26.8.2013

Sadonkorjuuta.

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että satokausi alkaa lähetä loppuaan. Juurihan ihmiset - minäkin - kuumeisesti odottelivat ensimmäisten siementen itämistä. Minä lähdin kasvukauteen innostuneena muutamien ruukkujen ja vuokraamani kasvimaapalstan turvin. 

Viikonlopun aloitimme korjaamalla parvekeruukun tuottaman ruukkupapusadon. Tomaatit odottavat vielä kypsymistään, kypsät kurkut on syöty ja yksi kesäkurpitsakin. 

Pavut odottamassa kattilaan pääsyä.

Keitin papuja kymmenisen minuuttia. Osa pavuista pääsi pannulle currytahnan, sipulin, tofun, kesäkurpitsan ja tomaatin seuraksi. 



No, se kasvimaapalsta... Hyvä idea, mutta tyylilleni uskollisena yliarvioin omat voimavarani ja realiteetit olivat hukassa. 

Mutta aloitetaan positiivisista puolista:
Huomasin, että pidän maan mönkimisestä vieläkin.
Sain kosketuksen maahan.
Löysin onkimatoja pojalle.
Ne muutamat perunat ilahduttivat suuresti.


No, mikä meni pieleen?
Välimatka (noin 5km) oli liian pitkä. En voinut pistäytyä palstalla lasten nukahdettua iltaunille tai pienimmän nukkuessa päiväuniaan. Lapsi läkähtyi kuumalla pellolla rattaisiinsa. Perheen yhteinen aika menee kaiken muun edelle. Niin. Lapset ovat pieniä niin kovin pienen hetken. Ja fakta on, että olin tämän toisen vauva-ajan väsynyt. On ollut pakko suoda itselleen ylimääräistä lepoa, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Koska en ennättänyt palstalle, söivät kirvat tovereineen sirkkalehdet ja rikkaruohot valtasivat pian maan. Pelto jolla palstat olivat, ei siis ollut kokonaan viljelyksessä, joten rikkakasveilla oli varsin mainio temmellyskenttä. Koska tuo maa on minun käytössäni vain tämän kesän, ei pitkäjänteisillä maanmuokkaustöistä ole apua.

Joo, oman epäonnistumisen myötäminen on vaikeaa. Pieni perfektionisti minussa tuntuu yhä edelleen etsivän kultaista keskitietään. 

Mitä jatkossa?
Haaveilen edelleen kasvimaasta. Jonain päivänä minulla sellainen vielä onkin!
Mutta sen kasvimaan pitää olla kotini pihassa. Minun pitää päästä helposti hyödyntämään ne mahdolliset mullassamönkimisajankohtani. Ja kun lapset kasvavat, voin tehdä sen joko heidän kanssaan tai katsellessani heidän leikkejään siellä unelmieni pihapiirissä.

Enkä ainakaan myönnä epäonnistumiseni johtuneen  kokonaan siitä, että en olisi tiennyt mitä tehdä. Tiedän nyt aika monta juttua siitä, mitä ja miten minun pitäisi tehdä.
Ensi vuonna minulla on pihassa monen monta ruukkua.

Onneksi anopilla riittää marjoja ja omenoita meidänki syötäväksemme.


15 kommenttia :

  1. Hyvä analyysi vuokrapalstan sopivuudesta sinun tämänhetkiseen elämäntilanteesi. Toivon, että joskus vielä saavutat unelmiesi palstan omalta pihamaalta. Sitten kun aika on otollinen!

    VastaaPoista
  2. Herkullisen näköistä pataa, nam. Kasvimaassa on yllättävän paljon puuhaa, tiedän monta, jotka ovat lopettaneet sen homman omassa pihassakin :) Onneksi osasit käyttää resurssisi oikein ja priorisoida asiat, kaikkeen ei vain ehdi. Lisäksi kasvimaalla on oma aikataulunsa, tietyt asiat pitäisi ehtiä tiettyyn aikaan. Minullakin lipsuu moni juttu, vaikka kasvimaa on muutaman askelen päässä, kesällä on niin paljon muutakin puuhaa. Mutta sadonkorjuu on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei tosiaan vain yksinkertaisesti ehdi. Koitan oppia priorisoinnin taitoa tosissani. Olen kait kiinnostunut ja innostunut liian monista asioista...

      Poista
  3. Puutarhuria opettaa juuri nuo pikkasen epäonnistumiset..
    Pienten lasten kanssa on aina puuhaa, muistan kun omat olivat pieniä..puutarhani silloin toisella sijalla. Aikansa kutakin! Vielä sitä ehtii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, aikansa kutakin. Ehkä suurin opetus tässä minulle oli, että minun oikeasti todellakin pitää ottaa huomioon, että kaikkea ei ehdi :D Ja tiedänhän ainakin, että perunat saan tarvittaessa kasvamaan!

      Poista
  4. Samaa mieltä: aikansa kutakin! Vielä tulee aika, kun pääset palstalle viljelemään ja nauttimaan runsaammista sadoista. Ehkä nyt on aika keskittyä pienten ihmistainten kanssa olemiseen ja itsensä armahtamiseen.

    Nautinnollisia loppukesän päiviä Sinulle ja rakkaillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuolla kattilassa kiehuu niitä omia perunoita pienelle ja luulen, että niillä muutamilla perunanautinnoilla on hänelle suuri merkitys.

      Kiitos, Nautinnollisa loppukesän päiviä!

      Poista
  5. Oivoi.. Noh, ehkä teillä on ensi kesänä oma piha, jolla viljelllä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaankaan vielä ensi kesänä, mutta ehkä kahden vuoden päästä. Ruukkuja tuohon pihaan vielä muutama lisää mahtuisi :)

      Poista
  6. Ensi vuonna tosiaan isoja ruukkuja/laatikoita avuksi. Niissäkin saa jo kaikenlaista kasvamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niitä tuohon mahtuu vielä muutamia lisää :)

      Poista
  7. Sinulla oli kokeilu tänä kesänä ja vedit siitä monta viisasta johtopäätöstä.
    Onneksi olikoon!
    Joku muu ajankohta ja paikka voisi olla toimivampi.
    Ihan pienesti voi aloittaa - vaikka basilikaruukulla keitiönikkunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Ihan pienesti tosiaan voi aloittaa. Kerrostalossa asuessani minulla oli yrttejä parvekkeella. Tämän asunnon ikkunalaudoilla en jostain syystä ole saanut basilikaa kunnon kasvuun. Sen sijaan tomaatin, avomaakurkun ja kesäkurpitsan taimikasvatus sujui hyvin.

      Poista
  8. Se on niin totta, että mielikuva on todellisuutta ruusuisampi. Oikein tunnen nahoissani, miten tuskaista kesähelteellä on raahata lapsia mukana ja vielä yrittää kaikenmaailman ötököiden häiritessä jotain innostuneesti tehdä. Vaikka oma kasvimaa oli nyt ensimmäistä kertaa sellainen, jota olen haaveillut ja lähellä, siellä ei keskikesällä pitkään viihtynyt kuumuuden ja ötököiden vuoksi. Kastelemiset ja kitkemiset nopeasti ja pois. Parasta aikaa onkin keväät ja syksyt kasvimaalla. Eri asia on kuitenkin, kun matkaa on vähän. Silloin voi ohimennen jotain aina sipaista, kun siltä tuntuu ja kykenee. Kokeilu oli selkeästi kokeilun arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilu oli sinällään ihan kiva. Huomasin ainakin, että se maan kuopsuttaminen on minusta edelleenkin kivaa. Ruukkujen kanssa touhuamisessa on jotenkin kuitenkin ihan eri fiilis. Mutta minulla sen kasvimaan täytyy olla kyllä kotona. Sinäkin aikana joka matkaan meni, olisi nyppinyt monen monta rikkaruohoa ja vaikka nyppinyt kirvat pois. :D

      Poista