31.1.2013

Se kukkii.


Kuistin kukkanen piristää talvea. Tai sitä aikaa, jota tuo vesisade ja loska ovat. Haluaisin kutsua talveksi jotain valkoisempaa aikaa. Niin mikähän tuo kasvi lie. Olen sen anopilta saanut, hän joltakulta. Vanha ja iso. Keväällä kait pitäisi mullat vaihtaa. Toivottavasti en onnistu tuhoamaan koko kasvia.

Aina kun tuo kasvi kukkii alan haaveilla puutarhuroinneista. Kasvimaata ei ole mutta ruukkuja pihaan mahtuisi. Siinä puuhassa minulla riittää oppimista.

29.1.2013

Meillä on avaruus.










Viime viikolla, eräänä iltana ennen täysikuuta, kuu kurkkasi tuuletusikkunasta. Sisällä oli avaruus. Siis leikki sellainenen ja oikeastaan joka päivä. Öisin minä ja pieni nukumme pätkittäin oli täysikuu tai ei.  Tänään hän on kahdeksan kuukauden ikäinen. Aika kuluu nopeaan. Joulustakin on jo yli kuukausi. Silti se amaryllis edelleen kukkii ja harkitsee kukkimista.

Tajusin äitiysloman lähenevän loppua. En minä silti mihinkään ole menossa. Hän on vielä niin pieni. Sitten kun saan nukkua öisin, jatkan väitöskirjaani. Nyt juuri en jaksa. Enkä halua. On jotain tärkeämpää.

Uusi viikko on jo tiistaissa. Mukavaa viikkoa!

25.1.2013

Räsymattoisaa.






Totesin eilen, että vesitornin tiiliseinä näyttää tärähtäneissä kuvissa vähän räsymatolta. Tykkään räsymatoista. Varsinkin sellaisista lakanoista ja puhkikuluneista kukkamekoista tehdyistä. Sellaisista kuin mummukin teki muinoin. Sellaisista joilla pötkötellessä voi aistia menneiden kesien pyykintuoksun ja auringon. Ehkä joskus hankin kangaspuut.

Kuvissa se vesitorni ja jotain sen juurelta. Sekä mummun tekemää räsymattoa äidin keittiöstä.

22.1.2013

Ulottuvuuksia.



Viime päivinä elämän eri puolet ovat näyttäytyneet. On kuultu suru-uutisia. Toisena hetkenä on iloittu. Elämän erilaisia ulottuvuuksia. Joskus ehkä nauramme selvitäksemme.

Leikkipuistossa ja pulkkamäessä, sellaisissa joissa olin itsekin lapsena, paistoi aurinko. Kameraani se tallentui outona. Ei ollut laisinkaan pimeää oikeasti. Leikkitelineeseen joku oli pohtinut maamme tilaa.


19.1.2013

Se vaan jaksaa.


Amaryllis se vaan jaksaa jatkaa jouluntunnelmaa. Ensimmäisestä varresta yksi auki, toinen nupuillaan. Toinen varsi vasta kasvamassa.  Tammikuinen auringonlasku luo vastapainoksi hempeän vaaleanpunaista tunnelmaa. Pakkanen laski ja kas - illanhämärtyessä lumihiutaleiden tanssia. Ehkä saamme pian mainiot pulkkailukelit!

Mainiota viikonloppua!


18.1.2013

Vanhalla hautuumaalla.









Eräänä päivänä, kun aurinko pitkästä aikaa paistoi, kävelin vanhalla hautuumaalla. Hautausmaalla, jonka osoite on Muistokatu 3. Se täyttyi 1800-luvulla. Tällä vuosituhannella se otettiin uudelleen käyttöön kunnostettuna uurnahautausmaaksi. Vanhat hautamuistomerkit uurnahautausmaan ympärillä, hautuumaan vanha aita ja portti tuntuvat pysäyttäneen ajankulun. Linnunlaulua, hiljaisuutta, ohikulkevan tien humina. Haikeaa kauneutta. 

17.1.2013

Haastettuna.


Tessa Alussa oli Vehkosuo -blogista haastoi minut. Kiitos Tessa! Haaste meni  näin: kerro 11 asiaa itsestäsi, vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen, keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille, haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa , ilmoita heille, että heidät on haastettu.


11 asiaa itsestäni. Satunnaisia, mieleen putkahtavia asioita.
  1. Helmikuussa täytän kolmekymmentä.
  2. Olen tavattoman tohelo ihminen. Loukkaan itseäni usein ja arkeni on kommelluksia täynnä. 
  3. Nautin yksinolosta mutta myös ihmisten seurasta. 
  4. Haaveilen omakotitalosta, pihapiiristä ja omasta kasvimaasta. 
  5. Lapsena ja nuorena harrastin kansantanssia. Eikä se ollut yhtään nössöä.
  6. Lapsena ja nuorena kävin pianotunneilla. Nyt pianoni kököttää odottamassa sitä päivää, että toimerrun tilaamaan virittäjän.
  7. Itsekseni olen soitellut kitaraa ja bassoa. 
  8. Hiuksissani on kaksi isoa takkua. Ne tulevat aina vaikka mitä tekisin. 
  9. En ole värjännyt hiuksiani yli viiteen vuoteen.
  10. Joskus olin kova kävelemään unissani. Ja puhumaan. Ja huutamaan.
  11. Edelleen näen paljon mielikuvituksekkaita unia. Joskus olen pohtinut niiden hyödyntämistä tekstiksi.

11 kysymystä

1. Mikä oli eilisen päivän kohokohta?
Auringon pilkahdus kesken kävelylenkin. Pannarihetki perheen kanssa.


2. Mistä olet onnellinen tänään? 
Olen onnellinen, että minulla on kaksi ihanaa poikaa. Vaikka molemmilla onkin vähän kiukkupäivä. Ja tuolla ulkona on kaunis aurinkoinen pakkaspäivä!


3. Mitä haluaisit tehdä huomenna?
Viettää mukavaa perjantai-iltaa. Herkutella vähän. 


4. Lempi vaatteesi, (tästä olisi kiva saada kuva)?
Villatakit, mekot, pillifarkut, villasukat, pipot ja sen semmoiset. Mieluusti puhtaat mutta yleensä vaatteistani löytyy vähintään joko maito- tai vauvanruokatahra. Tai pala maissinaksua. Lettikin meni tänään hunajalusikkaan.

Kengistä tykkään. Yleensä turvaudun converseihin tai ballerinoihin kesällä. Kumisaappaat laitan tarpeen vaatiessa. Talvella minulla on jalassa mummomaiset 1980/1990 -luvulla valmistetut kotimaiset nahkasaappaat jotka löysin uutena 15 eurolla eräästä tamperelaisesta kenkäkaupasta. Korkokengät on söpöjä mutta harvoin sopivia minun vauhtiini. Tai maastoihin. 

Kuvaa ei nyt ole. Ehkä joskus jossain kuvassa tulen vilahtamaan. 

5. Paras piirteesi, ulkoinen ja sisäinen?
Paras ulkoinen piirre on ehkä silmät. Sisäinen empatian kyky. Mikä tosin menee välillä yli henkilökohtaisen jaksamisen rajojen.

6. Mitä kehittäisit itsessäsi?
Haluaisin oppia seesteisyyttä. Olla murehtimatta liikoja ja ahdistumatta turhista. Haluaisin oppia elämään ja nauttimaan juuri siitä hetkestä. 

7. Mikä on sinun tsemppi ajatuksesi itsellesi vaikeina aikoina?
"Kyl kai se täst koht helpottaa." 

8. Osaatko olla armollinen itsellesi ja miten se ilmenee?
En osaa. Tai pakko kai sitä on oppia. Olen jo oppinut suomaan itselleni hengähdystaukoja ja opetellut kieltämään itseltäni liikoja tekemisiä. Syytän itseäni helposti kaikesta. 

9. Kuinka sinut saa leppymään?
Huumori ja musiikki on aika hyviä keinoja. 

10. Miten haluat tulla lohdutetuksi?
Edelliset pätee aika hyvin myös tähän.

11. Kuinka kannustaisit itseäsi?
Keskity!


Siinä niitä vastauksia nyt olisi. Haastan teidät lukijani. Kysymykseni olkoon samat joihin itse vastakin. 




16.1.2013

Ilmapuntari.




Sataa lunta hiljalleen. Ilmankos heräsin yöllä päänsärkyyn. Ärsyttää olla ilmapuntari. Kolotuksista tiedän lumisateiden olevan tulossa. Kesällä ukkosten. Mieleeni muistuu taas kaksi syntymähammastani. Mummoni mukaan syntymähampaita on noidilla. En kuitenkaan osaa taikoa. Mummo oli ronski suustaan.

Kotona vallitsee sekamelska. Tavarat on nostettu hujan hajan ylätasoille pois seisomaan oppineen vauvan ulottuvilta. Isomman pojan huoneessa lelut saavat olla rauhassa. Legomaailmassa on tilanne päällä. Viikonloppuna siivotaan. Kirppispöydän voisi varata.

Eilen lapsuuden kodissani huomasin yli vuosikymmenen kuluneen sieltä pois muutostani. Lueskelin äitini tädille kuulunutta Karen Blixenin Talvisia tarinoita. Äidin ja isän kirjahyllyssä on paljon kirjoja. Isä keräsi niitä lukeakseen sitten kun aikaa on. Nyt aikaa olisi mutta ei muistia. Alzheimer nakertaa lukijamiehen aivoissa.

10.1.2013

Leikkipuistossa menneisyys.







Joskus tuulessa pyörivä karuselli on  kuin menneiden vuosikymmenten henkien pyörittämä. Kun menneisyydestä nykyisyyteen siirtynyt leikkipuisto kunnostettiin tuli siitä perinneleikkipuistoksi kutsuttu. Tunne menneisyyden ja historian läsnäolosta elämässä on sellainen jännän kutkuttava. Riippaoksaisen puun alla hengitin syvään ja katselin viimaisen päivän taivasta.

Kävin kirjastossa. Koulutyttönä tuntui juhlallisen runoilijamaiselta olla kirjastossa baskeri päässä. Nyt baskerista huolimatta olo oli arkinen. Se on kuitenkin vain lakki jolla on napa.

7.1.2013

Utuisia kotihetkiä.






Viikonloppu meni utuisessa tunnelmassa. Kuin sumussa joka lauantai-iltana hiipi jostain, mereltä kai. Sumusta joka pakkasen kera kuurasi puut. Isoveljellä kuume, pikkuveljellä hampaidentekokonsertti. Äidillä särkevä pää ja isällä lomanloppuahdistus. Kaikilla katkonaiset yöt. Lämpöä takkatulesta, levyjen kuuntelusta, kirjoista ja elokuvista.

Joulukuusi lähti sunnuntaina. Äsken heitin siitä palasen takkaan.

2.1.2013

Joulun rippeitä.



Nämä päivät ovat joulunrääppiäisiä.  Joulutervehdykseksi saatu amaryllis vasta tuumaa kukkimista. Kuusi varistaa jo hieman, mutta isännän perintöoravajoulukoriste pysyy oksalla. Ilmeisesti kuusi on aiempia vuosia tuuheampi, sillä kurre onnistui piiloutumaan kuvaajalta.

Lumet katosivat. Kaivoin kumisaappaat naulakon alta kirjastoreissulle. Kuvia vain sisältä sillä mahdolliset vähäiset räntäsateet saattaisivat kastella kameran. Kaipaan lunta. Kaipaan kesää. Kaipaanko ja haaveilenko aina jostain, mikä ei ole tässä... Uudenvuoden lupauksena kuiskutan itselleni - haaveile mutta opettele pysähtymään hetkeen. Nauttimaan hetkistä.