2.5.2013

Rautaisia mummomuistoja // Valurautapannu kaapista käyttöön!



Vuosia se majaili vanhempieni luona toimettomana. Sitten se muutti meille. Tyyne-mummon (isän äidin) vanha valurautainen paistinpannu. Mikä ihanuus! Paistinpannussa oli edelleen rasvat tallella. Puhdistin sitä hieman ja suoritin rasvapolton uunissa. Pari päivää kodissa oli käryä. Niin ja hiuksissa ja vauvassakin. Mutta kyllä nyt kelpaa.


Pannu on aito porilainen, Rosenlewin valmistama. Iästä en osaa sanoa, mutta on

Minulla on mummostani myös toinen valurautainen muisto, valurautainen silitysrauta. Sitä en tosin ole koskaan käyttänyt, ainakaan vielä.  Silitysraudan tarinaa en tiedä. Vanha se on. Olisvatkohan kirjaimet kyrillisiä eli rauta venäläisvalmisteinen?



Mummo oli kotoisin Luumäeltä. Mummon isä oli, ennen kuolemaansa vuoden 1918 tapahtumissa, käynyt nuohoamassa piippuja Pietarissa asti. Mummon äidin vanhemmat olivat siellä asuneetkin. Luumäeltä mummo muutti Hiitolaan, jossa työskenteli asemaravintolassa ennen naimisiin menoaan hiitolaisen isoisäni kanssa. Isoisä kaatui Kollaalla. Mummo, isäni ja setäni päätyivät evakkoina Poriin. Missä lie silitysrauta matkannut.



12 kommenttia :

  1. Nyt mä taas muistin. Mulla on äidin ja isän valurautapata, joka mun on pitänyt rasvapolttaa jo varmaan vuosi. Jospa mä teen sen pihalla, ettei talo käryä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan on mahdollisuus hoitaa tuo homma pihalla, suosittelen :) Minä en malttanut enää odottaa, vaan heitin uuniin ruoanlaiton jälkeen.

      Poista
  2. Valurautaiset pannut ovat parhaita, niistä saa tarpeellisen rauta-annoksenkin. Kun ei käytä niiden puhdistamiseen pesuaineita pysyvät hyvässä kunnossa. Minullakin on kotoani pari pannua, eivät kulu eivätkä mene rikki :) Silitysrautakin on komea, mutta onneksi ne ovat kehittyneet noista ajoista, aika suuri palovammariski noissa. Itse käytän omiani paperipainona ja painoapuna liimauksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon valurautaa ei tosiaan rikki saa helpolla ja aika helppohoitoisiakin ovat. Kunhan tosiaan muistaa olla käyttämättä pesuaineita. Vaikka tykkäänkin vanhanaikaisista menetelmistä, käytän kyllä mielummin sähkösilitysrautaa. Äitini äiti tosin lämmitti hellalla silitysraudan vielä 1980-luvulla. Hän ei sähköraudasta perustanut. Rautansa oli sellainen mihin olisi saanut hiiliä sisään, mutta hän ihan vain lämmitti sen puuhellalla.

      Poista
  3. Minullakin on mummola-ajoilta muistoissa samanlainen valurautapannu. Itse sain pienen valurautaisen lettupannun mummolta ja olen antanut sen ruostua niin pahasti, että kelpaa enää kynttilöiden alustaksi. Mukavaa, että pidät aarteesta hyvää huolta. P.S tutun näköinen liinakangas pilkistää kuvissa :O) Olen verhoillut tuolla keittiön tuolit, jotta ne on pyyhkimisen kestävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ruostunutkin valurautapannu saattaa olla vielä pelastettavissa kunnon puhdistuksella ja rasvauksella, kertoi eräs tuttuni. Mutta kivahan ja hyödyllinen pannu on kynttilänalustanakin :)

      Poista
  4. Liikuttavan ihania muistoja mummostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että minusta on viime aikoina tullut hirmuinen muistelija.

      Poista
  5. Ihana pannu ja tarina! Näitä kannattaakin kirjoittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannu ei ole vain ihana, vaan oikeasti käytössäkin tosi hyvä. Ja minä nyt olen tälläinen ainainen muistelija. Lapsena minulle naurettiin kun aina muistelin ja kerroin ennen vanhaan juttuja.

      Poista
  6. Hyvä pannu sinulla! Silitysrautoja minullakin on suvun perintönä. Vaikkei niille ole kovastikaan enää muinaista käyttöä, ne ovat koristeina tarpeeksi karuja minun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippu pannu! Kyllä minä ajattelin, että joku kerta ihan mielenkiinnosta kokeilen tuota silitysrautaa käyttää. Koristeenakin se kyllä on kiva.

      Poista