei enää ole, mutta muistan yhä kokolattiamaton tuoksun ja hyllyjen sijainnin. Rakastan kirjastoja. Omat lapseni kärräsin kirjastoon ihan pikkuisina. Liian harvoin siellä silti tulee käytyä. Nyt kirjastossa on avaruusnäyttelykin.

Auttaisikohan Hesarin eilisestä Fingerporista napattu vinkki väitöskirjan eteenpäinsaattamiseen? Tai tämän blogin tuottamiseen?

5.4.2013

Hissukseen.






Ollaan oltu aika hissukseen. Pääsiäinen päättyi esikoisen flunssaan. Joskus kai hänenkin täytyy sairastaa. Eikä se kumma ole,  kevään parhaita kuravesileikkaikojahan eletään. Tiistaina huilattiin. Keskiviikko oli sellainen päivä, kun lapsi on jo melkein terve, mutta vielä ei uskalla lähteä ulos. Huh.  Torstaina poika oli jo terveen kirjoissa.

Sillä aikaa, kun kökimme lasten kanssa sisällä, oli kevät edennyt. Kadut ovat sulia ja pölyisiä. Kotona siemenet itävät. Amppelissakin vihertää jo. Kasvimaapalsta on varattu. Posti tuo aiheeseen perehdyttävää kirjallisuutta. Kyllä minä vielä itsestäni viherpeukalon koulin. Kasvit joille pääsiäisenä vaihdoin mullat, eivät ole ainakaan vielä kuolleet.

1.4.2013

Lähiluonnossa.






Se on lenkkimaasto. Se on monelle hiihtopaikka. Se on metsä. Se on lähiluontoa. Pikatien humina kuuluu sinne, mutta siellä voi kuulla lintujen laulun. Kesällä siellä voi juosta kilpaa hyttysten kanssa. Siellä voi kulkea hyvinhoidettua kuntoilureittiä tai valita metsäpolun. Se on arvokas. Tärkeä. Merkityksellinen.

Näinpä siellä joskus muinoin korpinkin. Ja mies peuran. Perjantaina näin naavaa. Se on jotain, mitä en muista nähneeni lapsena. En ainakaan kovin usein, en ainakaan näin lähellä asutusta ja tehtaita.