31.3.2013

Kevätmieli.








Onhan toki sitä luntakin. Mutta on myös uskomaton valo, sinisyys ja kevätolo. Puissa silmuja ja linnuilla kevätmeininki. Meillä päin on paljon kaikenlaisia mustia lintuja. Variksia, harakoita, naakkoja, mustavariksia...

Tänään sisäkukat saivat uudet mullat ja isommat ruukut. Montaa kasvia meillä ei tosin ole. Nytkin yhden tulilatvan mullasta löytyi läjäpäin ötökänmunia. Eivätkä olleet eksyneitä pääsiäismunia :)

Koskahan muuten viimeksi on kesäaikaan siirrytty pääsiäisenä? En ainakaan itse muista sellaista tapahtuneen?

Mukavaa pääsiäisen jatkoa! Ja oikein paljon tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Mukavaa, että olette löytäneet tienne tänne.


28.3.2013

Hyvää Pääsiäistä!


Kiirastorstai.


Aamusella kaivoin kirjahyllystä Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon. Vilkunan Vuotuinen ajantieto- Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen on julkaistu vuonna 1950. Kirjan on julkaissut Otava, julkaisija on Suomalainen tiedeakatemia. Nyt vasta tajusin, että oma kirjani on ilmeisesti ensipainos. Kirjaston poistomyynnistä viidellä markalla ostettu. Ja kas kummaa. Se avautui juuri Kiirastorstain kohdalta! Outo sattuma.
Varsin  mielenkiintoinen ohjelmaltaan on vanhan suomalaisen kansan parissa ollut piinaviikon torstai, kiirasatorstai. Silloin karkotettiin talojen pihamailta kiira.
Kiirastorstaihin on liittynyt ympäri Suomen erilaisia perinteitä kiiran pois ajamiseksi. Vilkuna toteaa kiiran olleen vanhallekin kansalle itselleenkin arvoitus.
Vanha kansa on myös itse selittänyt, miksi kiiraa on ajettu. Tavallisin selitys on, että kun oli näin menetelty, niin käärmeet eivät kesällä tulleet pihaan. Myös muut raiskat, kuten sammakot ja sisiliskot, pysyivät loitolla. Yleisempää merkitystäkin kiiranajolla on uskottu olevan. Virroilta on selitetty toimenpiteen syyksi, "ettei paha pääsisi taloon pillojaan tekemään", ja Pielavedeltä, että "pahat henget pakenisivat seudulta pois".

Ja säästä:
Kiirastorstina kalamiehet toivoivat tuoretta säätä, se näet toi hyvän onkikesän. Muuten vanha kansa piti suojasäistä kiirastorstaita lyhyen ja lämpimän evään enteenä. Mutta jos yöllä edellä tai jälkeen kylmäisi, niin seuraisi 40 kylmää yötä eli helluntaihin saakka. "Jos kiiranyönä kylmää, niin on kylmää koko kevät", vasta helkana hellittää.

(Sitaatit lainauksia Vuotuisen ajantiedon sivuilta 86-91.)

26.3.2013

Aarteita mun.







Niistän. Olisipa ajatuksia se, mitä pääni on täynnä. Aurinko lämmittää kotia. Nostelen tavaroita yhä ylemmäs pienen kurottelijan tieltä. Aarteita. Tärkeitä minulle, arvottomia ehkä jollekin toiselle. Isotätini vanha korurasia.  Maalaus kannen molemmin puolin. Mikä lie sen tarina. Haaveideni maisema.

Olen kylvänyt siemeniä. Nyt jännitän itämistä. Kasvimaapalstan vuokraus on pohdinnan alla.

24.3.2013

Kotikaupunki.

Olen joskus jossain täysin toisaalla kirjoittanut suhteestani kotikaupunkiini. Tai oikeastaan siitä, miten satuinkaan jäämään tälle seudulle.

Lapsuuteni asuin tämän kaupungin naapurikaupungissa. Tai kunta se silloin oli, mutta otti myöhemmin kaupunkioikeutensa takaisin. Synnyinkaupunkini oli ollut kaupunki jo keskiajalla.  Keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta ei kirkkoa lukuunottamatta tosin ole juuri mitään jäljellä. Jo nykyistä keskiaikaista kirkkoa ennen siellä oli kirkko. Sen paikka oli muutaman sadan metrin päässä lapsuudenkodistani. Tuo paikka oli jännittävä pikkuinen satumetsä asutusalueen keskellä.


Mutta enpä minä voi kokea mitenkään erityisesti juurtuneeni synnyinpitäjääni. En tiedä miksi. Äitini on kotoisin sen naapuripitäjästä, isä siirtokarjalaisia. Ehkä siinä syitä juurettomuuteeni.

Haaveilin ja suunnittelin muuttavani jonnekin kauas. Tälle seudulle en jäisi! En missään tapauksessa! Sitten tapasin kivan pojan. Hänen kanssaan suunnittelimme yhdessä muuttavamme jonnekin pois.


Sitten tuo poika sai opiskelupaikan tästä kaupungista, seuraavana vuonna minäkin. Kaupunkiin oli tullut juuri sellainen oppiaine, josta olin haaveillut. Aloitimme yhteisen elämän. Siitä kivasta pojasta tuli mieheni. Välillä muutimme toiseen kaupunkiin. Poissa ollessamme huomasimme kaipaavamme. Palasimme.


Valmistuimme, mies löysi töitä, perustimme perheen, työllistyin minäkin. Huomasimme, että täällä oli se, mitä etsimme. Voisin kuvitella itseni asuvan jossain muualla jos niin on tapahtuakseen. Mutta se ei enää ole tavoite. 



Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä kotikaupungissani on. Näkemään sen kauneuden. Olemaan onnellinen siitä, mitä se on minulle tarjonnut. Tämä ei ollutkaan tylsä harmaa paikka missä ei tapahdu mitään. Ja täältäkin pääsee kulkemaan.

No, me tämän kaupungin asukkaat olemme perinteisesti väheksyneet ja mollanneet helposti kaupunkiamme. Kait sekin on tapa ilmaista kiintymystä.



Kyllä me silti edelleen haaveilemme. Haaveilemme omasta talosta, puutarhasta, aamulenkeistä kotimetsässä. Mutta sen ei tarvitse olla mahdollisimman kaukana täältä. Hämmästyisin jos se olisi jossain toisessa maakunnassa.

P.S. Kuvat vuosien varrelta. Mut ei mittää - oikeen hyvää viikkoa!

23.3.2013

Vilu.


Takkatulesta alkaa olla romanttisuus kaukana. Tulisipa jo lämmin. Alkuviikolla taisin vilustuttaa itseni lapsen hikoillessa leikkipuistossa. Voihan Angry Birds minkä teit. Torilla tuulee aina.

Huomenna laitan siemenet multiin. Kevätverhojakin pohdin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

19.3.2013

Valoa ja väriä.








Aurinko paistaa ikkunoista sisään valaisten ja lämmittäen. Oi värejä, nyt janoan niitä! Jostain kummasta löytyy into puhtaanpyykin hoitamiseen, kaappien siivoamiseen ja tavaroiden raivaamiseen. Naisten päivän ruusut saavat tasa-arvon päivänä jo kadota pöydältä.

Jälleen kerran värikylpy, olihan tiistai. Hassua, että pieni osaa jo olla niin maalaavainen. Ja minusta on mukava käydä taidemuseossa kerran viikossa.

17.3.2013

Kuu.




Meidän perhe innostui tähyilemään tähtitaivasta ja kuuta. Kiikareilla tiirailimme kuunsirppiä. Hauska yrittää ottaa kuvia kuusta likaisen ikkunan läpi, ilman jalustaa, kahden ipanan heiluessa seurana. Hauskojahan niistä tuli!

 Minä en tunne tähtiä. Mutta nyt haluan oppia. Ehkä tästä tulee koko perheen harrastus! En edes koskaan ollut tajunnut katsoa kuuta kiikareilla. Vau! Haluaisimme nähdä komeetta PanSTARRSin. Siitä löytyy tietoa mm. Ursan sivuilta. Aloimme haaveilla pienestä kaukoputkesta.


P.S. Tylsänä lumisadehetkenä tein metsäkukille oman Facebook sivun. Saa tykätä, mutta ei oo pakko.

Vaihtelevaa.



Yöt elämme talvessa, päivät keväässä. Paljon aurinkoa, toisinaan sankkaa lumisadetta. Kuvat torstailta muutaman tunnin välein.

13.3.2013

Ensimmäinen sato.






Sato on valmis nautittavaksi. Herneenversot nimittäin. Ihania salaatissa tai leivän päällä. Ja vieläpä keväisiä katsella. (Sitä ei eilinen lumimyräkkä ollut!)


  • Laitetaan herneet likoamaan yön yli. Ihan niitä samoja kuivattuja herneitä joista hernekeittokin tehdään. 
  • Laitetaan multaa astioihin(purkkeihin, lautasille tms.). 
  • Herneet laitetaan mullan päälle makoilemaan. Kastellaan. Pistetään lautanen tai sanomalehti päälle, jotta eivät vielä tässä vaiheessa saa valoa tai kuivu.  
  • Kun herneet alkavat versota, otetaan lautanen, lehti tms. pois ja annetaan versojen lähteä kasvamaan.
  • Ihastellaan versojen vehreyttä. Kummastellaan herneiden elinvoimaisuutta. Miten jostain kuivatusta voi kasvaa jotain noin energistä ja kaunista!
  • Kun versot ovat kasvaneet mukavan mittaisiksi, popsi!

10.3.2013

Valo ja sinisyys.







Uskomaton taivaansini! Yht'äkkiä harmaudesta siirryttiin siniseen. Yön kovat pakkaset jäädyttävät sen, minkä aurinko päivällä sulattaa. Varjot rakentavat ulottuvuuksia. Kylmyydestä huolimatta kevät viestii saapumisestaan. Nautin.

7.3.2013

Pirteähköä.







Talven väsymys tuntuu kaukaiselta, kun herään auringon jo kurkistaessa. Herätä puoli seitsemän ja huomata vauvan vaipan vuotavan. Puuroa kera marjojen. Pian saakin jo tuoreita!

Onhan tässä ollut monen moista keliä. Viikonlopun lumisateista en edes viitsinyt kuvaa ottaa. Eilen talvi ei enää yllättänyt täällä, mutta illalla tuuli viuhui. Näyttäytyessään aurinko heijastaa seinille kuvioita.

Olen innostunut liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Palkinnoksi olen saanut paremman olon ja pirteän mielen. Jos näyttäydyn täällä harvemmin, olen enemmän ulkona.

1.3.2013

Siniharmaa helmikuun loppu.










Helmikuu päättyi siniharmaaseen päivään Sitä edeltävänä päivänä sain silmäni kirveleviksi auringossa. Pilvisinä päivinä olin unohtanut aurinkolasien olemassa olon. Siniharmaassa päivässä kuljin yli sillan, jonka alla joki ei virtaa. Näin missä kaukolämpö (?) kulki.